Blogi: Juha Ahvio, to 19.04.2018 19:12

Lapsikato on todellinen suomalainen ongelma

Tosiasia on se, että suomalainen syntyvyys on romahtanut. Nyt tämän ratkaisevan vakavan ja kansalliseen tulevaisuuteemme oleellisesti vaikuttavan ongelman olemassaolo tunnustetaan julkisen avoimesti, kuten ilmenee Teija Sutisen laajasta artikkelista ”Suomalaiset eivät enää synnytä, ja nyt valtiovarainministeriö kiinnostui asiasta – Se tarkoittaa, että on tosi kyseessä” Helsingin Sanomissa 9.4.2018.

Artikkelin ingressi kuuluu näin:

”Valtiovarainministeriö yllättyi syntyvyyden nopeasta laskusta. Tämä kertoo, että asia otetaan nyt tosissaan.”

Artikkelin mukaan:

”Syntyvyys on romahtanut Suomessa. Jyrkkä lasku on ollut yllätys, ja nyt se on pakko alkaa ottaa tosissaan. Se on tiedetty pitkään, että Suomessa vanhusten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa lähivuodet nopeammin kuin useimmissa muissa maissa. Tähän on jo hyvän aikaa varauduttu. On tehty eläkeuudistus ja nostettu eläkeikä. Nyt tehdään sote-uudistusta, jonka yksi tarkoitus on selviytyä räjähtäen kasvavista hoivamenoista. Se, mihin sen sijaan ei ole vielä varauduttu, on lapsikato. Syntyvyys laskee paljon nopeammin kuin on ennustettu.”

Edelleen:

”Nyt myös valtiovarainministeriö on havahtunut tähän. Kun rahoja vahtaava ministeriö on jostakin huolissaan, voi olla varma, että asia on tuota pikaa myös politiikan asialistalla. Valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäki on käyttänyt heikosta syntyvyydestä viime viikkoina niin julkisia kuin taustoittavia puheenvuoroja. Hän on myös yrittänyt purkaa syitä siihen, miksi väestöennuste on mennyt niin dramaattisesti pieleen kuin oheisesta grafiikasta näkee…”

”Poliittisten päätösten kannalta syntyvyyden kiihtyvä lasku on ikävä yllätys. Se vetää mattoa alta niiltä vaikeilta toimilta, joita on jo tehty. Aiemmin on ajateltu, että huoltosuhde eli työvoiman ulkopuolisten suhde työllisten määrään heikkenisi jyrkästi lähivuodet, mutta heikkeneminen pysähtyisi 2030-luvulla. Nykyisen lapsikadon takia näin ei ilmeisesti käykään…”

”Syitä syntyvyyden laskuun on useita, muun muassa se, että ihmiset lykkäävät perheen perustamista yli 30 ikävuoden. Lapsiluku jää matalammaksi kuin aiemmin, ja monelle riittää hyvin yksikin lapsi. Tällaiseen uuteen sosiaaliseen normiin on vaikea politiikalla vaikuttaa, mutta entäs jos se ei olekaan asian ydin? Hetemäki nostaa esiin erityisesti 25–34-vuotiaat eli parhaassa perheenperustamisiässä olevat miehet. Heidän työllisyysasteensa on 2000-luvulla heikentynyt samaa tahtia kuin syntyvyyskin. Nuorten miesten erot samanikäisiin naisiin ovat viime vuosina revenneet suuriksi. Perussyynä on miesten heikompi koulutus, joka johtaa heikompaan työllisyyteen ja sitä kautta edelleen pienituloisuuteen…”

”Tämä saattaa olla yksi syy myös syntyvyyden laskuun: merkittävä joukko suomalaisia syrjäytyy juuri silloin, kun olisi otollinen aika perheen perustamiseen…Puheet siitä, että nuoret eivät halua lapsia mukavuudenhalunsa ja lapsiperhearjen kamaluuden takia, ovat vain pintakohua. Todellinen ja paljon musertavampi syy on näköalattomuus.”

”Poliitikolle syntyvyys on vaikea teema…Hän [SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne] onnistui suututtamaan erityisesti nuoret naiset.” Tällä toteamuksella artikkelissa viitataan puheenjohtaja Rinteen viimekesäiseen puheeseen, jossa hän varsin realistisesti ja oikeaan osuvasti kehotti suomalaisia ryhtymään synnytystalkoisiin.

Hesarin artikkeli mainitsee poliitikkojen tavanomaisimmin esittämät vastaukset heikkoon syntyvyyteen: perhepolitiikka parannettuine lapsilisineen ja perhevapaineen sekä uusien kansalaisten hankkiminen laajamittaista maahanmuuttoa suosimalla. Näiden lisäksi mahdollisina vastauksina saatetaan esittää oppivelvollisuusiän pidentämistä peruskoulusta eteenkin päin ja maksutonta toista astetta. Tällaisten ratkaisuiden saatetaan toivoa edistävän tehokkaampaa koulutusta sekä työllistymistä ja siten nuorten miesten syrjäytymisen vähenemistä ja tämän myötä edistävän myös perheenperustamista ja syntyvyyttä.

Merkille pantavaa on, että artikkelissa mainitut poliitikkojen yleisimmät ja erityisemmätkin vastausvaihtoehdot ovat nykypoliittiseen ja -sosiologiseen tapaan perin materialistisia ja juridisia: ongelman kuin ongelman oletetaan ratkeavan lisäämällä rahaa palveluihin, tarjoamalla muita rahallisia kannustimia ja laajentamalla juridisesti velvoittavan peruskoulutuksen ”ilmaisuutta” entisestään. Musertavimpana syynä nuorten, etenkin miesten, lisääntymättömyyteen pidetty ”näköalattomuuskin” tulkitaan ensisijaisesti aineellistaloudelliseksi ilmiöksi.

Tällainen yleinen asennoituminen on toki seurausta siitä, että sekä tasa-arvososialistit että talousliberaalit ovat yhteiskunnallisessa esiymmärryksessään pitkälti sitoutuneet materialistiseen ihmiskäsitykseen: ihmisen oleminen ja toiminta perustuvat ensisijaisen määräävästi hänen aineellisiin ja rahallisiin olosuhteisiinsa. Jos näin on, voidaan ”näköalattomuuteenkin” olettaa voitavan vaikuttaa parhaiten ”raha ratkaisee” -linjauksen pohjalta.      

Perustosiasia näyttää kuitenkin kaikesta huolimatta olevan se, että suomalaisten, kantasuomalaisten, syntyvyys on liian alhainen. Tämä todellisuus vaikuttaa koko kansakunnan tulevaisuuteen, kansakunnan olemassaolon edellytyksiin. Tämä todellisuus vaikuttaa koko yhteiskuntaan, kaikkiin sen jäseniin, etenkin taloudellisesti. Tämän syntymättömyysongelmatiikan, lapsivajeen, keskiössä ovat oleelliset suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen vaikuttavat erityisongelmat: kestävyysvaje ja huoltosuhteen heikentyminen.

Lastenhankinnalla, seuraavan sukupolven syntymisellä tai syntymättä jäämisellä, ja perheinstituutiolla sekä sen yhteiskunnallisjuridisella asemalla on perustava sosiaalinen merkitys kaikkien kansalaisten kannalta. Hyvinvointivaltio ja sen tulevaisuus sekä kansantaloutemme tila kokonaisuudessaan liittyvät elimellisesti kaikkiin parinmuodostukseen, lasten hankkimiseen ja syntyvyyteen liittyviin kysymyksiin. Tämä elimellinen yhteenkuuluvuus ilmenee ja vaikuttaa yhtä hyvin talouden, juridiikan kuin kulttuurin alueilla.

Samalla on syytä ymmärtää, että – siitäkin huolimatta, että taloudellisilla ulottuvuuksilla on toki merkittävä sijansa – kaikki ei tässäkään asiayhteydessä suinkaan pelkisty talouteen ja rahaan, vaan maailmankatsomuksellisilla, uskonnollishengellisillä, ideologispoliittisilla ja yksilöllisillä elämäntyyliratkaisuilla ja henkilökohtaisilla valinnoilla on kuin onkin iso roolinsa. Hesarin artikkelissa esiin nostettua näköalattomuuskysymystä ei voida irrottaa arvomaailmaan liittyvistä sitoumuksista ja niissä tapahtuneista muutoksista.    

Kuten kirjoitin avioliittolakia käsittelevässä ja perinteisen miehen ja naisen välisen avioliiton asemaa puolustaneessa asiantuntijalausunnossani eduskunnan lakivaliokunnalle 7.5.2014:

”Avioliiton uudelleenmäärittely Kansalaisaloitteen esittämällä tavalla merkitsisi sekä laadullisesti että määrällisesti suppean tutkimusaineiston varaan nojaavaa poliittista yhteiskuntakoetta samaan tapaan kuin 1960–70-luvuilla yhtä suppean silloisen tutkimusaineiston pohjalta myönteisiksi ja edistyksellisiksi ideaaleiksi julkisesti asetetut ehkäisykulttuuri, oikeus lasten saamisen mahdollisuudesta ja aviollisesta sitoumuksesta täysin vapaaseen seksiin, yhdessä asuminen, avoliitot, avioliiton ulkopuolinen lasten hankkiminen, helppo avioero ja lasten varhainen seksualisointi. Monet katsoivat näiden ideaalien olevan yksilönvapautta lisääviä ja lasten kannalta jopa hyödyllisiä. Mutta nyt voidaan 50:n vuoden sosiologisesta seurantaperspektiivistä todeta, että näiden ideaalien mukaan orientoituminen ei ole lisännyt lasten hyvinvointia eikä yhteiskunnallista hyvää.”

”Kansalaisaloitteen esityksen mukainen avioliiton valtiojohtoinen poliittis-juridinen uudelleenmäärittely säätäisi voimaan huonoja kannustimia, jotka heikentäisivät avioliittoa sosiaalisena perusinstituutiona entisestään ja heikentäisivät ennen kaikkea lasten – eli yhteiskunnan tulevaisuuden – kannalta parhaan mahdollisen sosiologisen kehitys- ja kasvuympäristön ja psykososiaalisen suojaverkoston kykyä toimia koko yhteiskunnan hyväksi.”

Otsikon ”Huoltosuhde heikkenee ja kestävyysvaje pahenee entisestään” alla kirjoitin näin:

”Kansallisen suomalaisen ja eurooppalaisen tulevaisuuden kannalta tuhoisa lisääntymättömyyskulttuuri vahvistuisi tavoiteltavana ideaalina entisestään, jos lasten hankkimisen ja lisääntymisen ideaalit erotetaan lainvoimaisen käsitteellisesti avioliittoinstituution määritelmästä. Väestö vähenee ja ikääntyy ja samanaikaisesti hyvinvointivaltion yhäti paisuvia menoja – varsinkin sosiaalimenoja – yritetään kattaa valtion jatkuvasti kasvavalla työntekoa rankaisevalla verotuksella ja lisävelanotolla, jonka takaisinmaksu sälytetään tulevien sukupolvien – joiden tulevaisuus on kuitenkin haluttu ja halutaan asettaa kokonaan kyseenalaiseksi sallivaa aborttikulttuuria ja nyt sukupuolisuudesta ja orgaanisesta lisääntymisestä täysin pois riisuttua avioliitto- ja perhekäsitystä edistämällä – rasitteeksi.”

”Kansantalouden kestävyysvaje pahenee, huoltosuhde heikkenee ja eläkepommin sytytyslanka on kytenyt jo pitkään. Keskeinen syy tällaiseen tilanteeseen päätymiselle ylipäätään on ollut se, että hyvinvointivaltion valtaa ja vastuuta koko yhteiskunnasta on jatkuvasti paisutettu ja että orgaanisen avioliiton ja perheinstituution yhteiskunnalliselta kannalta perustavat sosiaaliset ja taloudelliset funktiot on jo pitkälti otettu valtion hoidettaviksi. Tämä kansantaloudellisesti erittäin tuhoisa kierre kiihtyy holtittomasti, jos valtio lakkauttaa orgaanisen avioliiton ja vanhemmuuden juridisina ideaaleina kokonaan kaikkien avioliittojen osalta ja korvaa nämä valtion ja tuomioistuinten määrittämillä avioliitoilla ja juridisella vanhemmuudella, johon väistämättä liittyvät jatkuvat ja pitkäkestoiset huoltajuuskiistat tulevat kuluttamaan julkista verorahaa huomattavasti enemmän kuin mihin nykyisen avioliittolain voimassaolo antaa aihetta.”

Suomalaisen syntyvyyden jyrkkä lasku, lapsikato, ei todellisuudessa ole voinut olla kenellekään yllätys otettaessa lukuun ne kulttuurillisideologiset normit, jotka on yhteiskunnallisesti nostettu hegemoniseen asemaan 1960-luvulta alkaen ja joita on suositeltu ja jopa velvoitettu elämäntyyliksi valtiofeminismin ideologiakseen sisäistäneen hyvinvointivaltiomme voimin. Valtiofeministisenä ihanteena on tasa-arvon nimessä ollut pyrkiä riisumaan miehet kaikesta perinteisestä patriarkaalisesta miehekkyydestä velvollisuuksineen ja vastuineen ja toisaalta muuttamaan naiset mahdollisimman maskuliinisiksi toimijoiksi vapauttamalla heidät ”kohdun kahleista” eli äitiyden kutsumuksesta.     

On varsin paradoksaalista, että nyt yhtäkkiä havahdutaan kansantaloudellisesta näkökulmasta suomalaisen lapsikadon ja nuorten miesten syrjäytymisen todellisuuteen, kun samaan aikaan on antaumuksella ja julkisten instituutioiden voimalla ja arvovallalla ajettu paitsi perinteistä maskuliinisuutta vastustavaa feminismiä myös aborttioikeutta, ilmaista ehkäisyä, sterilisaatioikärajan huomattavaa alentamista, homokulttuurin edistämistä ja gender-ideologiaa.

Joka tapauksessa on selvää, että nuoret naiset ovat ratkaisevassa asemassa tässä lapsikato-ongelmayhtälössä: niillä ideologioilla, jotka hallitsevat nuorten naisten mieliä, tahtoa, valintoja ja näiden myötä heidän ruumiillista olemistaan ja käyttäytymistään, on varsin ratkaiseva merkitys Suomen kansan tulevaisuuden kannalta. Kuten on myös sillä, että pojat saavat kasvaa nuoriksi miehiksi perheissä, joissa isä tarjoaa heille vastuullisen maskuliinisen miehen mallin.  

Toisin kuin Hesarin artikkelissa katsotaan, syntyvyys- ja perheteemat eivät näytä olevan poliitikoille lainkaan vaikeita teemoja, sillä niin helposti, pintapuolisesti ja virkamiesmäisesti eduskuntakin hyväksyi sekä uuden avioliittolain että äitiyslain, joka määrittelee nyt äitiydenkin käsitteen radikaalin gender-ideologian vaatimusten mukaisella tavalla.

Hesarin artikkeli osoittaa kuitenkin sen, sen että arkitodellisuus, ja varsinkin se todellisuus, joka koetaan taloudellisesti, nojaa kuin nojaakin yhä edelleen ja kaikkia sitovalla tavalla biologisiin todellisuuksiin: uuden sukupolven syntyminen on kuin onkin riippuvaista kahdesta vastakkaisesta sukupuolesta, naisista ja miehistä, ja miehen ja naisen yhteenliittymisestä sekä siitä, missä biologisessa iässä tämä yhteenliittyminen tapahtuu ja siitäkin, kuinka hyvin tämä miehen ja naisen keskenään solmima liitto kestää kuin myös siitä, minkä luonteinen ja laatuinen tämä liitto on.

Jos lapsikato-ongelmaan halutaan vastata tehokkaasti ja kestävällä tavalla, on tunnustettava sosiobiologiset tosiasiat, joiden merkitys ei ole hävinnyt yhtään mihinkään siitäkään huolimatta, että näitä tosiasioita pyritään väkevällä ideologispoliittisella ja juridisella voimalla hämärtämään ihmisten mielissä.   

Eurooppa ja Suomi islamisoituvat -kirjani (Kuva ja Sana, 2015) sivuilla 175–176 kirjoitan seuraavasti, ”Euroopan perusongelma on alhainen syntyvyys” -otsikon alla:

”Kuten kaikki demografiset tilastot vääjäämättömästi osoittavat, etnisesti eurooppalainen väestöaines ei enää lisäänny, vaan vanhenee ja tämän myötä jatkuvasti vähenee. Eurooppalaiset naiset eivät enää synnytä riittävästi lapsia, jotta väestön kokonaismäärä pysyisi edes nykyisellään. Tällainen lopputulos ei ole yllättävä seuraus sekulaarin humanistisen elämälle vihamielisen arvomaailman ja sosialistisen hyvinvointivaltiopolitiikan yhdistelmästä, joka on ollut johtotähtenä varsinkin Skandinavian maissa.”

”Tätä kehityssuuntaa on ollut omiaan pönkittämään eurooppalaisten laajalti tukema vihreä ilmastonmuutossosialismi, jonka uskomusten mukaan ihmiskunnan olemassaolo ylipäätään on suurin uhka planeetalle ja sen ekosysteemille. Punavihreän politiikan toteuttaminen – ehkäisyn, aborttien, homoliittojen, eutanasian ja islamilaisen maahanmuuton erityissuosimisen ajaminen ihmisoikeuksien varjolla – on käytännössä merkinnyt ihmisoikeuksien varjolla toteutettavaa eurooppalaisen kulttuurin eutanasiaa, vähittäistä armomurhaa islamin avustamana.”

Ed West muistuttaa kirjansa The Diversity Illusion sivulla 229, että Itävallassa, jossa muslimivähemmistön lapsiluku naista kohden on niinkin alhainen kuin 2,34, on kantaväestön vastaava luku silti niin paljon alhaisempi, että Itävallassa muslimien määrä tulee olemaan 20% koko väestöstä ennen vuotta 2050. Vaikka siis maahanmuuttajamuslimivähemmistön syntyvyys ei olisikaan poikkeuksellisen korkea, on se silti oleellisesti eurooppalaisen kantaväestön syntyvyyttä suurempi.”   

”Euroopan demografistaloudellinen perusongelma on lyhykäisyydessään seuraava: kantaväestö ikääntyy kiihtyvällä vauhdilla, työikäisten määrä pienenee samalla jatkuvasti ja tällöin hyvinvointipalveluiden jatkuvasti kasvavat menot vaativat entistä suurempaa verokertymää entistä pienemmältä joukolta, jonka tekemä työ uhkaa muuttua kannattamattomaksi. Huoltosuhde heikkenee ratkaisevasti.”

Kirjan sivuilla 177–190 perustelen, miksi laajamittainen maahanmuutto ei mitenkään ole ratkaisu taloutemme ongelmiin ja miten perinteisestä miehen ja naisen välisestä avioliitosta kiinni pitävään arvokonservatismiin nojaavat perhearvot, fiskaalinen konservatismi ja omista juurista kiinni pitäminen liittyvät elimellisesti toisiinsa. Tältä perustalta voidaan myös löytää kestäviä ratkaisuja Suomen ja Euroopan taloudellisiin ongelmiin yhtä hyvin kuin lapsikato-ogelmaan.

Avioliitto ja perhe -kirjani (Kuva ja Sana, 2013) sivuilla 111–141 ja 163–176, otsikoiden ”Miksi avioliitto ja perhe ovat rapautuneet etenkin Pohjoismaissa?” ja ”Kristityt ovat osallisia avioliiton ja perheen rappeutumiseen” alla, selostan yksityiskohtaisemmin sitä sosiologista kehitystä, mikä on Suomenkin johtanut siihen lapsikatotilanteeseen, mikä tänään on todellisuutta.

Tarkastelen viitatuilla sivuilla myös sitä, millaisia linjauksia olisi omaksuttava vallitsevan tilanteen parantamiseksi ja korjaamiseksi.

Viisi vuotta sitten julkaisemassani kirjassa Miten tähän on tultu? Seksuaalivallankumouksen kulttuurimarxilaiset juuret (Kuva ja Sana, 2013) selostan dokumentoidusti ne aatehistorialliset ja poliittisideologiset lähtökohdat, joista käsin tämänhetkiseen länsimaiseen ja suomalaiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen – lapsikadonkin osalta – on päädytty.

Hanki varsinkin tämä jo toiseen painokseen ehtinyt Miten tähän on tultu? -kirja nyt ja selvitä itsellesi – näin viiden vuoden jälkiviisauden tarjoamaa taustaa vasten – paitsi paljon polemisoidun mutta puheena olevan aiheen kannalta erittäin oleellisen kulttuurimarxismin käsitteen todellinen sisältö myös se, kuinka uskottavaa ja todenperäistä viiden vuoden takainen analyysini on ollut.

Juha Ahvio to 19.04. 19:12

Kommentit: 0



Kommentointi on tilapäisesti pois käytöstä ohjelmistopäivitysten vuoksi. Palvelimille tehtiin DDoS hyökkäys 26.10.2017 jonka johdosta palvelimet asennettiin uusiksi ja kommenntointiratkaisu joudutaan toteuttamaan eri tavalla. Pahoittelemme keskeytystä kommentoinnissa. Sillä välin kirjoituksia voi kommentoida Facebook sivullamme.

Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

tuoreimmat

Onko meneillään kampanja pedofilian laillistamiseksi?

su 12.08. 20:12

Presidentti Trump nimittää jälleen tuomarin USA:n korkeimpaan oikeuteen

su 15.07. 12:03

Suomalainen sanan- ja mielipiteenvapaus orwellilaisen aivopesun kourissa

la 23.06. 17:03

Amerikkalaiset konservatiiviset kirkkokunnat Soros-solutuksen kohteina

ke 20.06. 17:42

Tapaus Aki Ruotsala ja sananvapauden tila Suomessa

pe 08.06. 14:26

Aborttioikeus, ihmisoikeudet ja nykykokoomus

la 02.06. 17:31

Paljastuiko salainen ultrakonservatiivinen Agenda Europe -verkosto?

pe 04.05. 15:50

Salaperäisen suomalaisen voimahahmon taustat paljastuvat

pe 20.04. 16:04

Lapsikato on todellinen suomalainen ongelma

to 19.04. 19:12

Viktor Orbanin Unkari taistelee Sorosin suunnitelmaa vastaan

to 12.04. 10:58

blogit

Vieraskynä

"Viisi syytä, miksi olen muuttanut mieleni Donald Trumpista"

ke 08.08.2018 23:00

Juha Ahvio

Onko meneillään kampanja pedofilian laillistamiseksi?

su 12.08.2018 20:12

Professorin Ajatuksia

Ajatuksia herättävä mainos

ma 13.08.2018 23:05

Jukka Hankamäki

Luurangot taloustieteilijöiden kaapeissa

la 11.08.2018 22:34

Petteri Hiienkoski

Yliopistorehtori nakertamassa demokratian ja tieteen perusteita

pe 10.08.2018 20:43

Tapio Holopainen

Tapparan mies

ma 13.08.2018 23:16

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Irakilaismies runkkasi ja kopeloi naisia yleisessä saunassa

la 28.07.2018 06:20

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mikä Tapio Puolimatkan kirjoituksessa raivostutti suvaitsevaiston?

to 09.08.2018 12:51

Arto Luukkanen

KYLMÄSYDÄMISTEN BUDJETTI

to 09.08.2018 22:27

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Vihdoin normijournalismia Pekka Haavistosta

ke 01.08.2018 20:23

Heikki Porkka

Mitä Yle ei kerro?

ma 06.08.2018 12:25

Olli Pusa

Demokratia vaarassa

su 05.08.2018 11:59

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ylen valeet

ke 08.08.2018 19:45

Reijo Tossavainen

Avoin kirje Suomen Kuvalehden päätoimittajalle

ti 07.08.2018 18:42

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Apinain kuningas ja karvaiset kaverit

ma 13.08.2018 23:07

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40