Jos henkilö kokee tehneensä ajatusrikoksen syyllistyen uhrittomaan häirintään, pitäisikö hänen ottaa yhteys
a) metoo-väen aktiiviin
b) nettipoliisiin
c) häirintäyhdyshenkilöiden liittoon (HYH)
d) Yleisradion koulukiusaajiin
e) keltaisen lehdistön edustajaan?
Kysymykseni liittyy tapaukseen, jonka osapuoleksi ajauduin eilispäivänä, kun kokeilin pitkästä aikaa penkkipunnerrusta.
Tilanne eteni seuraavasti.
Aloitin hieman kevyemmällä kuormalla lämmittääkseni lihakset. Tai no, lihakset on laaja käsite, jonka kukin käsittää omalla tavallaan. Modernina aikana jokaisella on oikeus kuvitella lihaksiksi ihan mitä tahansa kulloisenkin fiiliksen mukaan.
Nykypäivänä täytyy positiivisuuteen liittyvien elämänohjeiden mukaan elää hetkessä (carpe diem), jonka lisäksi kukin saa kokea itsensä ja kaiken vartaloonsa liittyvän aivan miksi haluaa.
Jonakin päivänä henkilö voi olla amerikkalainen raketti-insinööri, eteläafrikkalainen sydänkirurgi, venäläinen avaruuslentäjä, somalialainen koneinsinööri, irakilainen diplomaatti, ruotsalainen puppelipoika tai vaikka suomalainen persvakoäijä, joka ilmestyy aina paikalle, kun autoon tai asuntoon ilmaantuu ylipääsemätön ongelma, jonka ratkaisuun ei kykene kukaan muu kuin aina yhtä luotettava persvakoäijä.
Harjoitteluni eteni laiskansitkeässä tahdissa kohti maksimia, tarkemmin määrittelemätöntä kolminumeroista lukua, jonka nostoon kykenen vain yhden kerran.
Olin ajatusteni kanssa muissa maailmoissa, kun lisäsin painoja tangon päihin. Asetuin selälleni ja nostin painot käsien varaan. Laskin tangon rinnan päälle, josta ryhdyin punnertamaan sitä ylöspäin.
Ei saakeli, tanko pistää vastaan rajummin kuin koskaan aiemmin.
Saan painot nousemaan rinnalta, mutta edes ankara taistelu ei saa käsiä suoristumaan. On pakko luovuttaa. Mitä teen päästäkseni pois kiperästä tilanteesta? Olen yksin ja laitoin hölmöyttäni lukot tangon päihin enkä voi näin ollen pudottaa painoja tankoa kallistamalla.
Kokeilen toista kikkaa. Lasken tangon varovasti vatsan seudulle kylkiluiden ja lantion väliseen kohtaan, nostan samalla ylävartaloa ja siirrän jalkoja mahdollisimman paljon taaksepäin. Ja kas, tanko painoineen vierähtää eteenpäin pois ”sylistä”. Kaikki hyvin, vältyin rikkomasta itseäni.
Ihmettelin kokemuksen jälkeen onko lihaskunto heikentynyt sitten viime testin. Katselin hetken painoja. Hymyn kare ilmestyy suupieliin. Olin kasannut ajatuksissani kymmenen kiloa liikaa kumpaankin päähän tankoa.
Ensin nauratti, sitten vakavoiduin. Pohdin mitä olin miettinyt samalla, kun lisäsin painoja.
Palautin mieleen hetken, jolloin ladoin painoja. Olisihan se pitänyt arvata! Matti Nykänen sen sanoi ääneen jo Oslossa 1983, kun toimittaja kysyi mitä hän ajattelee. Vastaus kuului:
"No sehän se on aina mielessä, mutta hypätään nyt ensin."
Heteromies miettii kaikenlaista, vaikka ei nyt ihan aina sitä. Tällä kertaa taisi kuitenkin käydä juuri niin.
Yleisradion ja suomalaisen yhteiskunnan yleisen ilmapiirin jalostamana henkilönä tunsin piston sydämessäni. Olenko huono ihminen? Oliko vilkkaasti liikkuva ajatteluni uhritonta seksuaalista ahdistelua? Olenko rikollinen?
Eilispäivänä monet suomalaiset saivat lukea Häirintäyhdyshenkilöiden liiton (HYH) twitter-tililtä, että myös uhriton häirintä on häirintää. HYH-liiton twitter-viesti kertoo esimerkkien valossa, kuinka vakavasta asiasta on kyse.
Jäin miettimään, loukkaantuiko joku ajatuksistani? Kykeneekö nyky-yhteiskunnan moderni väki, joka jakaa ihmiset hyviin ja huonoihin heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella, lukemaan ajatuksia?
Ajaudunko Yleisradion jahtaamaksi heterohylkiöksi, josta tehdään varoittava esimerkki ahdistelevasta ajatusrikollisista, jollaiseksi yhdenkään hyvän ihmisen ei tule taipua maskuliinisen perinteisen perhekäsityksen omaavien miesten painostuksesta huolimatta?
Näissä mietteissä eteni eilisilta. Asia painoi mieltäni koko yön, jonka vuoksi koin olevani velvollinen julkiseen tunnustukseen.
Pyrin olemaan parempi ihminen tulevaisuudessa. Lupaan suorittaa katumusharjoituksia valelemalla päälleni jääkylmää vettä. Jääkylmä vesi viilentää fyysistä minääni, ehkä se tehoaa myös tunteideni vallattomaan piehtarointiin.
Hmmm, jäin miettimään, onko ”fyysinen minä” juuri se minä, millaiseksi koen itseni juuri nyt. Nykyään ei koskaan tiedä illalla missä roolissa aamulla herää.
Elämästä on tullut sukupuoliroolileikkiä, jossa jokainen voi leikkiä vuoroin tyttöä tai poikaa tai mitä tahansa valitsemaansa sukupuolista suuntausta.
Pääasia on, että maailma pyörii minun ympärilläni enkä minä koe olevani mitätön heittopussi maailman tyrskyissä. Minä, minä ja minä olemme modernin maailman napa.
Lopuksi pyydän anteeksi, hyvät siskot ja veljet. Pyydän varmuuden vuoksi anteeksi, jos olen syyllistynyt uhrittomaan seksuaaliseen häirintään, aikamme uussairauteen, johon moni mies tai nainen on tietämättään syyllistynyt jo satoja, ellei peräti tuhansia kertoja.
Tulisiko eduskunnan pohtia uhrittoman häirinnän kriminalisointia? Istuntotauon aikana on syytä viritellä uusia lakialoitteita, joilla on merkitys.
Jos uhrittomasta häirinnästä ilmaantuu lakialoite eduskunnassa, tekevätkö feministinen puolue, vihreät ja vasemmistoliitto seuraavissa vaaleissa uhrittomasta häirinnästä ja ajatusrikollisuudesta kynnyskysymyksen hallitukseen menolle?
Rikoksen uusimisen mahdollisuus on nähtävästi melko korkea tämäntyyppisessä uudessa rikollisuudessa, joten pitäisikö uhrittomasta seksuaalisesta häirinnästä kertaalleen kiinni jääneen päähän asentaa anturi, joka kertoo kuinka kiihottuneessa tilassa henkilö on?
Kuulustelijoilla on varmasti konstit, joiden avulla syy kiihottuneisuuden tilaan saadaan selvitettyä.
Uskon, että valtiolle saadaan anturimetodilla merkittäviä kassavirtoja. Olen varma, että tuhannet tai jopa sadattuhannet suomalaiset miehet tai naiset syyllistyvät jossain vaiheessa elämäänsä ajatusrikoksiin, joiden myötä syyllistyvät seksuaaliseen uhrittomaan häirintään ja puolisonsa tai kumppaninsa uhrittomaan pettämiseen.
Vinks, vinks, Sipilän hallitus, tässä olisi jälleen hyvä paikka kupata kansalaisten taskuista merkittävä määrä hilloa!
Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44