Blogi: Timo Vihavainen, la 13.10.2018 23:03

Legioonien aika

Legioonien aika

 

Pekka Vaara, Viena 1918. Kun maailmansota tuli Karjalaan, Docendo 2018,352 s.

 

Pekka Vaaran kirjan kannessa on nuorukainen, yllään englantilainen uniformutakki ja päässään koppalakki, jossa on kokardina kolmiapila. Sellaisenhan kohtaamme usein Irlannissa, jolloin se on väriltään vihreä.

Vihreä se oli tämäkin, biljardipöydän verasta leikattu kokardi ja nuori mies kuului joukkoon, jonka johtaja, eversti Woods kutsui sitä nimellä Royal Irish Karelians.

Yleensä puhuttiin kyllä, ainakin virallisemmin, Karjalan legioonasta eli venäläisittäin otrjadista, joka karjalaksi vääntyi usein muotoon otraata. Muitakin muotoja oli.

Karjalan legioonaa ei pidä sekoittaa Muurmannin legioonaan, joka kyllä vaikutti saamaan aikaan samalla seudulla. Jälkimmäinen, jota muun muassa Jukka Nevakivi on seikkaperäisesti kirjassaan käsitellyt, koostui tunnetusti suomalaisista punaisista, kun taas otraatan väki oli karjalaista.

Tuskin paljon erehdyn, jos sanon, että yleisessä tietoisuudessa, mitä se sitten lieneekään, on kuva ns. heimosotaretkistä aika sumuinen ja ne mielletään sarjaksi suomalaisten joukkojen aggressiota Itä-Karjalassa, tavoitteena Suur-Suomen perustaminen eli tuon alueen liittäminen Suomeen. Niitä vastassa olivat sitten bolševikit.

Tässähän sinänsä ollaankin oikeassa. Kysymys kansallisesta itsemääräämisoikeudesta oli myös Karjalassa ja Suomessa päivänpolttava silloin, kun Euroopan rajat vedettiin kokonaan uusiksi ja kansojen kevättä julistettiin. Muuta olisikin ollut vaikea kuvitella.

Suomen voimavarat tällaiseen yritykseen olivat kuitenkin erittäin heiveröiset ja jo muutaman sadan miehen lähteminen yli rajan oli vaikeasti hoidettava toimi, jolla sitä paitsi ei suinkaan ollut yksimielistä kannatusta edes sotilaspiireissä.

Suomalaisten hyväuskoinen kuvitelma siitä, että Saksa olisi ollut kiinnostunut tästä asiasta, sai täyden tyrmäyksen kuten myös myöhempi yritys turvautua brittien apuun. Britit suorastaan sotivat sellaisia yrityksiä vastaan.

Molemmilla tahoilla uskottiin, että Suomen on syytä pysyä kaukana Muurmannin radasta, mikäli se halusi säilyttää itsenäisyytensä. Saksalaiset uskoivat myös, että kannaksella kannattaisi rajaa siirtää länteen, jotta siitä tulisi kestävä.

Tällaista linjaa voisi nimittää paasikiveläisiksi, vaikka Paasikivi itse olikin aikoinaan varsin kiinnostunut Itä-Karjalan saamisesta. Joka tapauksessa sellaisen asenteen omaksuminen edellyttää kylmää järkeä, joka on tiettyinä aikoina ollut erityisen niukka luonnonvara.

Suomen ja Venäjän suhteista vuosina 1918-1922 on paljon hyvää tutkimusta. Jouko Vahtola on tarkoin tutkinut niin vuoden 1918 retket kuin vuoden 1919 Aunuksen retken suomalaisten lähteiden osalta, Mirko Harjula on puolestaan selvittänyt suomalaisten punikkien roolin näissä tapahtumissa ja Jussi Niinistö on julkaissut yleisesityksen heimosodista.

 Muistelmia on vuosisadan mittaan ilmestynyt paljonkin, yllättäen myös varsin myöhään tapahtumien jälkeen. 1960-luvuilla näki päivänvalon pari erityisen kiinnostavaa muistelmakirjaa ja vasta aivan hiljattain julkaistiin karjalaisen otraatan komentajan, eversti Woodsin muistelmat (ks. blogi 19.8.2011).

Tuon viimeksi mainitun joukon historia on kuitenkin jäänyt aika lailla varjoon ja sen vuoksi tässä käsitelty teos täyttääkin merkittävän aukon.

Britit uskoivat Muurmannin ja siellä olevien varastojen olevan suurten, Suomessa majailevien saksalaisjoukkojen uhkaamia ja pelkäsivät ennen kaikkea saksalaisten voivan perustaa Muurmannille sukellusvenetukikohdan.

Suomalaiset nähtiin luonnollisesti saksalaisten liittolaisina eikä suotta nähtykään ja niinpä, perinteiseen brittiläiseen tyyliin, värvättiin alkuasukkaista joukkoja näitä vastustamaan.

Karjalaisten, samoin kuin suomalaisten punaisten halu liittyä joukkoihin oli suuri jo pelkästään sen takia, että se oli ainoa tapa säilyä hengissä seudulla, jossa kylmä ja nälkä ahdistelivat niin omia kuin vieraita.

Otraatalle löytyi kotimaisiakin päällysmiehiä, kuten tunnettu Iivo Ahava ja Riiko Lesonen (Grigori Lesojev/Ležijev). Jäseniksi saatiin nopeasti muutama sata nälkäistä karjalaista ja mukana pidettiin ilmeisesti koko ajan myös ns. kuolleita sieluja, mikä lievitti alueen nälänhätää.

Englantilaisten lämpimät uniformut (talvella jopa lammasnahkaturkit) ja pisketit purkkilihan kera olivat parasta propagandaa suomalaisille punikeille, jotka palelivat ryysyissään ja söivät nälkäänsä hevosia.

Karjalaisilla asiaan liittyi myös jonkinlainen kansallinen pahastuminen, jonka laatu ei vielä Vaaran kirjastakaan tullut ihan selväksi. Ihmisiä sen takia ainakin tapettiin suurella innolla.

Pienet suomalaiset vapaaehtoisjoukot, Malmin ja sittemmin Kuisman johtamat muutama sata miestä eivät voineet tarjota muuta kuin luoteja, joita kyllä auliisti pumpattiinkin vihamielisiin ja sellaisina pidettyihin ihmisiin. Toiminta oli jopa niin tolkutonta, ettei käsiin saatuja vihollisia maltettu ensin edes kuulustella.

Ilmeisesti karjalaisen otraatan miesten motiiveihin kuului myös kosto, joka sitten näyttää vaikuttaneen tälläkin alueella vielä vuosia eteenpäin.

Riiko Lesonen murhattiin rajalla niin myöhään kuin syksyllä vuonna 1923. Samalla murhattiin rajavaltuutettu Lavrov, jolla oli diplomaattistatus.

Asiasta nostettiin Venäjän lehdissä melkoinen haloo ja siitä näytti jo kehittyvän diplomaattinen selkkaus juuri samaan aikaan kuin ns. Hampurin lokakuun kapinayritys olisi aloittanut sisällissodan Saksassa. Kun jälkimmäinen nopeasti lässähti, ei murhajutustakaan paisunut sen isompaa. Oliki asioilla yhteyttä, en tietenkään tiedä.

Vaara kertoo, että murhaajat olivat salakuljettajia, mikä saattaa pitää paikkaansa. Joka tapauksessa ainakin suomalaiset epäilivät, että siinä olisi makseltu otraatan aikaisia kalavelkoja.

Kiinnostava ja vähälle huomiolle jäänyt dokumentti on karjalaisten Englannin kuninkaalle lähettämä kirje, jossa imperiumia pyydetään ottamaan Karjalan suojelualueekseen.

Siitä ei sitten tullut mitään ja Yrjö tuskin lienee edes lukenut koko dokumenttia. Kuitenkin myös se osaltaan heijasti niitä karjalaisten tuntoja, joissa sekä venäläiset että suomalaiset leimattiin saalistajiksi ja sortajiksi.

Karjalaiset patriootit, niin Suomessa kuin Veräjällä, kammoksuivat ajatusta, että karjalainen kansa hukkuisi monikulttuuriseen Venäjän kansainmereen.

Näin siinä sitten kuitenkin kävi ja jopa erittäin nopeasti. Vielä vuonna 1920 perustettu Karjalan työkansan kommuuni oli karjalaisenemmistöinen, mutta kun siitä muodostettiin Karjalan autonominen neuvostotasavalta vuonna 1923, olivat karjalaiset siellä jo vähemmistönä.

Nykyään karjalaiset ovat monikansallisen Venäjän nopeimmin assimiloituva kansanryhmä, jonka kieltä käyttää äidinkielenään vai pikkuruinen vähemmistö.

Vaara käyttää aika paljon palstatilaa referoidessaan olemassa olevaa tutkimusta, mikä onkin tarpeen suuren kuvan luomiseksi ja ilmeisesti oikea ratkaisu. Kannattaa lukea.

 

Timo Vihavainen la 13.10. 23:03

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Putinin puolueet eduskunnassa

ma 18.03.2024 12:06

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44