Viime perjantainen tilanne Israelin ja Gazan välisellä raja-aidalla pääsi otsikoihin kaikkialla maailmassa, sillä 16 henkeä sai surmansa. Palestiinalaisarabien mielenosoitusta Gazassa kutsutaan ”paluumarssiksi”. Mielenosoitusten odotetaan jatkuvan 15. toukokuuta asti, jolloin ne huipentuvat. Toukokuun 15. päivä on Nakba-päivä (katastrofi), joka on merkitty Israelin valtion syntymäjuhlan (14.5.1948) jälkeiselle päivälle. Yhteensä 600 000 arabia (määrästä kiistellään) menetti kotinsa sotaan johtavana aikana ja sen kuluessa 70 vuotta sitten. Osa heidän jälkeläisistään tuli marssille sellaisten kylttien kanssa, joihin oli kirjoitettu hylättyjen ja pääosin tuhottujen arabikylien nimiä, paluuta vaatien.
Kuwaitin pyynnöstä YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui ennätysajassa, vain tunteja mielenosoitusten alkamisesta. Tämä tapahtui viime viikon perjantaina, eli juutalaisen kalenterin mukaan juutalaisen pääsiäisen (Pesachin) iltana. Siitä syystä yksikään Israelin edustaja ei voinut osallistua väittelyä tasapainottamaan. Väittelyssä keskityttiin kuolleiden lukumäärään ja Israelin toimiin. YK:n pääsihteeri António Guterres vaati tapahtumista itsenäistä tutkintaa. Vaikka hän puhuikin molempien osapuolten vastuusta käyttäessään ilmaisua ”asianomaiset”, tutkinnan pääpaino olisi Israelin vastuussa, sillä kuolleita oli kuusitoista. Israel torjui tutkintapyynnön pitäen sitä tarpeettomana. Israel mainitsi myös, että YK:n sponsoroima tutkinta olisi heidän kannaltaan joka tapauksessa puolueellinen.
Kuten odottaa saattaa, media väänteli raporttejaan tavalla, jossa Israel esitetään huonossa valossa. Reuters kirjoitti monista perheistä, jotka osallistuivat mielenosoituksiin, hiekkaan merkityistä jalkapallokentistä, partiobändeistä, jotka soittivat mielenosoittajien leireillä. Vertailuna mainittiin Israelin tarkka-ampujat, tiedustelulennokit, tankit ja kyynelkaasu. Toiset uutistoimistot käyttivät otsikoita ”kivien heittämisestä” ja vertasivat sitä israelilaisten käyttämään teknologiaan.
Kommentti:
Viime perjantain tapahtumien jälkeen julkaistussa materiaalivirrassa on monia väärinkäsityksiä ja vääristyneitä julkaisuja. Koska tämä ei tule olemaan viimeinen mielenosoitus, on varmasti hyödyllistä esittää muutamia faktoja. Tämä tulee toivottavasti helpottamaan tulevien tapahtumien ymmärtämistä ja arviointia.
Ensimmäinen ilmiselvä kysymys, joka tulisi esittää, on miksi mielenosoituksia kutsutaan ”paluumarssiksi”, miksi on Nakba, katastrofin päivä. Lyhyesti sanottuna, Nakbaa eikä pakolaisia olisi, elleivät arabit olisi päättäneet hyökätä Israeliin 70 vuotta sitten. Arabit ovat itse vastuussa katastrofistaan. Miten he voivat olettaa Israelin maksavan siitä? Miksi maailma vain myötäilee?
Lisäksi, paluun vaatiminen on aina ollut, on edelleen ja tulee pysymään kiertoilmaisuna Israelin väestörakenteen tuhoamiselle. Naamioimalla se ihmisoikeuskysymykseksi – paluuna vanhoihin kyliin – hämää vain niitä, jotka haluavat tulla hämätyiksi; eli niitä, jotka poliittisista syistä vastustavat Israelia. Kansainvälisen yhteisön tulisi helpottaa palestiinalaisarabien arkipäivää sen sijaan että edistävät illuusiota palaamisesta.
Päinvastoin kuin mitä mediassa esitettiin, viime perjantain mielenosoitukset olivat väkivaltaisia. Kivien ja polttopullojen lisäksi, jotka jo itsessään ovat tappavia, israelilaisia sotilaita kohden ammuttiin, pommeja yritettiin sijoittaa eri paikkoihin, aitaa yritettiin tuhota ja Israeliin yritettiin tunkeutua. Se, että yksitoista kuudestatoista kuolleesta oli terroristiryhmien jäseniä, tuo esiin kaksi asiaa: mielenosoitus ei ollut rauhanomainen kuten etukäteen mainostettiin, ja Israelin tarkka-ampujat olivat täsmällisiä ja rajoittivat tulen käyttöä.
Median alituinen rakkaus vertailuun – kivet vastaan lennokit ja tankit – voi aiheuttaa sympatioita ”heikommalle osapuolelle”, mutta todellisuudessa se välittää toista viestiä: se osoittaa sen, miten paljon Israelin puolustusvoimat (IDF) kunnioittaa ihmishenkeä. Olisi ollut helppoa vain asettaa kaksi tankkia mäelle, lähettää lentokone ja tulittaa epämääräisesti. Näin Assad toimii Syyriassa, vain parin kilometrin päässä Israelin pohjoiselta rajalta. Israelin käyttämät yli sata tarkka-ampujaa ja kaikenlainen moderni teknologia osoittavat sen, että he tekevät kaikkensa osuakseen vain niihin, jotka aiheuttavat uhkaa. Näin he tekevät myös äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa, jotka ovat sellaisen terroristijärjestön aiheuttamia, joka käyttää sodankäynnissä lapsia. Tämä on yksi syy, miksi muut länsimaat lähettävät sotilaitaan Israeliin oppimaan IDF:n modernin sodankäynnin metodeja, mutta media ei näistä raportoi, eihän?
Gazan aita on käytännöllisesti katsoen raja. Hamas on julistanut sodan Israelille, ja siitä syystä Gaza on vihollisen aluetta. Se, että Israel tekee kaiken tarpeellisen välttääkseen rajan ylittämistä, ei tulisi olla yllätys kenellekään. On toki helppoa kritisoida tapaa, jolla Israel puolustautuu, mutta reiluuden nimissä kriitikoiden tulisi esittää vaihtoehtoja, joilla voisi mielenosoituksissa toimia tehokkaasti. Israel olisi varmasti erittäin kiinnostunut oppimaan.
Paluumarssilla ei ole mitään moraalista arvoa tai ylevämpää tarkoitusta. Jos se on paluumarssi, sen tarkoitus on Israelin tuhoaminen – eli tarkoitus ei ole moraalinen. Jos marssi on yritys murtaa israelilainen osittainen saarto, se tulisi toteuttaa muuttamalla Gaza ensin ystävälliseksi alueeksi. Ei ole loogista sanoa Israelille, että ”haluamme tuhota teidät – avatkaa rajanne”. Mutta moraalisuuden sijasta marssi on Hamasin käyttämä työkalu (vaikka se ei olisikaan heidän aloitteestaan) seuraavia tarkoituksia varten: halu tuhota Israelin ja joidenkin arabivaltioiden lämpenevät suhteet; länsimaailman kääntäminen Israelia vastaan; ja palestiinalaishallinnon johtajan Mahmud Abbas saattaminen huonoon valoon, koska hän kieltäytyy auttamasta Gazaa. Tehdäkseen tämän Hamas näkee parin tusinan ihmisen kuoleman täysin hyväksyttävänä. Kysymys kuuluukin, miksi monet poliitikot ja mediat, varsinkin Euroopassa, suostuvat olemaan Hamasin käytettävissä ja edistämään sen agendaa.
Lähde: Israel-raportti, Livets Ord
Oikean Median vieraskynä -blogiin poimitaan mielenkiintoisia kirjoituksia henkilöiltä, jotka kirjoittavat harvemmin tai eivät voi omalla nimellään kirjoittaa valitsemistaan aiheista.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Putinin puolueet eduskunnassa
ma 18.03.2024 12:06Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44