Apologia pro vita sua
Keisari Wilhelm II. Tapauksia ja henkilöitä vuosilta 1878-1918. WSOY 1922, 346 s.
Saksan keisari Wilhelmi oli suuri tappelusankari/ ei luottanut ryssän muiskuhun, vaan tykkiin ja kuularuiskuhun, laulettiin Suomessa joskus sata vuotta sitten.
Kaiserin jälkimaine on ollut aika ankea, kuten historian häviäjillä yleensä. Ympärysvalloissa hänet leimattiin sotaansyylliseksi ja hunniksi, mutta ei myöskään Hitler suostunut osoittamaan huomiota Hollannissa asuvalle maanpakolaiselle tuon maan valloitettuaan. Keisari kuoli vuonna1941.
Muistelmat ovat hyvin mielenkiintoinen kirja ja antavat lisää sävyjä siihen kuvaan, joka keisarista on historiassa muodostunut.
Epäilemättä sotalaitos oli Wilhelmin silmäterä, kuten preussilaisen Hohenzollern-suvun edustajalle sopikin. muistelmistaan päätellen hän ei kuitenkaan halunnut olla pelkkä paraatikenraali, vaan pikemminkin jotakin Fredrik Suuren kaltaista. Asevelvollisuusarmeija oli tärkeä myös kouluna.
Wilhelm oli myös uskonnollisesti suvaitsevainen ja korjasi Bismarckin aikana tulehtuneet suhteet paaviin. Koululaitoksessa hän kannatti modernisoimista ja klassisten kielten vähentämistä englantilaiseen malliin. Pariinkin otteeseen hän toteaa aina kannattaneensa sukunsa tunnuslausetta: Suum cuique -jokaiselle omansa.
Laivasto oli Wilhelmin todellinen silmäterä ja hän harrasti myös purjehdusta. Laivaston rakennusohjelma ärsytti tunnetusti englantilaisia, mutta Wilhelm todistelee, ettei Saksa koskaan pyrkinyt laajentamaan laivastoaan Englannin laivaston tasolle. Valtakunta nyt vain tarvitsi ajanmukaisen laivaston itseään suojellakseen. Kyseessä oli suojelulaivasto.
Englantiin Wilhelmillä oli läheiset suhteet myös sikäli, että kuningatar Viktoria oli hänen isoäitinsä, joka muuten pyrki aluksi jopa määräilemään nuorta keisaria tämän oman valtakunnan hallintoasioissa…
Englannissa Wilhelm vieraili useasti ja myös puhui niin hyvää englantia, että joutui itse kääntäjäksi, kun oli formuloitava tärkeä nootti Englannille.
Muuten kansainvälinen kommunikaatio sujui tietenkin lähes aina ranskaksi, kuten lukuisat ranskankieliset sitaatit muun muassa keskusteluista venäläisten kanssa osoittavat.
Poliittisesti Venäjä oli Wilhelmille ja Saksalle keskeinen tekijä ja mieliharmi. Bismarck oli pyrkinyt aina vaalimaan Venäjä-suhteita, mutta Wilhelmin mielestä hän oli tehnyt yhden virheen, joka osoittautui korjaamattomaksi.
Kysymys oli Berliinin kongressista vuonna 1878, jossa Saksa toimi ”rehellisenä meklarina” Turkin ja Venäjän välillä.
Seurauksena nimittäin joka tapauksessa oli, että Venäjä menetti Turkin salmet, jotka se oli jo saavuttanut. Tämä miellytti suuresti Englantia, mutta ärsytti venäläisiä.
Mikäli Venäjän olisi annettu mennä Välimerelle, olisi syntynyt pysyvä Venäjän ja Englannin vastakohtaisuus, joka olisi ollut Saksan mitä suurimmissa intresseissä, toteaa Wilhelm oikeutetusti.
Wilhelm ylistää sanoissa Bismarckin jättiläishahmoa, mutta toteaa, että tämä teki muutamia pahoja virheitä, joista hän oli eri mieltä. Yksi niistä koski työväenkysymystä. Wilhelm halusi riittäviä reformeja ja työmiehen kasvattamista saksalaiseksi patriootiksi, kun taas Bismarck halusi jopa turvautua väkivaltaan työläisiä vastaan, vaikka toki oli myös reformien kannalla.
Wilhelmin kontolle on sälytetty paljon ulkopoliittisia syntejä, joista Agadirin selkkaus vuonna 1911 antoi suorastaan nimen moukkamaiselle tykkivenediplomatialle.
Wilhelm osoittaa olleensa syytön sekä tähän selkkaukseen että myös esimerkiksi niin sanottuun Krüger-sähkeeseen eli kannanottoon buurien puolesta Buurisodan aikana, joka raivostutti englantilaiset.
Asia nyt vain oli niin, että perustuslaillisen hallitsijan oli alistuttava kanslerin tahtoon ja sitä paitsi kansleri ilmoitti aina ottavansa asioista vastuun, mitä käytännössä ei tapahtunut. Allekirjoittaja eli keisari sai myös allekirjoituksestaan vastata.
Tähän perustuslaillisen keisarin voimattomuuteen oli tultu siksi, että kanslerin johtama byrokratia oli paisunut valtavaksi ja pelkällä painollaan esti keisaria saamasta ratkaisevaa ääntä valtakunnan asioissa.
Mutta paljon ja hyvää sai keisari toki aikaan, ainakin omien muistelmiensa mukaan. Yksi niistä oli Tšingtaon tukikohdan perustaminen, josta kasvoi vilkas kaupan keskus, jossa sivumennen sanoen yhä tehdään Kiinan parasta olutta.
Wilhelm katsoo itse olleensa aina rauhan kannalla silloinkin, kun hänelle esimerkiksi Venäjän ja Ranskan taholta tehtiin kyynisiä ehdotuksia Euroopan poliittisesta uudelleenjaosta. Vanhaa ystävyyttä Venäjän kanssa varjeltiin kaikin tavoin, eikä sillä ollut mitään syytä pelätä Saksaa.
Vasaran ja alasimen eli Venäjän ja Ranskan väliin jääneellä Saksalla sen sijaan oli paljonkin syytä pelkoon. Wilhelmhän yritti vaikuttaa asiaan muun muassa saksalais-venäläisellä Koiviston sopimuksella vuonna 1905, mutta turhaan.
Muistelmissaan Wilhelm ei käsittele Koiviston sopimusta, vaan ainoastaan mainitsee sen esimerkkinä sopimusten toimimattomuudesta. Muitakin kiinnostavia asioita jää muistelmissa käsittelemättä ja yksi niistä on vuosisadan vaihteessa tapahtunut Boksarikapinan tukahduttaminen.
Sitä suorittanut kansainvälinen retkikuntahan oli saksalaisen kenraali Walderseen johdossa ja tämän lähtiessä matkaan, Wilhelm piti kuuluisan hunni-puheensa. Tätä hän ei kirjassaan muistele.
Sodan syttyminen ja itse sota olivatkin sitten se kaikkein kohtalokkain tapahtuma niin Saksalle, Wilhelmille itselleen kuin koko Euroopalle. Siitä toiste.
Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44