Paratiisin portit

Firenzen Kastekappelissa ovat Lorenzo Ghibertin kuuluisat ovet, joita Michelangelo vertasi paratiisin portteihin, Porta del Paradiso.

Vastaavia ovia on sittemmin tehty muuallekin. Komeimmat näkemäni ovat Pietarin Iisakinkirkossa ja taiteellisen arvonsa lisäksi niillä on paljon kerrottavaa myös Venäjän historiasta.

Sivumennen sanoen, Novgorodin Sofian kirkon ovet, joita on pidetty Sigtunasta ryöstettyinä, lienevät oikeasti Magdburgilaista tekoa ja suunnilleen Suomeen tehdyn ns. ensimmäisen ristiretken ajalta.

Kaikki nuo portit kuvastavat vähintäänkin teeskenneltyä hurskautta ja kuvaavat raamatunhistorian tapahtumia hartaassa ja idealisoivassa hengessä.

Nizzan (Nice) Èglise-Saint-Pierre d’Arène -kirkossa on myös vastaavat veistoksin koristetut ovet.

Kontrasti nizzalaisen kuvakielen ja sen vanhojen edeltäjien välillä on melkoinen.

Myös Nizzan tapauksessa kuvitetaan raamatullista tapahtumaa. Tarkemmin sanoen Eeva on siinä ottanut käteensä omenan ja ilmeisesti valmistautuu syntiinlankeemukseen.

Aatami taas raapii päätään ja näyttää olevan aivan ymmällä.

Sekä Eeva että Aatami ovat apinoita tai ainakin niitä hyvin suuresti muistuttavia kädellisiä. Kuvissa esiintyvät myös pässi ja härkä, jotka edustavat normaalia, nykyistä lajia ja rotua, sikäli kuin nyt rotuja on olemassa, mutta se lienee tässä sivuseikka.

Kehon kieli on tässä sitäkin kiinnostavampaa. Aatami-apina raapii takaraivoaan, mikä ilmeisesti on osoitus heräävästä kriittisestä ajattelusta  -hän haluaa ymmärtää, mutta ei voi.

Varsinaisilla apinoilla ja esimerkiksi hänen seuranaan olevalla pässillä, ei ole kysymyksiä, joita voitaisiin nimittää älyllisiksi.

Luulen, että pässi ja alkuihminen olivat suunnilleen samalla henkisellä tasolla, mitä älykkyyteen tulee. Suuri ero on kuitenkin siinä, ettei pässillä ole eikä liene ollutkaan kysymyksiä.

Se on lajissaan täydellinen, eikä koskaan pyrikään hyviä ruohikoita, hyviä lampaansatuloita ja hyvä puskuja pidemmälle. Ja näissä sen mestaruus on kadehdittavaa. Mitäpä muuta tarvitaan? Tarvitsisiko ihminenkään? Tästä asiasta taitaakin nykyään jo olla erimielisyyttä.

Tuo kuvattu alkuihminen sen sijaan on tyhmä, mutta ollakseen tyhmä, sillä täytyy jo olla jonkinlaista esiasteen älyä, älyllistä toimintaa ja kunnianhimoa. Aatami on ilmeisesti maailman ensimmäinen intellektuelli.

Eevan henkisistä kyvyistä on kuvan perusteella vaikea mennä sanomaan. Kädessään hän joka tapauksessa pitää omenaa eikä pane sitä suoraan suuhunsa. Ilmeisesti asia siis jotenkin mietityttää. Eevakaan ei toisin sanoen ole täydellinen, ei pelkkä vaisto-olento.

Kuten tunnettua, Jahve sittemmin karkotti paratiisista sekä intellektuellipariskunnan että käärmeen, joista viimemainittu kirottiin. Itse asiassa myös ihmiset kirottiin ja saatettiin vaivan alaisiksi ja kuolevaisiksi.

Kiinnostava yksityiskohta luomiskertomuksessa on, ettei ihmisten paratiisista lähtiessään tarvinnut turvautua niihin viikunanlehdistä tehtyihin vyöverhoihin, joita he olivat itse punoneet. Sen sijaan itse Jumala teki heille lähtiäisiksi nahkaiset puvut ja puki ne heidän yllensä, mikä minusta kannattaa kyllä kauniina eleenä erityisesti huomioida.

Kun olin jo ehtinyt unohtaa, mitä luomiskertomuksessa oikeasti sanotaan, herätti huomiotani myös seuraava: ”Ja Herra Jumala sanoi: Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin, että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti”.

Niinpä ihminen ajettiin pois paratiisista viljelemän maata, josta hänet oli otettu. ”Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Edenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä”.

Tässähän on pakko kysyä, kenelle Jumala oikeastaan puhui ja ketä hän tarkoitti meillä, siis meikäläisillä? Olivatko kyseessä kerubit ja serafit? Kuolemattomien kesken tämä repliikki joka tapauksessa vaihdettiin.

Mikäli pidämme kiinni yksijumalaisuudesta, voimme tuskin hyväksyä ajatusta, että Jahven ohella olisi paikalla ollut myös esimerkiksi Allah, jota jotkut pitävät vain Jahven toisena nimenä. Otan vapauden olla asiasta eri mieltä, mutta en ryhdy tässä sitä setvimään.

Tarkoitukseni ei tässä suinkaan ole rienata. Pyhistä kirjoista saa loputtomasti kaikenlaista huvittavaa, jos sellaista etsii, mutta se on vähän väärä paikka sille toiminnalle. On niissä nimittäin myös sitä kaikkein arvokkainta, mitä ihmiset eri aikoina ovat saaneet aikaan, siis kulttuuria, pyhyyden etsintää.

Niinpä nizzalaiset paratiisin portit panevatkin ajattelemaan kaikenlaista uutta. Voitaisiinko koko kirkko ajanmukaistaa muuttamalla pyhiä kirjoja vallitsevien tieteellisten käsitysten mukaisiksi? Siinä myös koko kirkkotaide uudistuisi.

Juridisella alalla kaikki on kristillisellä puolella jo uudistettu perin pohjin, uuden testamentin hieman epämääräiseen lupaukseen vedoten ja sama koskee esim. ruokatabuja.

Mutta voiko uskontoa edes olla ilman tabuja? Mikä uskonto se sellainen on? Ehkäpä voisimme sillä taholla ottaa käyttöön vaikkapa vegaanien tai viherpipertäjien uskon? Jälkimmäisillä on asialleen jopa jonkinlaisia rationaalisia perusteita.

Sivumennen sanoen, ajatus ikuisesta elämästä taitaa tätä nykyä olla aika aktuelli. Mitä hyvää siitä mahtaa seurata, on hämärän peitossa. Voihan se olla, että leimuava miekka tulee ns. vetävän käteen jossakin vaiheessa.

Oli miten oli, nämä paratiisin portit tekivät ainakin minuun vaikutuksen. Tässä on nyt portit avattu ainakin kirkkotaiteen uudistamiseen. Ehkäpä näemme pian meidänkin kirkoissamme vaikkapa hedelmöityvää munasolua esittäviä veistoksia tai vastaavia.

Ilmainen ideani olisi DNA:n tuominen ristiinnaulitun kuvien tilalle. Tiedän, että joku puhelunvälittäjäfirma yrittäisi tällaisessa tapauksessa saada siitä mainoksen itselleen, vaikkapa lisäämällä jalustaan pienen vaaleanpunaisen taulun, jossa lukisi: teoksen kustantanut DNA.

Mutta miksei? Rahoitettiinhan sitä ennenkin.