Kieltämättä Me too - naisten seksuaalista ahdistelua vastustava kampanja saa huvittavia piirteitä, kun se on epäilemättä punavihreävetoinen, mutta ongelman aiheuttajien painopiste onkin väestömäärään suhteutettuna muissa, kuin kantasuomalaismiehissä: https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005206976.html

Yleisellä tasolla valittaminen seksuaalisesta ahdistelusta antaa naisista säälittävän kuvan ja heikkona näyttäytyminen lisää petojen saalistusviettiä. Valittamisen sijaan naisten kannattaisi miettiä keinoja, miten ahdistelutilanteet katkaistaan ja kannustaa toisiaan rohkeaan toimintaan.

Ahdistelu ei lopu valittamalla ja valistamalla, koska naisten kokema ahdistelu johtuu mielenterveyshäiriöistä, myötäelämisen puutteesta, pornosta ja erilaisista tulkinnoista siitä, mikä on ahdistelua ja mikä normaalia kanssakäymistä.

Vakavissa seksuaalirikoksissa eli raiskauksissa toivoisi, että uhreiksi joutuneita naisia nousisi rohkeasti vaatimaan kovempia tuomioita raiskauksista - vaikka anonyymistikin. Uhrit voisivat ehdottaa vaikka eduskunnan naisverkoston kanssa tapaamista, kun talossa käy lobbareita muutenkin tiheään. Vai onko nainen naiselle susi ja kannattaakin kääntyä miesverkoston puoleen, joka on vielä herrasmiessukupolvea ja kokee naisia enemmän velvollisuudekseen hoitaa asian, kun uhrit heihin silmätysten vetoavat?

Raiskaustuomiot ovat edelleen niin lieviä, että kielteisen päätöksen saaneelle turvapaikanhakijalle seksuaalirikoksesta on helposti hyötyä, kun pääsee vankilaan tekemään vuodeksi työtä, josta saa hyvää palkkaa: http://www.lansivayla.fi/…/18845-vankila-on-kuin-viiden-tah…

Itseäni ei ole siten ahdisteltu sanottavasti koskaan, ettenkö olisi selvinnyt tilanteista niin, että ahdistelu olisi pahemmin häirinnyt. Minulle pahinta on, jos arki käy tylsäksi, eikä ole kiinnostavia kohtaamisia ihmisten kanssa. Kehotankin miehiä edelleen entistäkin aktiivisempaan aloitteellisuuteen naisten suhteen, mutta silloin täytyy olla hyvät mielessä. Jos mies on vilpittömästi ja naista kunnioittaen ottamassa kontaktia, miehen ei tarvitse pelätä, että ahdistelisi naista.

Naista kontaktin ottaminen voi häiritä siinä, kuin ilahduttaakin, mutta nykyinen yksinäisyyspullistuma huomioiden lähestyminen tekee todennäköisemmin hyvää. Jos vilpitön lähestyminen häiritsee naista, se on naisen oma ongelma. Miehen on kuitenkin syytä poistua seurasta heti, jos nainen ei seuraa kaipaa. Toisaalta kontaktin ottamisissa on hyvä muistaa se, että naista ei todennäköisesti kiinnosta, kuin korkeintaan juttelu, jos hän ei ole antautunut silmäpeliin ennen kontaktin ottamista.

Itse pidän varsinaisena ahdisteluna sellaista lähestymistä, mihin liittyy selvästi raiskauksen uhka; fyysistä ahdistelua kielloista huolimatta tilassa, jossa ei ole muita ihmisiä. Tai sitten ahdistellaan joukolla, mikä taas on tuontikulttuuria meilläkin. Ken tietää, millaisten seksuaalirikosten uhreiksi v. 2015 joutui Ruotsin 480 000 naista, joita ahdistelleista tai joiden kimppuun hyökänneistä Boråsin paikallislehti uutisoi jopa 69 %:n olleen täysin tuntemattomia miehiä: http://www.bt.se/…/480-000-sexbrott-mot-kvinnor-i-sverige-…/

Tavan takaa on korostettu, kuinka seksuaalirikoksiin ovat yleensä syyllisiä naisille tutut miehet. Näin ei kuitenkaan näytä olevan enää Ruotsissa ja mikähän mahtaa olla syynä?