Toimittaja Yrjö Rautio on uhrannut suurimman osan elämästään kommunismin edistämiselle. Ei ihme, että hän näkee mörköjä kaikkialla.

Kommunismin musta kirja kertoo:

”Neuvostoliitto: 20 000 000 kuollutta
Kiina: 65 000 000 kuollutta
Vietnam: 1 000 000 kuollutta
Pohjois-Korea: 2 000 000 kuollutta
Kambodža: 2 000 000 kuollutta
Itä-Eurooppa: 1 000 000 kuollutta
Latinalainen Amerikka: 150 000 kuollutta
Afrikka: 1 700 000 kuollutta
Afganistan: 1 500 000 kuollutta
Kansainvälinen kommunistinen liike ja kommunistipuolueet, jotka eivät ole olleet vallassa: ehkä 10 000 kuollutta.”

Sosialismi on vasemmistolainen ideologia ja kommunismin esiaste. HS:n tuoreesta puolueiden arvokartasta selviää, että Suomen eduskunnassa istuu kolme vasemmistopuoluetta, vasemmistoliitto, vihreät ja sdp sekä kaksi konservatiivipuoluetta, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit. Kokoomus, keskusta ja rkp pitävät sisällään ideologisen sekamelskan, joten opportunistinen politiikka on niille luontainen elementti.

Kommunistit ja sosialistit kehittivät keskitysleirijärjestelmän Neuvostoliitossa jo 1920-luvulla (Gulag – vankileirien saaristo). Hitler otti mallin keskitysleireihin Neuvostoliitosta.

Neuvostoliitto aloitti juutalaisten kansanmurhan ja ”kyyditti” juutalaisia miehittämistään maista pääosin Venäjän alueella olleisiin keskitysleireihin, jos ei teloittanut heitä.

Kommunistit ja sosialistit toteuttivat miljoonia ihmishenkiä vaatineen holodomorin, ukrainalaisten kansanmurhan, tappamalla ukrainalaiset nälkään. Ne, jotka eivät kuolleet Ukrainassa nälkään, murhattiin niskalaukauksella tai muulla tavoin. Holodomorin toimeenpanon erääksi syyksi on arveltu Stalinin halu murskata ukrainalaisten kansallismielinen asenne ja toiminta.

Baltian maissa Neuvostoliitto organisoi väkivaltaisen väestön vaihdon kyyditen kymmeniä tuhansia ”vääräuskoisia” ihmisiä kuolemaan ja keskitysleireille Gulagiin.

Seuraavassa muutamia otteita professori Ants Oraksen kirjasta ”Viron kohtalonvuodet”. Lainaukset käsittelevät ensimmäistä neuvostomiehitystä (1940-41), jonka aikana yli 10 000 virolaista kuljetettiin Gulagiin ja murhattavaksi Venäjälle:

”Vasta paljon myöhemmin, venäläisten jo peräännyttyä Virosta, paljastuivat tosiasiat. Heti venäläisten lähdettyä olivat ihmiset alkaneet epätoivoisesti etsiä kadonneita sukulaisiaan ja ystäviään ja tutkia jokaista paikkaa, jota NKVD:n tiedettiin käyttäneen tarkoituksiinsa. Lukuisia ruumiita, jotka usein oli ruhjottu vastenmielisyyttä herättävällä tavalla, löydettiin NKVD:n kellareista tai jopa yksityisiltä alueiltakin.

Aikoinaan pankkiiri Klaus Scheelille Kosessa, Tallinnan lähistöllä kuulunut huvila, oli tällainen paikka. 75 ruumista, joista yksi naisen, kaivettiin sieltä esiin. Kaikkien kädet oli sidottu selän taakse, jokaiselle pantu suukapula ja kaikki sen jälkeen heitetty toinen toisensa päälle, mutta ilman että haavoja olisi löytynyt mistään: heidät oli kaikesta päätellen joko myrkytetty tai haudattu elävältä. Scheelin autovajan alta löytyi vielä 9 ruumista. Eräästä vajasta löydettiin lähes kolmen metrin syvyyteen haudattuna 16 ruumista. Vajan toisessa päässä maa oli peitetty sementillä. Sen alta löydettiin paljon myöhemmin vielä 38 ruumista. Eräältä oli kallo murskattu ja toiselta leukapielet väännetty kokonaan sijoiltaan. Näiden kuolleiden joukossa oli poliiseja, upseereita, eräitä tavallisia työläisiä ja muutama venäläinen emigrantti.

Samanlaisia joukkohautoja löydettiin monissa osissa maata. Kaiken kaikkiaan kaivettiin maasta esiin 2000 ruumista, mutta monia jäi epäilemättä löytämättä. Tällainen oli matkan päätepiste, ellei se ollut karkottaminen johonkin tuntemattomaan paikkaan itään. Mutta viimeisen vaiheen valmistelut olivat pitkät ja tuskalliset. Kuulustelut alkoivat aina yöllä, jolloin ihmisen vastustuskyky on heikoimmillaan, ja ne kestivät usein vuorokausimääriä. Niitä oli vaikea kestää, etenkin jos teidät estettiin tyydyttämästä alkeellisimpia ruumiillisia tarpeitanne. Kuulustelijat vaihtuivat aika ajoin samaan aikaan kun te ehkä vääntelehditte tuskankouristuksissanne. Jos satuitte torkahtamaan, jota välistä tapahtui kahdentoista tunnin kyselyihin vastaamisen ja pitkien ideologisten saarnojen kuuntelemisen jälkeen, vartijanne pitivät teidät hereillä iskemällä teitä tai aivan silmienne edessä pitämällään voimakkaalla sähkövalolla. Välistä, jos kuulustelija raivostui itsepäisyydestänne, hän iski teitä nyrkillä kasvoihin tai (kuten eräs heistä mieluiten teki) suoraan päälaellenne tai teitä lyötiin nahkahihnalla tai kumipatukalla. Välistä teitä voitiin potkia tai lyödä päätänne vasten lattiaa tai suunnata revolveri teihin, jotta allekirjoittaisitte väitetyn rikoksenne tunnustuksen.

Eräissä tapauksissa (näin kävi eräälle ystävälleni, joka pääsi myöhemmin pakenemaan ja on nykyisin turvassa eräässä aikoinaan puolueettomassa maassa) järjestettiin näennäinen teloitus. Seisoitte kasvot seinää vasten revolverin suu painettuna niskaanne. Kun odotitte, että teidät ammuttaisiin, teidät iskettiin tainnoksiin ja kannettiin tiedottomana pois. Niin ikään sattui, että vangille näytettiin todellista teloitusta tai surmatun vangin ruumista.

Teidän ei sallittu nukkua kopissanne päiväsaikaan, ja vankilan pesuhuone oli ainoa paikka, jossa saatoitte torkahtaa muutaman hetken. Itsepäisyytenne murtamiseksi kiduttajanne saattoivat sijoittaa teidät rangaistuskoppiin, jossa tunsitte pian tukehtuvanne hapen puutteesta, (eräs tavallisimpia kidutustapoja) tai sietämättömän kuumaan höyrykaappiin, jossa saitte olla kunnes pyörryitte. Ihonne saatettiin ehkä nylkeä osittain, sähkövirta suunnata teihin tai panna vesi tippumaan päänne päälle vanhaan kiinalaiseen tapaan. Ja nämä kidutukset saattoivat kestää viikkoja ja kuukausia.”

”Miten Neuvostoliittoa autamme, kun maailmanrauhaa rakentaa se, aina varmimman, rauhanomaisen tien valiten? Miten kansanmurhat voi lopettaa?” lauloivat Suomen ja maailman kommunisti- ja sosialistinuoret 1970 ja -80 –luvulla, josta ylimmäisenä esimerkkinä DDR:ssä Berliinissä vuonna 1973 järjestetty maailman nuorison ja ylioppilaiden festivaali. Suomessa neuvostomielisiä löytyi myös porvarilliseksi oletetuista piireistä, kuten Ylen Elävän arkiston yksi video osoittaa.

Fb-kaverini teki testin. Hän käytti Stalinin kuvaa profiilikuvana. Stalin on keskitysleirien arkkitehti. Tosin ensimmäinen leiri perustettiin jo Leninin aikana Solovetskinin saarille vuonna 1923. Stalin oli myös holodomorin ja Neuvostoliitossa tehtyjen poliittisten murhien toimeenpanija. Stalinin kuva ei aiheuttanut reagointia fb:n ylläpidon taholta.

Seuraavaksi fb-kaverini käytti Che Guevaran kuvaa profiilikuvana. Che Guevara murhasi tai murhautti ne, jotka eivät kannattaneet sosialistista vallankumousta. Lisäksi Guevara vihasi ja murhasi homoseksuaaleja heidän seksuaalisen suuntautumisensa perusteella.
Profiilikuva ei aiheuttanut mitään reaktioita fb:n ylläpidon taholta.

Kolmantena fb-kaverini käytti Goebbelsin kuvaa profiilikuvana. Seurauksena fb:n varoitus ja vaatimus kuvan poistamisesta. Goebbels oli Hitlerin propagandaministeri.

Neljäs kokeilu oli Hitlerin kuvan käyttö profiilikuvana. Seurauksena fb:n ylläpidon yhteydenotto ja vaatimus profiilikuvan poistosta.

EBUn (Euroopan yleisradiounioni) jäsenmaissa on jo vuosia manipuloitu kansalaisia natsien epäinhimillisen toiminnan vuoksi. Sen sijaan kommunistien ja sosialistien huomattavasti laajempaa ja mittavampaa ihmisten murhaamista, kiduttamista ja alistamista EBUn jäsenmaiden medioissa ei liiemmin käsitellä.

Islamin todellisuus hämärretään tiedotusvälineiden uutisoinnissa samalla tavoin kuin sosialistien ja kommunistien hirmuteot.

EBUssa on jäsenenä noin 70 eri maan yleisradioyhtiöitä. Jäsenenä on myös useita Euroopan ulkopuolisia islamin hallitsemia maita.

EBU pimittää sosialistien ja kommunistien hirmutekoja sekä valkopesee islamia aktiivisesti ja tarkoitushakuisesti. Eurooppalaisten osalta aivopesua on toteutettu jo vuosikymmeniä.

Ketkä vetelevät naruja EBUssa, jonka jäsen esimerkiksi Yleisradio on?

Vasemmistolaisen lauluntekijän Hectorin kappaleen ”Jos lehmät osais lentää” sanoitus osuu erinomaisesti nykypäivän Unelma-utopismin ytimeen. Hector sai lähtöpassit Ylestä vuonna 2014.

En väitä, että Hectorin suositun ohjelman lopettamisella ja Hectorin sarkastisella pessimismiin heräämisellä olisi suora syy-yhteys, mutta ainakin kyseessä on mielenkiintoinen ajallinen yhteensattuma. Hector kertoi erittäin kuunnellun ohjelmansa ”Pop eilen – toissapäivänä” lopettamisesta sunnuntaina 5.10.2014, albumi näki päivänvalon 31.10.2014.