Blogi: Timo Vihavainen, su 05.05.2019 22:23

Nationalismin mallimaa

Nationalismin mallimaa

 

Nationalismi on uuden ajan suurimpia vapautusliikkeitä, työväenliikkeen ja naisasialiikkeen ohella.

Kaikilla näillä on myös rappeutumismuotonsa ja kuten jo Aristoteles ymmärsi, liian pitkälle vietyinä ja liian yksisilmäisesti viljeltyinä ne muuttuvat vastakohdikseen, kuten kaikki hyveet muuttuvat paheiksi väärin annosteltuina.

Joka tapauksessa nationalismi merkitsi ja olennaisesti merkitsee yhä pyrkimystä perustaa oma, kansallinen valta ulkoisen sortovallan sijaan. Se merkitsi oikeutta omalle kielelle ja kansakunnalle, se pyrki kansan kasvattamiseen täysiarvoisiksi valistuneiksi kansalaisiksi, jotka myös kykenisivät hallitsemaan omaa, sivistynyttä yhteiskuntaansa.

Vielä Topelius saattoi sanoa, että Suomi on Euroopan köyhäintalo ja vielä Runeberg runoili siitä, että Suomi jäisi aina köyhäksi, mikäli joku aineellista rikkautta kaipasi, mutta saattoi siitä huolimatta tarjota asukkailleen arvokkaan samaistumisen kohteen, jonka hyväksi sopi uhrata parhaat voimansa.

Kun tunnettu journalisti Mihail Katkov 1860-luvulla kehotti suomalaisia jokaisessa iltarukouksessaan kiittämään venäläisiä, jotka olivat armollisesti heille suoneet autonomian ja muistamaan, että heidän maansa oli yksi Euroopan köyhimmistä ja sen kansakin intelligenssiltään häntäpäässä, ei kyseessä ollut pelkkä solvaus, vaikka olihan se nyt tahallisen loukkaavasti ja ylimielisesti sanottu.

Nationalismi oli liike, jonka pyrkimys oli vapauttaa kansakunnan uinuvat voimavarat ja olennaista siinä olivat oman kielen oikeudet.

Niiden vihollisia eivät tuolloin olleet venäläiset, vaan ne ruotsinkieliset piirit, jotka pitivät kiinni etuoikeuksistaan. Sitä ryhmää nimitettiin syystäkin epäkansalliseksi, ruotsinmieliseksi.

Sitäkin suuremman kiitoksen ansaitsee se ryhmä, joka äidinkieleltään ruotsalaisena omaksui kansallisen eli suomenmielisen asenteen. Sen panos suomalaisen kansallisaatteen ei nationalismin hyväksi oli korvaamaton.

Kansakuntana meistä tuli käytännössä kaksikielinen, mikä ei ole kehno saavutus. Ajatelkaamme nyt vaikkapa Belgiaa. Onkohan se kansakunta lainkaan?

Mahtaakohan edes olla maata, johon Suomea voisi tässä suhteessa verrata? Kaksikielinen Kanada muistuttaa sitä jossakin määrin, mutta sen historia on aivan erilainen.

Viron saksalaisilla taas oli selvästi erilainen rooli jo sen vuoksi, että niin suuri osa heistä kuului valtaapitävään luokkaan. Totta tietenkin on, että joukossa oli useitakin maarahvaaseen ja sen pyrintöihin suopeasti suhtautuneita.

Joka tapauksessa kansankielen vapautuminen sorretusta asemastaan ja tulo sivistyskieleksi oli maamme kehittymisen kannalta luultavasti muuan välttämätön ehto.

Vasta sen jälkeen aika kypsyi sosiaalisille uudistuksille, jotka nekin vaativat oman aikansa ja joiden välttämättömiin ehtoihin kuului talouden kehittyminen kauas sen tason yläpuolelle, joka meillä vielä 1800-luvun puolimaissa vallitsi.

Kun jälkikäteen tarkastelemme nationalismin tarinaa Suomessa, tuntuu siltä, että sen rooli on meillä ollut pelkästään positiivinen

Epäilemättä matkalla on ollut sekä puuttuvaa isänmaallisuutta, että ylilyöntejä, jotka kuitenkin ovat jääneet varsin viattomalle tasolle, ainakin nyt verrattuna useimpiin muihin kansallisuuksiin. Muutamat poikkeukset vahvistavat säännön ja ne on syytä suhteuttaa kokonaisuuteen.

Sotiemme syitä ei kannata etsiä nationalismista, joka kyllä epäilemättä auttoi niistä selviytymistä ja siksi nousi silloin hyvin voimakkaasti esille.

Raakalaismainen sisällissotamme taas oli ennen muuta luokkasota, jonka synty liittyi erottamattomasti työväenliikkeen harhaiseen internationalismiin. Sen yhteydessä toki nousi esille myös epäterveitä nationalismin ilmauksia, kuten sekasorron ajoille on ominaista.

Kun kuitenkin vertaamme sitä takapajuista maata, joka Suomi oli vielä 1860-luvulla siihen maahan, joka nyt kansainvälisissä rankkauksissa saavuttaa jatkuvasti ensi sijoja, on kehitys miltei käsittämättömän huikeaa.

Ilman suomalaista nationalismia tätä ei olisi saavutettu. Sen sijaan meillä olisi ruotsalaisuuteen ja venäläisyyteen nojaavia ryhmittymiä, jotka kukaties eivät kykenisi edes muodostamaan enemmän tai vähemmän surkeaan ja perustuotantoon nojaavaan maahamme edes hallitusta. Keskinäinen kyräily ja väkivaltaiset yhteenotot kuuluisivat päiväjärjestykseen.

Sekä Saksan liittopresidentti Frank Steinmeier että Ranskan presidentti Emmanuel Macron ovat puheissaan viime aikoina hyökänneet nationalismia vastaan.

Edellinen nimitti koko aatetta myrkyksi ja jälkimmäinen puhui siitä patriotismin pettämisenä.

Huvittavaa kyllä, tässä on pakko kuulla kaikuja edesmenneestä bolševistisesta ideologiasta, jonka päämääränä oli hävittää kaikki, kansakunnat sulauttamalla ne yhteen. Tässä työssä nationalismi, joka vastusti proletaarista internationalismia, oli pahin este.

Patriotismia sen sijaan suvaittiin ja jopa kiitettiin ja sellaiseen kuului mm. hyvin voimakas militarismi.

Tuo mainittu kansojen sulautuminen sijoitettiin kyllä kaukaiseen tulevaisuuteen ja bolševikkijohtajat ymmärsivät, että nationalismin kukistaminen suoralla hyökkäyksellä olisi itsemurha. Niinpä sille annettiin väliaikaisesti periksi ja jaettiin koko Venäjä kansallisten rajojen mukaan.

Nationalismin kesyttäminen tällä keinolla osoittautui sitten kuitenkin viime kädessä mahdottomaksi ja juuri se oli voima, joka lopullisesti hajotti Neuvostoliiton.

Sen jälkeen nationalismi onkin ollut sekä Neuvostoliiton seuraajavaltioissa, että purkautuneessa Varsovan liitossa tärkein ideologia ja siellä sen vapautusmissio on yhä säilynyt tuoreena.

Venäjä puolestaan on maa, jonka nationalismia eli normaaleja kansallisia pyrkimyksiä on Neuvostoliiton hajotessa loukattu samaan tapaan kuin tehtiin Saksan kohdalla Versailles’n rauhan jälkeen.

25 miljoonan etnisen venäläisen jääminen maan rajojen ulkopuolelle oli epäilemättä 20. vuosisadan suurin kansallinen katastrofi, vaikka emme ns. geopolitiikasta puhuisikaan.

Tällainen tilanne on kuin onkin vaarallinen ja sen ratkaiseminen edellyttäisi kykyä järkeviin kompromisseihin puolin ja toisin.

Mutta Suomestahan tässä piti puhua.

Olen aina välillä hieman ihmetellyt sitä, että nationalismista näyttää nimenomaan meillä tulleen jonkinlainen kirosana. Se, että näin on tapahtunut Saksassa, on ymmärrettävää ja mitä Ranskaan tulee, sen patriotismi tarkoittaa pitkälti juuri sitä samaa kuin meidän nationalismimme, vaikka meillä puhutaankin oman kielemme mukaisesti kansallisesta politiikasta.

Ranskalaista patriotismia ei Macron tietysti koskaan uskaltaisi loukata.

Kun ihmettelemme oman nationalismimme rappiota (ehkäpä se vielä esiintyy primitiivisissä palloleikeissä?), voimme kukaties selittää asiaa sillä, että oma maamme on jo saanut kaiken, mitä nationalismilla on sille ollut tarjottavanaan.

Niinpä voimme jo suhtautua siihen ja sen historiaan välinpitämättömästi ja tyhmät jopa alentuvasti.

Viime vaaleissa kansalliset tunnukset olivat todella vähissä ja kansallisen koalitiopuolueen nimen säilyttänyt kuppikunta näytti suorastaan kainostelevan niitä.

Kuitenkin nationalismi on tämän hetken suurin poliittis-yhteiskunnallinen liike koko maailmassa. Sen merkeissä toimivat kaikki suurvallat, useimmat ns. kolmannen maailman maat ja myös monet Euroopan maat.

Viimemainittujen tilannetta mutkistaa se, että Euroopan unioni on nationalismin kannalta vaarallinen instituutio.

Mikäli sen valtapyrkimykset pysyvät kohtuuden rajoissa, se luultavasti antaa maanosallemme synergiaetuja. Mikäli se sen sijaan yrittää kukistaa Euroopan valtioiden nationalismin eli pyrkimyksen kansalliseen vapauteen, se saa varautua samaan kohtaloon kuin Neuvostoliitto aikanaan.

 

Timo Vihavainen su 05.05. 22:23

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44