Tiistai-iltana Israelin puolustusvoimien (IDF) ryhmä meni Nablusin kaupunkiin etsimään Abed al-Karim Adel Assia, terroristia, joka oli edellisenä päivänä puukottanut rabbi Itamar Ben Galin kuoliaaksi. Ryhmää vastassa oli noin 500 palestiinalaisarabia, joista jotkut ampuivat sotilaita kohti ja heittivät polttopulloja. Sotilaat ampuivat laukauksia ilmaan hajottaakseen väkijoukon. He käyttivät myös väkijoukon hallintatoimenpiteitä. Palestiinalaisarabien tietojen mukaan yhteenotoissa kuoli 20-vuotias mies.
 
Ennen tätä IDF-operaatiota on jo kuukausi etsitty toista terroristia: Ahmad Nasser Jarar murhasi rabbi Raziel Shevachin tammikuussa. Jarar johti terroristiryhmää, jonka muut jäsenet saatiin hyökkäyksen jälkeen pian kiinni. Tuonkin laajennetun operaation aikana IDF kohtasi monesti väkivaltaisia ryhmittymiä, jotka yrittivät estää heitä pidättämästä terroristia. Varhain tiistai-aamuna IDF paikallisti Jararin, joka surmattiin hänen poistuessaan piilopaikastaan M-16 kiväärin ja räjähteiden kanssa aseistautuneena.
 
Palestiinalaishallinnon johtava puolue Fatah kuten myös palestiinalaishallinto, jonka johdossa on samainen Mahmud Abbas, julkaisivat nettisivuillaan kuvia Jararista. Häntä nimitettiin ”nuoreksi leijonaksi” ja ”marttyyriksi”. Yhdessä kuvassa hän on isänsä vieressä, joka on Hamasin terroristi ja pommintekijä sekä kahden Israelissa toteutettavaksi aiotun itsemurhaiskun suunnittelija. Molemmat iskut onnistuttiin estämään, sillä hän kuoli IDF:n operaatiossa vuonna 2002. Fatah julkaisi valvontakameran kuvamateriaalia, missä näkyy rabbi Ben Galin puukotus. Murhaa he kutsuivat ”operaatioksi”.
 
Hamas tietenkin ylisti molempia terrori-iskuja. Se kutsui rabbi Shevachin murhaa ”siunatuksi” iskuksi ja väitti, että ”sionistinen miehittäjähallitus on vastuussa kaikesta äärimmäisen rasistisella politiikallaan". Rabbi Ben Galin murhasta järjestön tiedottaja sanoi: "Hamas toivottaa tällaiset menestyksekkäät operaatiot tervetulleiksi."
 
Rabbi Raziel Shevach, 35, oli naimisissa Yaelin kanssa, ja heillä on kuusi lasta. Perhe asuu juutalaisalueella (siirtokunnassa) Havat Giladissa Samariassa. Rabbi Itamar Ben Gal, 29, oli naimisissa Miriamin kanssa ja heillä on neljä lasta. Perhe asuu Har Bracha -yhteisössä Gerizim-vuorella Samariassa. Rabbit tunsivat toisensa, mutta traagiset sattumat johtivat siihen, että heidät murhattiin saman kuukauden aikana.
 

Kommentti

Merkityksettömät murhat, pohjaton viha, suru ja menetys – kaikki tämä on osa  Juudeassa ja Samariassa (Länsirannalla) asuvien juutalaisten elämää. He eivät voi koskaan tietää missä ja milloin seuraava isku tapahtuu, vaikka Israelin tiedustelu- ja turvallisuuspalvelu onnistuukin estämään suurimman osan iskuista. Tuomitessaan siirtokunnat kansainvälinen yhteisö ottaa harvoin huomioon alueella asuvien juutalaisten jokapäiväisen elämän realiteetteja.
 
Kansainvälinen yhteisö on päättänyt, että siirtokunnat ovat laittomia – piste. Ajatus tuntuu olevan se, että mitä tahansa vaikeuksia juutalaiset siellä kohtaavatkin, ne voidaan välttää sillä, että lähdetään alueilta pois. Kokemuksen mukaan tämä ei pidä paikkaansa: kaikkein kauheimmat terrori-iskut ovat tapahtuneet tunnustetun Israelin sisällä.
 
Sitä paitsi, kaikkien asiaankuuluvien sopimuksien ja YK:n päätöslauselmien mukaan Juudean ja Samarian tulevaisuus riippuu neuvotteluista. Miten siis siirtokunnat voivat olla laittomia, jos kukaan ei tiedä kenelle mikäkin alue kuuluu?
 
Historiallisesti juutalaisten vaateet alueiden suhteen edeltävät arabien vaateita. Tämä voidaan todistaa sillä, että arabikylien nimet ovat arabialaisia muunnelmia alkuperäisistä raamatullisista nimistä. Toisin sanoen, arabikylät on rakennettu juutalaisten kylien raunioille.
 
Palestiinalaisarabien reaktiot kahteen murhaan viittaavat hyvin ongelmalliseen todellisuuteen. Sanomatta kuitenkaan, että kaikki palestiinalaisarabit ovat samaa mieltä, terroristien pidättämistä vastustavat suuret massat ja Fatahin lausunnot osoittavat, että on olemassa suuri ristiriita sen välillä, mitä suuri osa palestiinalaisarabien yhteisöstä pitää normaalina ja mikä on moraalisten standardien mukaisesti hyväksyttävää. Viattoman siviilin puukottaminen bussipysäkillä ei ole sankarillinen teko, eikä kotiinsa autolla matkaavan miehen ampuminen ole kunnioitettavaa.
 
On olemassa objektiivisia totuuksia. Sanonta ”yhden miehen vapaustaistelija on toisen miehen terroristi” on ilmaisu maailmankuvasta, jossa totuus on suhteellista. Jokaisen järkevän ihmisen, joka näkee sen kuvamateriaalin, jossa Itamar Ben Gal murhataan, on päädyttävä siihen, että puukottaja teki moraalisesti tuomittavan asian – mutta arabiyhteisö suojelee ja ylistää häntä. Tämä palestiinalaisarabien hyväksyntä ei valitettavasti ole valtavirran vastainen mielipide, vaan se on hyvin yleinen. Unohtakaamme siirtokunnat ja ”miehitys”, tämä pahuuden hyväksyminen on ongelman ydin!
 
Samariassa asuvien juutalaisten yhteisöjen pääasiallinen reaktio näihin murhiin oli se, että he jatkavat maan rakentamista ja asuttamista. Juutalaiset aikovat jäädä sinne, heillä on siihen täysi oikeus. Nämä terrori-iskut eivät aja juutalaisia pois, mutta ne heikentävät arabien vaateita alueen suhteen. Alueen omistus ja hallinta vaatisivat tietyn moraalisen standardin ja palestiinalaisen yhteisön reaktio näihin ja muihinkin iskuihin tekee heistä siihen kelpaamattomia.

Lähde: Israel-raportti, Livets Ord