Eilen perjantaina, 22.9.2017, järjestettiin Tallinnassa Viru-keskuksen yläkerran Rahva Raamat –kirjakaupassa kirjanjulkistamistilaisuus.
Kyseessä oli professori Timo Vihavaisen, tiedetoimittaja Marko Hamilon ja kirjailija Joonas Konstigin toimittaman ”Mitä mieltä Suomessa saa olla” –kirjan viroksi käännetyn version "Sallijaskond vs väärtuskonservatiivid" julkaisu.
Estradilla istuivat käännöksen kustantaja Kulle Raig ja Marko Hamilo, yksi kirjan toimittaneesta kolmikosta sekä virolainen historioitsija Jaak Valge. Tallinna tv:n videolla kustantaja kertoo kirjasta viroksi.
Kirjan esittelyyn en pureudu tässä tarkemmin. Jokaisella aiheesta kiinnostuneella suomalaisella on mahdollisuus tutustua teokseen hankkimalla sen itselleen.
Sisältö on tällä hetkellä jopa ajankohtaisempi kuin kirjan suomenkielisen version ilmestyessä maaliskuussa 2015. Suomen hallituksen, erityisesti sisäministeriön organisoima sekä valtamedian sponsoroima ”väärin ajattelijoiden” jahti on massiivisempaa kuin neuvostoaikoina, jolloin Neuvostoliiton kumartaminen oli kabinetteihin pääsyn edellytys.
Se, mitä kutsuttiin neuvostovuosina neuvostovastaisuudeksi, on tänä päivänä ”vihapuhetta” hallintoa, EU:ta, haittamaahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta vastaan.
"Vihapuheen" kitkemiseen sisäministeriö satsaa miljoonia euroja ja kymmenittäin poliiseja. Sisäministeri Risikon edistämä ja pääministeri Sipilän tukema avoin ihmisjahti hakee vertaistaan Suomen itsenäisyyden ajan historiassa.
Huvittavaa on, että samaan aikaan, kun sisäministeriö ja Poliisihallitus organisoivat vihapuhejahdin, toteaa kansanedustaja Pertti Salolainen (kok) Ylen televisiokeskustelussa Venäjän pelkäävän demokratiaa ja sananvapautta.
Salolainen ei nähtävästi omista peiliä, sillä tämän päivän suurimmat demokratian ja sananvapauden pelkääjät ja viholliset makaavat hänen omassa puolueessaan kokoomuksessa, josta myös perussuomalaisen puolueen puheenjohtajavalintoihin ikävällä tavalla puuttunut presidentti Sauli Niinistö on kotoisin.
Eilisen alkuillan kirjaesittelyssä sain ilon tutustua kirjan kustantajaan Kulle Raigiin, joka on paitsi kustantaja myös kirjailija.
Raig on kirjoittanut suomeksi esimerkiksi Georg Otsin ja Lennart Meren elämänkerrat. Hän on aiemmin työskennellyt Viron Suomen-instituutin ensimmäisenä johtajana, Suomen Viro-yhdistysten liitto ry:n toiminnanjohtajana sekä viro.nyt -lehden päätoimittajana ja Viron Suomen-suurlähetystön lehdistö- ja kulttuurineuvoksena sekä radiotoimittajana Virossa ja Suomessa.
Varsinaisen kirjaesittelyn jälkeen istuimme Hamilon, Raigin ja nimettömänä pysyttelevän kolmannen seuralaisen kanssa puolentoista tunnin ajan keskustelemassa maailman menosta.
Antoisa keskustelu, jonka aikana selvisi monen muun asian lisäksi, että minulla ja kustantajalla on muutamia yhteisiä tuttavia.
Suomalaisesta kulttuurista poikkeavaa oli, että istuimme keskustelemassa ja nauttimassa viiniä avoinna olleessa kirjakaupassa kohdassa, joka ei ole ravintola-aluetta vaan osa kirjakaupan normaalia tilaa. Siirsimme oma-aloitteisesti tuolit esittelyä varten tuodun pöydän viereen ja rupattelimme mukavia parin viinipullon verran. Samaan aikaan kirjakaupassa hyöri asiakkaita, mutta kukaan ei kiinnittänyt meihin erityistä huomiota.
Suomen kieltolakia muistuttavassa ilmapiirissä tällainen vapaamielisyys ei ole mahdollista ilman ankaraa paheksuntaa ja jopa virkavallan paikalle kutsumista.
Kaiken todennäköisyyden mukaan Viru-keskuksen kirjakaupassa nautittujen maljojen ohessa käymämme keskustelu ei jää viimeiseksi keskinäiseksi yhteiskunnalliseksi kulttuurikeskusteluksi välillämme.
Raig osoittautui hienoksi ihmiseksi, jolla on laaja sivistys ja avoin mieli sekä jalat maassa eli hän elää todellisuudessa toisin kuin moni suomalainen poliitikko ja kulttuurielämän edustaja.
Suomen yhä oudommaksi kehittyvän sisäisen tilan seurauksena mieleen on nykyään usein noussut Viron uudelleen itsenäistymisen aika ja muutamat vuodet ennen varsinaista uudelleen itsenäistymisen päivää 20.8.1991.
Suomalaiset ovat jo moneen kertaan kertoneet mielipiteensä, kun sitä on kysytty mielipidetiedusteluissa. Sen sijaan, jos pitäisi vaivautua turuille ja toreille yhteisiin tilaisuuksiin, iskee useimmille pelko takamukseen ja tilaisuudet jäävät varsin vähäväkisiksi.
Miksi kansalaiset pelkäävät mielipiteensä ilmaisua, vaikea sanoa, mutta melko lammasmainen käsitys on viime vuosien aikana syntynyt erityisesti pääkaupunkiseudun ihmisistä.
On hävettävää oivaltaa, että Tornion tapaiseen pieneen kaupunkiin onnistutaan saamaan 300 – 600 ihmistä, kun halutaan ilmaista mielipide hallituksen suomalaisvastaisesta politiikasta. Kun vastaava tilaisuus järjestetään Helsingissä, ilmestyy paikalle korkeintaan 300 henkeä.
Kemi-Tornion seutukunnan alueella asuu alle 60 000 ihmistä, pääkaupunkiseudulla yli 1,1 miljoonaa (1 100 000). Pääkaupunkiseudulla asuu noin 18 kertaa enemmän ihmisiä, mutta paikalle vaivautuu vähemmän tai korkeintaan saman verran väkeä kuin Kemi-Tornion talousalueelle! Melko heikko esitys etelän väeltä.
Tilannetta ei paranna, että muutamat kansanedustajat, joilla on normaalisti terveitä ajatuksia, ilmoittavat julkisesti, että mielenilmauksiin osallistuminen ”ei ole mun juttu”.
Pitäisi olla, sillä etujoukoissa olevien ja kansalaisten luottamuksen osakseen saaneiden pitäisi nimenomaan näyttää esimerkkiä silloin, kun on tarkoitus osoittaa joukkovoiman avulla, että nyt ollaan tosimielellä.
Joten, ymmärtämättömät päättäjät, ottakaa pää pois takapuolesta, pelko pois mielestä ja astukaa niille paikoille, joilla teidän kuuluu olla silloin, kun on vaikuttamisen, tukemisen ja myötätunnon osoittamisen paikka.
Jokaisen, joka epäröi, ja myös niiden, jotka eivät epäröi, kannattaa katsoa tästä linkistä löytyvä noin viiden minuutin video, joka kertoo virolaisten voimannäytöistä uudelleen itsenäistymisen ajan tiimoilta.
Videon voi katsoa jonkinlaisena heijastuksena suomalaiseen nykypäivään, sillä samantyyppisiä esteitä, kuorma-autoja ja raskaita betonielementtejä, aseteltiin myös 90-luvulla.
90-luvulla Virossa pelättiin kommunistien johtamien sotilaiden ja kansanjoukkojen väkivaltaa, tämän päivän Suomessa varaudutaan islaminuskoisten jihadistien iskuihin. Videolla on englanninkielinen teksti, jossa kuvataan asioiden kulkua.
Ihminen on mallioppija. Suomalaiset voisivat ottaa mallia eteläisestä naapurista sen sijaan, että jatkavat Ruotsin mallin haitallista toteuttamista.
Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Putinin puolueet eduskunnassa
ma 18.03.2024 12:06Lasten vai aikuisten oikeudet
ma 21.08.2023 19:21YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44