Sisäministeri Risikko vastasi eduskunnassa kysymykseen Järvenpään poliisilaitoksen säilymisestä.

Vastaus oli tekninen tyrmäys: poliisit ovat tulevaisuudessa enemmän pyörien päällä kuin istuvat joissain toimistossa. Selkokielellä tämä voisi olla: poliisiasemaa ei lakkauteta mutta…siitä tulee ehkä taukotila.

Risikko ei voinut sanoa suoraan ei tai kyllä, vaan pakeni uuskielen ja jargonien taakse. Selkosuomeksi ministeri tarjoili yli 40 000 hengen kaupungille kylmää eioota. Todellisuudessa Risikon ja kokoomuksen viesti järvenpääläisille on seuraava: on supistettava ja karsittava ja siksi Järvenpäässä karsitaan. Ette tarvitse! Ette ole tärkeitä! Munkinsyöntitila riittää! Keskinen Uusimaan palvelkoon Helsinkiä! Ilman oikeita palveluja.

Ministerin-tivolin synty?

Ministerin loistoajatus siitä, että poliisit vain rullailevat pyörien päällä hankkimassa ylinopeussakoilla valtiolle rahaa tuntuu aluksi huippumodernilta. Tälläkin viikolla saatiin valtiolle paljon rahaa!

Merkitseekö tämä sitä, että poliisien palveluksia haluavat ajelevat autolla poliisien perässä? Ja miksei. Poliisin päivä on nyt jo tapissa, mutta kun tämä uudistus tulee, merkitsee sitä, että ei poliisien tarvitse mennä kotiin ollenkaan!

Kun nyt on jo saluunaposteja ja itsepalvelulääkintää niin eihän tämäkään ole mikään muuta kuin uusinta ja ihmeellisintä edistystä. Eiväthän kansalaisetkaan tarvitse kotia. Ja miksei – laitetaan kaikki tässä maassa pyörien päälle!

Risikko paanalle!

Risikon kylmäsydämisyys ei ehkä olekkaan vain brutaalisuutta vaan tarjoaa hienon mahdollisuuden maallemme.

Risikko tarjoaa meille liikkuvan elämäntavan – tehdään suomalaisista nomadeja omassa maassaan.

Uudistus kannattaisi alkaa ihan sieltä yläpäästä. Miksei näitä tavallisten ihmisten elämään koko ajan kiusallisesti puuttuvia ”uudistusministereitä” kuten Risikkoa ja Berneriä laiteta isoihin asuntoautoihin tien päälle -  hoitelemaan ihmisten asioita?

Ministeriöiden hallintopalatsit voisi myydä eniten tarjoavalle ulkomaiselle yhtiölle halpaan hintaan, että saisimme mahdollisimman paljon ulkomaisia investointeja samalla kun hallinto saisi kumit alle.

Ajatus oli kaunis. Ministeri ei enää istuisi omassa hallintopalatsissaan sihteereiden ja juoksupoikien ympäröimänä vaan tutustuisi tavallisten ihmisten arkeen muuallakin kuin Kauniaisten ja Helsingin hienostokaupunginosien ulkopuolella.

Siinä olisi myös jotain juhlavaa: ministerit köröttelisivät kuin kiertueella kuin rocktähdet sillä eihän ministerin esikunta mahdu yhteen autoon vaan sen takana pitäisi olla parikymmentä rekkaa kuljettelemassa esittelijöitä, kamreereja, hallitusneuvoksia, apulaisneuvoksia, lounaskokkeja, kahvilanpitäjiä, paakareita ynnäs kaikenlaisia kreetejä ja pleetejä palvelemassa ministerin kulloistakin mielihalua.

Sisäministerillä olisi tietenkin mukanaan myös poliisien siherä-olkapäisiä suurpomoja, PORA I-III poliisiuudistusta suunnitelleita erinomaisen viisaita poliisin ylipäälliköitä, erikoiskomissarioita, pääsuunnittelijoita, ylisaunamajureita, institutionalisoituja halonhakkaajia ja muita tärkeitä virkamiehiä kalliiden konsulttipalkkioiden suunnittelijoiden kanssa.  

Retkue seisahtuisi aina jossain sopivassa kaupungissa, jossa se vaihtuvien ilmein toimisi myös tivolina, sirkuksena, huvikeskuksena sekä tarjoaisi turvapalveluita ja toimisi ehkä myös paikallisena rock-tapahtuman estraadina.  

Onhan meillä ollut mestareita ja profeettoja lavoilla. Sopiihan sinne myös yksi kylmäsydäminen ministeri!

Tavallisten ihmisten pienet kaupungit saisivat pärjätä omillansa ja poliisia saisi odottaa sopivasti pari tuntia kun ja jos nämä pyöriltään ehtivät.

Ajatus voi tuntua ehkä hupaisalta mutta kun ajattelee esimerkiksi Keravan todellisuutta, jossa rikosaalto on jo raakaa arkea, niin se ei naurata yhtään. Nyt en puhu mistään kansainvälisestä terrorismista, ampumisista Pariisissa vaan ihan lähiväkivallasta ja puukotuksista.

Hyvä ministeri Risikko – eihän tässä sinun vastauksessasi ollut sydäntä eikä järkeä! Tee kuten Nalle Puh teki joskus kirjoissaan: ”mieti, mieti, mieti”!