Pelimiehen opas

Nainen ja taito valloittaa hänet. Erään gentlemannin muistiinpanoja (1919). Salakirjat 2014, 108 s.

Tässä vielä 1960-luvulla ja ehkä hieman myöhemminkin olivat lehdet kirjavanaan pikkuilmoituksia, joissa luvattiin lähettää postitse saniteettialan laatutuotteita. Luetteloita sai väärällä lähettäjänimellä ja siellä mainostettiin paitsi kondomeja ja emäruiskuja(!), myös kirjallisuutta.

Lemmenkoulu kuului kauan tuohon hieman salaperäiseen kirjallisuusvalikoimaan, samoin kuin Tanssikurssi.

En ole ihan varma, oliko siellä myös tätä kirjaa naisen valloittamisesta. Hyvin se olisi ainakin joukkoon mahtunut.

Tämän kirjallisuuden käyttäjistä merkittävä osa lienee ollut syrjäkylien aikamiespoikia, joille liikepaikoilla noudatetut seurustelusäännöt tuppasivat jäämään mysteeriksi, vaikkei heidän järjenjuoksussaan mitään vikaa olisikaan ollut.

En tiedä, olisiko tästäkään kirjasta valtavasti apua ollut. Sen kirjoittaja näyttää olleen ns. hummaaja ja vuosisadan selvällä suomella sanoen huoripukki. Ranskalaisittain voitiin varmaankin käyttää nimitystä bon vivant. Playboy-nimitystä ei ymmärtääkseni vielä ollut enempää kuin suomalaista pelimies-termiä.

Kirjoittaja, jota käyttämiensä esimerkkien perusteella epäilen tanskalaiseksi, käyttää paljon yläluokan ja suorastaan siniveristen tarjoamia esimerkkejä.

Asia on ymmärrettävä, sillä niin sanotut ylemmät kansanluokat ovat useimmiten olleet kehityksen eturintamassa ja sitä paitsi juuri heidän kolttosistaan oli mahdollista saada aineistoa.

Alempien luokkien kohdalla olisi pitänyt turvautua käräjäpöytäkirjoihin ja tulee kysyneeksi, olisiko kirja silloin ollut yhtä kiinnostava? Itse asiassa se kyllä olisi voinut olla kiinnostavampikin, ainakin nykyajan perspektiivistä.

Joka tapauksessa tässä tarkastellaan naista nimenomaan naaraana, mikä vähentää sosiaaliluokan merkitystä asiassa. A propos, on outoa, että vaikka ihmisen eläimellisyydestä on tullut yhä hyväksytympi dogmi, tuntuu siltä.että on yhäkin jotenkin sosiaalisesti sallitumpaa puhua ihmiskunnan uroksista kuin naaraista. Vai onko näin ja jos niin miksi?

Yhtä kaikki. Kuten jo Kipling sanoi, naisilla on aina jotakin tärkeää yhteistä ainakin nyt ruumiissaan: For the colonel’s lady and Judy O-grady/ are sisters under their skin.

Ja ruumishan se on meille eläimille tärkeä. Eikö se itse asiassa olekin ainoa tärkeä asia, geenien siirtämisen jälkeen?

No, naistutkijamme on alan ekspertti harrastukseltaan. Hän on siis amateur tai Liebhaber, venäjäksi ljubitel. Hän nimittäin keräilee naisia samaan tapaan kuin jotkut keräilevät postimerkkejä, aus Liebe zur Kunst.

Harrastus on ollut tuohon aikaan sekä hyvin kallis, että vaarallinen. Tällainen epäilemättä kiihottaa tiettyä ihmistyyppiä ja nimenomaan miehiä. Toisaalta kirjoittaja kyllä esittää myös naispuolisen Don Juanin, joka on niinikään amatööri eli harrastaa tätä urheilua sen itsensä vuoksi, ei pakonomaisesti tai suuresta intohimosta.

Luultavasti kaikenlaisia tyyppejä on tälläkin alalla ollut aina vanhan testamentin päivistä lähtien ja tuossa mainitussa kirjassahan tapaamme melkoisen gallerian erilaisia hyvin aktiivisia feminiinejä. On jokseenkin jonninjoutavaa väittää naisten seksuaalisuuden olleen tabu koskaan.

Itse asiassa juuri ihmisnaaraan ainainen kiima tekee koko lajistamme hyvin omaleimaisen, eikä asian merkitystä voi liioitella. Mikäli lajimme yksiavioisuutta suojelisi parittelun keskittyminen vain tiettyihin harvoihin, vaikkapa vuosittaisiin kiima-aikoihin, olisi koko sivilisaatiomme aivan toisenlainen. Ehkä se olisi vain tylsä tai sitten aivan kehittymätön ja vailla hyvettä, koska sellaistahan ei muilla eläimilläkään ole.

Kirjan antamat käytännön neuvot perustuvat tarkkoihin huomioihin, joita naistutkijamme on tehnyt. Hän on muun muassa pannut merkille naisten hämmästyttävän kiivaan vihan oman sukupouolensa kilpailijattaria kohtaan ja selittää sen tietenkin markkina-arvon kärsimisellä.

Varsinaisesti siveitä naisia näyttää kuitenkin olevan äärimmäisen harvassa, kuten meidän myös nykyaikaisen näkemyksemme valossa on oletettava. Sen sijaan sellaiseksi tekeytymisellä on oma arvonsa ja merkityksensä juuri kosiskeluvaiheessa.

Itse asiassa monia naisia kiinnostavat aina uudet kokemukset. Jopa neekerien ja kiinalaisten kulien kanssa moni haluaisi kokeilla seksiä, missä kirjoittaja näkee jo luonnottomuutta. Mutta sehän oli aikaansa kuuluva käsite.

Kaikille cuck-miehille varoituksena kirjoittaja korostaa, ettei mies saa paljastaa ihailunsa ylenpalttisuutta. Se vain ikävystyttää naista. On kyllä syytä todeta, että tavoiteltu nainen on kaunis, mutta tuskin sen kauniimpi kuin moni muukaan. Sehän se vasta innostaa häntä ottamaan oman askeleensa.

Lemmenasiatkin on opittava ja luonnollisin ja paras opettaja nuorelle miehelle on vanhempi nainen, sanoo kirjoittaja järkevästi. Mitäpä hyvää siitä seuraakaan, mikäli kaksi estojensa vaivaamaa nuorta hankkivat toisiltaan muka kokemusta?

Miksi sitten mies kokoilee naisia eli kokemuksia heistä ja miksi naisilla on niin suuri, joskin kätketty halu heittäytyä asiaan mukaan?

Kirjoittaja ei näytä olevan psykoanalyysin ystävä eikä luultavasti ole koko asiasta kuullutkaan, mutta hän näköjään selittää asian uhkapelin jännityksellä. Ajatellapa sitä, että mies saa surmansa kaksintaistelussa ystävän kädestä sellaisen naisen takia, jota ei rakasta? Siinäpä on jotakin…

Aikamme näkökulmasta tämä kirjanen ei ehkä ole kokonaan vailla mielenkiintoa. Sehän on kirjoitettu aikana, jolloin kukaan ei tuntenut tai edes kuvitellut mahdolliseksi ”pelimies”-termiä.

Kirjoittaja oli elostelija ja huoripukki. Myös sanaa naissankari tai hamesankari  käytettiin ja sillähän oli ehdottomasti pejoratiivinen lataus, ainakin julkisuudessa. Kääntäjä on puhunut kauniimmin naisvalloittajasta ja suomessahan oli myös vanha sana hurmuri, ranskaksi charmeur.

Luulen, että sana hurmuri kyllä usein liitettiin huijareihin, sellaisiin kuin tunnettu Ruben Oskar Auervaara, josta aikoinaan paljon puhuttiin.

Olisi varmaankin korrektia tyytyä sanomaan, että kirjoittaja on naisten näkökulmasta (ja mistäs muusta näkökulmasta asioita nykyään saakaan tarkastella?) lurjus ja roisto ja ilmeisesti myös kärsii psyykkisistä ongelmista.

Mutta niitäpä vain aina taitaa riittää keskuudessamme, vieläpä molempia sukupuolia. Yksiavioisuus on ihmiselle lajityypillistä, mutta se on haavoittuvainen käyttäytymismuoto. Kulttuurimme keskeinen elementti taitaa sittenkin olla se ainainen kiima, joka meitä nuorena vaivaa…