Suomen väestö kasvaa enää erittäin hitaasti, eikä kantaväestön osalta lainkaan.  Tästä on puhuttu paljon, ja esimerkiksi eläkeikää on sen seurauksena nostettu.

MTV3:n haastattelemat tutkijat esittivät kaksi keinoa ongelman ratkaisemiseksi. Ensimmäinen on työperäisen maahanmuuton lisääminen ja toinen lapsilisien nostaminen.

Työperäisen maahanmuuton osalta tosin ainakin itseäni ihmetytti irakilaisista ja syyrialaisista puhuminen, vaikka ainakin ensin mainittujen työllistyminen on osoittautunut Suomessa lähes mahdottomaksi. Samaan aikaan on kotoperäisen romanivähemmistömmekin työllistyminen osoittautunut vaikeaksi.

Eikä ihme, sillä heillä on valtaväestön parissa niin huono maine, että se tuhoaa yhteiskuntaan sopeutuvienkin mahdollisuudet menestykseen. Tilanteessa ollaan noidankehässä, jossa yhteiskuntaan pääsemisen vaikeutuminen johtaa epäsosiaaliseen käytökseen, joka puolestaan vaikeuttaa yhteiskuntaan sulautumista. Asiaa ei auta valtaväestöstä erottautumista korostava kulttuuri.

Esimerkiksi erikoissuunnittelija Anneli Weiste-Paakkanen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta on siten väärässä vaatiessaan romaninaisten "perinteisen" vaatetuksen hyväksymistä työpaikoille. Tosiasia on, että se epäkäytännöllisyydellään ja poikkeavuudellaan heikentää työnteon tulosta samaan tapaan kuin musliminaisten peittävimmät vaatemallit.

Sitä paitsi omasta kulttuurista tiukasti kiinni pitäminen myös työpaikalla viestittää niin työnantajalle kuin asiakkaallekin, ettei ihmisellä ole todellista tahtoa sopeutua suomalaiseen yhteiskuntaan. Vapaa-ajalla kukin pitäköön päällään mitä haluaa, mutta työpaikoille vaatetus on valittava työn vaatimusten mukaan - myyntimiehelle pikkutakki, asentajalle haalari, sotilaalle maastopuku ja sairaanhoitajalle korkeaa hygieenistä tasoa viestivä valkoinen asu.

Vähemmistöjen työllistymisen kannalta on pantava merkille myös se, että nopeasta työllisyysasteen noususta huolimatta ei maamme työttömyysaste osoita juurikaan laskun merkkejä. Pessimistisesti katsottuna se osoittaa, että työttömiltä puuttuu jotain sellaista, mille on tarve työelämässä. Mutta positiivisena puolena on huomattava, ettei maamme työvoimareservi ole ihan heti loppumassa.

Joka tapauksessa maamme väestö on vanhenemassa ja sen kautta huoltosuhde on heikkenemässä nopeasti. Sitä kiihdyttävät vielä humanitaarisin perustein maahan tulleet, joista naiset eivät juurikaan osallistu työelämään, eivätkä miehetkään tahdo sinne päästä vaikka haluaisivatkin.

Itse tarjoan tähän tilanteeseen kolmea ratkaisua. Ensimmäinen ja pitkällä aikavälillä kestävin on suomalaisten lisääntymisaktiivisuuden nostaminen.

Se tarkoittaa lasten hankkimisen yhteiskunnallisen arvostuksen nostamista. Erityisesti olisi vihervasemmistolaisesti ajatteleville naisille (ja miehille) tehtävä selväksi, ettei maailman väestöräjähdys johdu suomalaisista kuten ei myöskään kehitysmaiden alhainen elintaso.

Samalla olisi luotava järjestelmä, jossa lasten tekeminen Suomessa vaikuttaisi mahdollisimman vähän naisten etenemismahdollisuuksiin omalla työurallaan - ellemme sitten halua luopua tasa-arvon ihanteesta. Tämän järjestelmän pystyttäminen ei ole pelkästään julkisen sektorin asia, vaan talkoisiin olisi osallistuttava niin median kuin etenkin työnantajien.

Toiseksi olisi lisättävä Suomen houkuttelevuutta korkean osaamisen työperäiselle maahanmuutolle. Valitettavasti sellaisen paras lähde, eli muut länsimaat kipuilevat samanlaisten väestökysymysten parissa kuin me suomalaisetkin. Taloudellinen menestys ja yhteiskunnan yleinen toimivuus lisäävät kuitenkin maamme houkuttelevuutta myös tässä tilanteessa.

Kolmanneksi olisi rajattava humanitaarinen maahanmuutto minimiin ja samaan aikaan asetettava uusille ja aiemmin tulleille kehitysmaalaisille maassa olemisen edellytykseksi yhteiskuntavelvoite, joka edellyttää kielen ja kulttuurin sekä myös työelämän taitojen oppimista sekä integroitumista ehkäisevistä kulttuuripiirteistä luopumista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kestävyysvaje väestöpyramidin valossa
Eläkeiän nostostako ratkaisu nuorisotyöttömyyteen?
Lapsettomuus ja kestävyysvaje