Utopia rajattomasta maailmasta ja Amerikasta tuontitavarana omaksuttu monikultturismin, monimuotoisuuden ja identiteettipolitiikan oppi on tuhoamassa eurooppalaisen hengen ainutlaatuisuuden. Tästä huolestuneena kokoontui joukko Euroopan eturivin intellektuelleja Pariisiin toukokuussa 2017. He halusivat julkilausuman muodossa osoittaa kiintymyksensä todellista (true) Eurooppaa kohtaan, perinteitämme, kreikkalais-roomalaiseen filosofiaan ja kristinuskoon nojaavaa perustaamme kunnioittaen, ja muistuttaen, ettei universalistisin abstraktein korvikeuskonnollisin menetelmin demografista, kulttuurista ja yhteiskunnallista muutosta hamuavan itsepetokseen harhautuneen valheellisen (false) Euroopan tie kulje kuin epävarmuuteen, mahdolliseen väkivaltaan ja eurooppalaisuuden alennustilaan. Julistus sai nimen A Paris Statement A Europe we can believe in. Nimeksi sisältönsä puolesta olisi sopinut ”Eurooppa, jonka voimme nostaa jälleen eloon”, koska Eurooppa poliittisena entiteettinä ei ole abstraktisen uskon päämäärä, vaan järki antaa meille riittävästi tietoa siitä, mitä kuoleva tarvitsee.
Eurooppa ei ole jakaantumassa pelkästään suhteessa maahanmuuttokysymykseen, sillä se on vain yksi sosiaalista ratkaisua vaativa asia. Meidän täytyy elvyttää perheyhteyden, paikallistapojen ja kansallisen ykseyden ja solidaarisuuden käsitteet. Monikulturalistien vääristämiin käsityksiin on vastattava. Maahanmuutto ilman assimilaatiota, sulautumista on kolonisaatiota, sen tähden yhteisöjemme säännöt ja tavat on omaksuttava. Euroopan tulevaisuus on kansallisvaltioissa, vain imperiumit, suurvallat voivat pysyä hengissä monikulttuurisina. Silti eurooppalaisten edellytetään hyväksyvän miljoonien ulkomaalaisten maahantulo diversiteetin hengessä, katsovan sivuun, kun muslimit perustavat rinnakkaisyhteiskuntiaan. Muslimeilla on oma epävirallinen autonomia ikäänkuin he eivät olisi maanmiehiämme.
Perusoikeudet tulee turvata, ja jokaisella naisella ja miehellä tulee olla äänioikeus, mutta suhtautuminen yhteiskunnan toimien hoitamiseen vaatii valpastumista: on vastustettava asiantuntijuuden kulttia, ja annettava yhteiskunnassa takaisin arvokkuus erityisille rooleille, vanhempien, opettajien ja professorien tulee saada hoitaa vastuulleen kuuluva asia. Egalitarismi ja teknisen tiedon ylikorostaminen ovat vahingoittanut demokratiaa. Terve demokratia edellyttää sosiaalisia ja kulttuurisia hierarkioita, mitkä rohkaisevat tavoittelemaan erinomaisia suorituksia ja antavat kunniaa niille, jotka palvelevat yhteistä hyvää. Pelkkään vaurauteen perustuva valta ja karkeaan viihteeseen uppoutuminen ei palvele yhteiskunnan hyvinvointia. Byrokraatit taiteen hoitajina ovat osoittautuneet köykäisiksi, taiteet on häpäisty poliittiseksi propagandaksi. Korkeakulttuuria kaivataan takaisin.
Yliopistot ovat usein pettäneet kulttuurisen perintömme. Koulutus on indoktrinoinut lapset ja nuoret hylkäämään kansallisen perinnön ja oman kulttuurin. Arvokkuus ja kauneus on nostettava yleiseksi mitaksi, opetussuunnitelmat on uudistettava poistamalla monikulttuurisuuden palvonta. Ihmisen heikkoudet ovat anteeksiannettavissa, mutta olkoon ryhti, säädyllisyys ja hyvät tavat ohjenuoramme. Euroopassa kaivataan vastuullisia valtiomiehiä, jotta valheellisen Euroopan lumous ja utopiakuvitelmat valeuskonnollisesta ristiretkestä kohti rajatonta maailmaa ja vanhan kirjavan Euroopan korvaamisesta peräti globaalilla elinpiirillä, särkyisivät, ja työ omien kansalaisten eteen voisi alkaa. Hyvä valtiomies ei himoitse ”kansainvälisen yhteisön” (viitaten useinmiten EU:hun) hyväksyntää, mikä itse asiassa onkin oligarkian PR-koneisto.
Todellinen liberalismi on herätettävä henkiin, luovuttava ideologisesti manipuloivasta kielestä, tyhjistä moninaisuutta ylistävistä sanoista. Tällainen kieli on enimmäkseen markkinoinnin kieltä, koristeellista sanahelinää, mitä käytetään hämärtämään todellisuutta. Kielenkäyttö vain iskulauseenomaisesti, vihjaavasti, toisinajattelijoiden leimaamiseksi, jopa tappouhkauksin, halventaa kieltä ja alentaa keskustelun tasoa. Tulevaisuuden Euroopan tulee olla liberaali sanan parhaassa merkityksessä. Markkinatalous täydennettynä vahvoilla sosiaalisilla instituutioilla toimii parhaiten hyvinvoinnin kannalta. Kaikki ei saa olla kaupan, ja meidän on vastustettava ideologioita, jotka ovat tekemässä markkinoiden logiikasta totalitaristisia. Globaalien talousvoimien vallanhimoa vastaan on asetuttava kansakuntien yhteistyöllä.
Moraalikulttuurin rakentaminen uudelleen auttaisi meitä myös käsittämään, kuinka väärin Euroopassa on tulkittu kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Ihmisoikeuksien tulkitsemisessa hobbeslaisen tradition mukaan piilee vaara. Järjestyslain piiriin kuuluvista asioista ihmisoikeudet ovat ainoita laatuaan, joten ne eivät edellytä luonnollista oikeutta, ja näin ”oikeus” on mitä tahansa valtio sanoo sen olevan. Yksilön individualistisesta vapaudesta nostettuna voimme sanoa ”oikeudeksemme” saada mitä ikinä haluamme. Sitä mitä valtio säätää, sallii ja antaa, sitä saamme. Kun katsomme ihmisoikeuksia ihmisarvon näkökulmasta, tilanne muuttuu, koska kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät ammenna oikeudenmukaisuusajattelusta, vielä vähemmän hyvyyden vaatimuksista. Ihmisen arvo on enemmän kuin oikeutta tulla jätetyksi yksin.
Avioliitto ja lapset ovat olennainen osa ihmisen kukoistusta. Lapset vaativat uhrautumista, mitä tulee kunnioittaa, koska yhteiskunnalla, joka epäonnistuu toivottamasta lapsia tervetulleeksi, ei ole tulevaisuutta. Eurooppalaisten on itse synnytettävä seuraava sukupolvi, eikä tuotava sitä Euroopan ulkopuolelta. Kasvava skeptisismi on täysin oikeutettua, Eurooppaa hallitsee nyt tarkoitukseton materialismi, mikä näyttää olevan kykenemätön kannustamaan miehiä ja naisia saamaan lapsia ja perustamaan perheitä. Kulttuurin hylkääminen riistää seuraavalta sukupolvelta oman identiteetin.
Globalisaatio on muokkaamassa miljoonien ihmisten elämänedellytyksiä. Globalisaation haastaminen katsotaan puuttumiseksi väistämättömään, kaipuuksi menneeseen, järjettömäksi toiminnaksi ja turhaksi periksiantamattomuudeksi asiassa, missä ei ole vaihtoehtoja. Niiden, jotka asettuvat vastaan, on katsottu ansaitsevan moraalisen tuomion rasisteina ja fasisteina. Olemme jakaantuneet sosiaalisesti, kansallinen epäluottamus tulee yhä näkyvämmäksi, olemme tilanteessa, missä väärän Euroopan tyrannia täytyy siirtää syrjään. Populismia, parjattua ja kielteisiä piirteitäkin sisältävää, on kiitettävä siitä, että se edustaa tervettä kapinaa status quota ylläpitävää monopoliasemassa olevaa poliittista luokkaa vastaan, mikä syyttää sitä ”demokratian vastaiseksi” vain koska pelkää asemansa menetystä. Uudistakaamme kansallinen riippumattomuutemme, ja voittakaamme takaisin jaetun poliittisen vastuun arvokkuus Euroopan tulevaisuudesta. Eurooppa on kotimme, eikä meillä ole muuta kotia, emme saa antaa katkaista yhteyttämme kansakuntiimme, kristinuskon ja klassisen menneisyytemme sivistysperintöön.
Pariisin julistuksen on allekirjoittanut 12 tunnettua oppinutta eurooppalaista Euroopan eri maista, mukana ei ole yhtäkään skandinaavista nimeä. Allekirjoittaneet ovat julkaisseet kirjoja konservatiivisesta näkökulmasta, politiikkaa, uskonnollisia kysymyksiä, filosofiaa ja historiaa. Ranskalainen Pierre Manent on todennut, että eurooppalaisille on ollut shokki huomata, että heidän yhteiskuntiaan muovataankin ulkopuolelta, eikä sisäpuolelta. Ranskalainen Chantal Delsol, ainut nainen allekirjoittajissa, filosofi, historioitsija ja Hannah Arendt -instituutin perustaja. Saksalainen Robert Spaemann on roomalaiskatolinen filosofi, jonka tutkimusaihe on kristillinen etiikka. Hollantilainen Bart Jan Spruyt on reformoidun kirkon jäsen, historioitsija ja journalisti. Puolalainen Ryszard Legutko ”The Demon in democracy” -kirjan kirjoittajana on saanut näkyvyyttä myös europarlamentaarikkona. Kuuluisin ja tuotteliain on Roger Scruton, ja on suorastaan kansallinen häpeä, ettei häntä ole suomennettu. Ei muuten ole muitakaan julistuksen allekirjoittaneita. Joiltakin löytyy pari kirjallisuusviitettä yhteisluettelo Melindasta. Näyttää ettei konservatiivisuus ole kurssissa yliopistoissamme.
Lähteet:
Frum, D. 2016. What would it mean for France to accommodate muslims? Atlantic, 26.9.
Liberty GB 12.10. 2017. The Paris Statement : A Europe we can believe in.
Schall, J. 2017. Paris Statement defends old Europe and its values. Crisis-magazine, 16.10.
Kirjoittaja on Hilkka Axelsen, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, FM yleinen historia.
Oikean Median vieraskynä -blogiin poimitaan mielenkiintoisia kirjoituksia henkilöiltä, jotka kirjoittavat harvemmin tai eivät voi omalla nimellään kirjoittaa valitsemistaan aiheista.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44