Maahanmuuttokeskustelu näyttää olevan äärimmäisen vaikeaa. Sen saimme huomata jälleen kerran, kun Juha Sipilä (kepu) sanoi suurimman osan Eurooppaan pyrkivistä olevan liikkeellä taloudellisin motiivein. Asiaa lähti analysoimaan Ylen Eero Mäntyranta, joka päätyi sopivasti faktat valikoimalla siihen, että Sipilä olisi väärässä.

Valikoinnilla tarkoitan erityisesti seuraavaa kohtaa: "lisäksi on syytä muistaa, että osa turvapaikkahakemuksista raukesi ennen kuin turvapaikanhakijan suojelun tarvetta oli arvioitu. Pelkästään Suomesta poistui loppuvuonna 2015 tuhansia turvapaikanhakijoita vain kuukausia saapumisensa jälkeen. Heidän lähtönsä syitä voidaan vain arvailla."

Ei tarvitse arvailla. Kyllä nuo kaikki olivat elintasopakolaisia, sillä eivät turvapaikkaa todellisuudessa tarvitsevat lähde pois kerran turvalliseen maahan saavuttuaan.

Lisäksi kyseenalaistan Mäntyrannan logiikan, jonka mukaan turvapaikan tarpeessa ovat olleet kaikki positiivisen päätöksen saaneet ja vielä valituksenkin kautta turvapaikan ansainneet. Onhan selvää, että päätöksissä on enemmän vääriä positiivisia kuin vääriä negatiivisia, sillä varsinkin vuoden 2015 tulijavyöryn purkamisen alkuvaiheessa epäselvissä tapauksissa päätöksiä pyrittiin tekemään tulijoiden eduksi. Eikä kukaan vieläkään valita oikeuteen positiivisista päätöksistä.

Asiaan tarttui myös Li Andersson (vas), joka innostui haukkumaan pääministeriä tietämättömäksi. Poliittiset irtopisteet cityviherpunikeilta näyttivät houkuttavan kovassa kisassa vihreiden kanssa heidän ääntensä samaiseksi seuraavissa vaaleissa.

Mutta sitten itse asiaan. On täysin toissijaista se, ovatko täältä turvapaikkaa hakevat ihmisen sen tarpeessa vai ei. Turvapaikkaoikeus on nimittäin veteen piirretty viiva, jonka ratkaisee kunkin hetken lainsäädäntö eikä sellaisen absoluuttinen tarve.

Lisäksi nykyisin perustein turvapaikkaa tarvitsevia on maailmassa joka tapauksessa niin paljon, ettei Eurooppa voi ottaa heitä vastaan tuhoamatta omaa perimmäistä olemustaan - siitä ovat merkkinä jo nykyisin nähtävät ongelmalähiöt, tulijoiden tekemä seksuaali- ja väkivaltarikollisuus sekä jäävuoren huippuna terrorismi. Eikä meillä ole varaakaan siihen niin kauan, kuin jokaisen tulijan kustannus veronmaksajille on 700-800 miljoonaa euroa.

Ja tämä on se asia, josta meidän tulisi käydä yhteiskunnallinen keskustelu. Kuinka monta tulijaa meillä on varaa ottaa. Ja mitä me olemme valmiita maksamaan heidän tulostaan sekä puhtaana rahana, että epäsuorasti yhteiskunnan muuttumisena epäsuotavaan suuntaan. Mutta siitä eivät juhasipilät tai lianderssonit puhu. Eikä media tahdo myöskään välittää niiden poliitikkojen puheita jotka puhuvat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?
Turvapaikanhakijoiden kansallisuudet eivät osoita kansainvälisen suojelun tarvetta
Syyrian sodan ratkaiseminen ei lopettaisi EU:n pakolaistulvaa