Fortum-seikkailu Venäjällä alkaa lähestyä loppuaan.

Venäjän hallituksen virallisessa Rossijskaja Gazeta -lehdessä julkaistiin kirjoitus, jossa kerrottiin suomalaisesta energiaomistamisesta tulleen uhan Venäjän kansalliselle turvallisuudelle.  Kirjoittajana on eräs herra Mihail Deljagin, joka sai nyt erityisen paljon ansiotonta arvonnousua kirjoittaessaan Fortumin uhasta. Sanasota yltyy ja Suomi-uhka kasvaa.

Kirjoittelu osoittaa sen, että jotkut isommat tahot ovat ilmeisesti iskeneet silmänsä Fortumin Venäjän investointeihin ja haaveilevat ehkä niiden haltuunotosta. Aika on sopiva. Länsi on nyt taas vihollinen ja Fortum haalii saksalaisen Uniperin osakkeita. Ehkäpä Fortumin isänmaallisesti ottaa omiin käsiin?

Mutkikas asia – helppo ratkaisu - haltuunotto

Tilanne on kuitenkin mutkikas.  Saksalainen Uniper on yksi Nord Stream 2 –hankkeen rahoittajista ja Venäjällä itsellään on mittavat meneillään suuret energiainvestoinnit Hanhikiven tulevassa voimalassa. Venäjän päättävien tahojen on harkittava tarkkaan mitä tämä konfiskointi merkitsisi sen omille investoinneille Suomessa.

Itse herra Deljagin pistopuheisiin ei siksi kannata kiinnittää huomiota. Hän ei ole päättävässä asemassa ja ilmeisesti toimii nyt jonkinlaisena puhetorvena. Deljaginin tyyli on sopivan halveksivan arroganttia ja toimii myös jonkinlaisena kansallisena sielunhoitona lehden lukijoille. Se on hänelle tapa kunnostautua ja saada kannuksia.

Tärkeämpää on itse asia. Fortum kiinnitti aikoinaan Ural-kauppojen vuoksi Venäjällä kiinni 5 miljardia euroa, joista 2,5 miljardia oli kauppoihin sisältyneitä investointivelvoitteita. Kauppa ei ollut järkevä; kyse oli valtavan suuresta investoinnista, jonka piti maksaa itsensä takaisin pitkän ajan kuluessa. Siihen sisältyi poliittinen riski, josta ei saanut puhua.

Investointien maksumiehinä olimme me – suomalaiset sähkönkuluttajat. Vuosittain Fortum jakaa sijoittajille osinkoja 400-500 miljoonaa euroa. Nämäkin tulevat meiltä. Kohonneiden sähköverojen, sähkönsiirtomaksujen ja yleisten maksujen vuoksi voi hyvinkin todeta: elämmekö pelkästään sähkölaskua varten?

Ja nyt Fortumin menettäessä rahansa – kuka vastaa tästä valtavasta mene(s)tyksestä? Sen kuitenkin tiedän kuka maksaa tämän kaiken kohonneina sähkönhintoina.

Me.

Mitäs minä sanoin!

Fortumin kohtalo osoittaa, että investointi Venäjälle ei kannata ennen kuin siellä tapahtuu järjestelmävaihdos, joka pystyy turvaamaan yksityisen omaisuudensuojan. Sitä ennen tapahtuu ”sulttaanin armosta”.

Fortumin tapauksessa ajateltiin hyväuskoisesti, että ”hyvä venäläinen” kykenee turvaamaan investoinnin ja kun siihen liittyi niin messevä investointivelvoite, niin ei kai se veli venäläinen ole niin tyhmä, että tappaa lypsylehmän.

En voi sanoa muuta kuin: mitä minä sanoin!

Käsittelin Fortumin valtavaa investointia jo vuonna 2011 kirjoittaessani tutkimuksen: ” Kuka omistaa Venäjän?: Omistamisen ja vallan dynamiikka Venäjällä” (WSOY). (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000126387.html; https://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=134359; https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/1992023-arto-luukkanen-varoittaa-sijoituksista-venajalle;  https://keskustelu.suomi24.fi/t/8476061/tutkija-varoittaa-fortumin-venaja-sijoitus;  

Silloin kirjan sanomasta keskusteltiin mutta yleisenä ajatuksena oli se, että Venäjän on muutoksessa kohti läntistä markkinataloutta eikä voi toimia ”rumasti”. Ja että kyllä poliittisista riskeistä selvitään kunhan ollaan lähellä EU:ta – se suojelee. 

Fortum-onnettomuus liittynee näin joukon jatkoksi pitkään sarjaan suomalaisia talouskatastrofeja, joissa yhdistyvät päätön toiveajattelu (UMTS-kaupat Saksan ilmatilassa) ja älytön hötkyily (Talvivaara).