Lenita Airiston haastattelu tuli eilen radiosta.

Sitä kuunnellessa korvat hörähtivät. Lenita kertoi seniorikansalaiset varmuudella siitä miten asiat hänen mielestään Suomessa ovat. Lenita antoi kyytiä ja huutia niille asioille, joita hän piti turhina. Osansa saivat sosiologit, vasemmistolaiset toimittajat ja Finnpron vätystelijät. Tämä siis Lenitan mukaan. Jokainen sai tehdä omat päätelmänsä.

Haastattelun koskettavin osa oli se, kun Lenita totesi meidän olevan ”renkejä omassa maassamme”.  Lause oli niin hätkähdyttävä ja oikeaan osuva, että haastattelijalla meni pasmat sekaisin. Toimittaja putosi.

Myös kuuntelijalle ilmiintyi oivallus: aivan! Seniorirouvan sana sattui. Se pitää paikkaansa. Journalismi toimi ja haastateltu sai kertoa mitä mieltä oli.

Nyt alkoi kuitenkin uutistoimisto TASS.

Haastattelun ikävin ja vastenmielisin osa oli se, kun haastattelun jälkeen toimittaja halusi välittömästi mikrofonien sammuttua nälväistä Lenitaa. Haastateltava ei voinut sanoa siihen mitään, sillä nälväisy pätkäistiin siihen myöhemmin.

Nälväisyn tarkoituksena oli lähikasvattaa kuuntelijoita ja kertoa, että Lenita nyt oli sellainen kuin oli. Lenita oli väärässä – ja kuten toimittaja antoi ymmärtää holhoavalla ja suvaitsevalla äänensävyllään – vanhuus ei tule yksin.

Tällainen omien mielipiteiden tarjoilu, nälviminen ja lähikasvattaminen muistuttaa kovasti Neuvostoliiton aikaista uutistoimisto TASS:in toimintaa. Senkin oli tarjoiltava Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean mukaista propagandaa ja maailman oli vain ojennuttava sen mukaisesti. Vääriä mielipiteitä oli päästävä korjaamaan ja vastapuolen väärät lausumat oli heti tuomittava.

YLE-TASS hybridin ongelma on juuri tässä.

Se ei toimi omien journalististen periaatteidensa mukaisesti vaan lähikasvattaa ja propagoi kansalaisia sopivaan suuntaan. Lenitaa ei voinut jättää pois tai sensuroida radiosta – kuten esimerkiksi erästä minun haastatteluani (Haatainen). Piti nälväistä.

Lenitan tapauksessa toimittajan oli turvauduttava ”opetussanaan” ja korjaukseen. Ettei vaan haastateltava kertoisi vääriä mielipiteitä ilman sensuuria.  

Rakkaat TASS-toimittajat! Pitäkää joskus päivä lomaa ja miettikää – toimiiko YLE journalististen ohjeiden mukaisesti vai ei? Oletteko TASS? Onko Ylen toiminnassa neuvostolaisia piirteitä? Pitäisikö haastattelut kokonaan lopettaa? Pitäisikö haastatella vain toimittajia – silloin ei tule virheitä.  

Näyttää siltä, että jos Ylen toimittajat eivät noudata korkeaa journalistista tasoa, niin silloin on ihan kohtuullista vaatia mediakentän tasapuolistamista. Ehkä jossain on toimittajia, jotka eivät halua puhua päälle, päsmäröidä, lähikasvattaa tai toimia rakuraattoreina.

Vielä kerran: ei kannata olla tassilainen – kannattaa olla yleläinen.