Blogi: Timo Vihavainen, la 29.12.2018 22:28

Apologia

Apologia pro vita sua

 

Keisari Wilhelm II. Tapauksia ja henkilöitä vuosilta 1878-1918. WSOY 1922, 346 s.

 

Saksan keisari Wilhelmi oli suuri tappelusankari/ ei luottanut ryssän muiskuhun, vaan tykkiin ja kuularuiskuhun, laulettiin Suomessa joskus sata vuotta sitten.

Kaiserin jälkimaine on ollut aika ankea, kuten historian häviäjillä yleensä. Ympärysvalloissa hänet leimattiin sotaansyylliseksi ja hunniksi, mutta ei myöskään Hitler suostunut osoittamaan huomiota Hollannissa asuvalle maanpakolaiselle tuon maan valloitettuaan. Keisari kuoli vuonna1941.

Muistelmat ovat hyvin mielenkiintoinen kirja ja antavat lisää sävyjä siihen kuvaan, joka keisarista on historiassa muodostunut.

Epäilemättä sotalaitos oli Wilhelmin silmäterä, kuten preussilaisen Hohenzollern-suvun edustajalle sopikin. muistelmistaan päätellen hän ei kuitenkaan halunnut olla pelkkä paraatikenraali, vaan pikemminkin jotakin Fredrik Suuren kaltaista. Asevelvollisuusarmeija oli tärkeä myös kouluna.

Wilhelm oli myös uskonnollisesti suvaitsevainen ja korjasi Bismarckin aikana tulehtuneet suhteet paaviin. Koululaitoksessa hän kannatti modernisoimista ja klassisten kielten vähentämistä englantilaiseen malliin. Pariinkin otteeseen hän toteaa aina kannattaneensa sukunsa tunnuslausetta: Suum cuique -jokaiselle omansa.

Laivasto oli Wilhelmin todellinen silmäterä ja hän harrasti myös purjehdusta. Laivaston rakennusohjelma ärsytti tunnetusti englantilaisia, mutta Wilhelm todistelee, ettei Saksa koskaan pyrkinyt laajentamaan laivastoaan Englannin laivaston tasolle. Valtakunta nyt vain tarvitsi ajanmukaisen laivaston itseään suojellakseen. Kyseessä oli suojelulaivasto.

Englantiin Wilhelmillä oli läheiset suhteet myös sikäli, että kuningatar Viktoria oli hänen isoäitinsä, joka muuten pyrki aluksi jopa määräilemään nuorta keisaria tämän oman valtakunnan hallintoasioissa…

Englannissa Wilhelm vieraili useasti ja myös puhui niin hyvää englantia, että joutui itse kääntäjäksi, kun oli formuloitava tärkeä nootti Englannille.

Muuten kansainvälinen kommunikaatio sujui tietenkin lähes aina ranskaksi, kuten lukuisat ranskankieliset sitaatit muun muassa keskusteluista venäläisten kanssa osoittavat.

Poliittisesti Venäjä oli Wilhelmille ja Saksalle keskeinen tekijä ja mieliharmi. Bismarck oli pyrkinyt aina vaalimaan Venäjä-suhteita, mutta Wilhelmin mielestä hän oli tehnyt yhden virheen, joka osoittautui korjaamattomaksi.

Kysymys oli Berliinin kongressista vuonna 1878, jossa Saksa toimi ”rehellisenä meklarina” Turkin ja Venäjän välillä.

Seurauksena nimittäin joka tapauksessa oli, että Venäjä menetti Turkin salmet, jotka se oli jo saavuttanut. Tämä miellytti suuresti Englantia, mutta ärsytti venäläisiä.

Mikäli Venäjän olisi annettu mennä Välimerelle, olisi syntynyt pysyvä Venäjän ja Englannin vastakohtaisuus, joka olisi ollut Saksan mitä suurimmissa intresseissä, toteaa Wilhelm oikeutetusti.

Wilhelm ylistää sanoissa Bismarckin jättiläishahmoa, mutta toteaa, että tämä teki muutamia pahoja virheitä, joista hän oli eri mieltä. Yksi niistä koski työväenkysymystä. Wilhelm halusi riittäviä reformeja ja työmiehen kasvattamista saksalaiseksi patriootiksi, kun taas Bismarck halusi jopa turvautua väkivaltaan työläisiä vastaan, vaikka toki oli myös reformien kannalla.

Wilhelmin kontolle on sälytetty paljon ulkopoliittisia syntejä, joista Agadirin selkkaus vuonna 1911 antoi suorastaan nimen moukkamaiselle tykkivenediplomatialle.

Wilhelm osoittaa olleensa syytön sekä tähän selkkaukseen että myös esimerkiksi niin sanottuun Krüger-sähkeeseen eli kannanottoon buurien puolesta Buurisodan aikana, joka raivostutti englantilaiset.

Asia nyt vain oli niin, että perustuslaillisen hallitsijan oli alistuttava kanslerin tahtoon ja sitä paitsi kansleri ilmoitti aina ottavansa asioista vastuun, mitä käytännössä ei tapahtunut. Allekirjoittaja eli keisari sai myös allekirjoituksestaan vastata.

Tähän perustuslaillisen keisarin voimattomuuteen oli tultu siksi, että kanslerin johtama byrokratia oli paisunut valtavaksi ja pelkällä painollaan esti keisaria saamasta ratkaisevaa ääntä valtakunnan asioissa.

Mutta paljon ja hyvää sai keisari toki aikaan, ainakin omien muistelmiensa mukaan. Yksi niistä oli Tšingtaon tukikohdan perustaminen, josta kasvoi vilkas kaupan keskus, jossa sivumennen sanoen yhä tehdään Kiinan parasta olutta.

Wilhelm katsoo itse olleensa aina rauhan kannalla silloinkin, kun hänelle esimerkiksi Venäjän ja Ranskan taholta tehtiin kyynisiä ehdotuksia Euroopan poliittisesta uudelleenjaosta. Vanhaa ystävyyttä Venäjän kanssa varjeltiin kaikin tavoin, eikä sillä ollut mitään syytä pelätä Saksaa.

Vasaran ja alasimen eli Venäjän ja Ranskan väliin jääneellä Saksalla sen sijaan oli paljonkin syytä pelkoon. Wilhelmhän yritti vaikuttaa asiaan muun muassa saksalais-venäläisellä Koiviston sopimuksella vuonna 1905, mutta turhaan.

Muistelmissaan Wilhelm ei käsittele Koiviston sopimusta, vaan ainoastaan mainitsee sen esimerkkinä sopimusten toimimattomuudesta. Muitakin kiinnostavia asioita jää muistelmissa käsittelemättä ja yksi niistä on vuosisadan vaihteessa tapahtunut Boksarikapinan tukahduttaminen.

Sitä suorittanut kansainvälinen retkikuntahan oli saksalaisen kenraali Walderseen johdossa ja tämän lähtiessä matkaan, Wilhelm piti kuuluisan hunni-puheensa. Tätä hän ei kirjassaan muistele.

Sodan syttyminen ja itse sota olivatkin sitten se kaikkein kohtalokkain tapahtuma niin Saksalle, Wilhelmille itselleen kuin koko Euroopalle. Siitä toiste.

 

Timo Vihavainen la 29.12. 22:28

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44