Blogi: Vieraskynä , la 09.03.2019 16:36

Populismi haastaa kartellidemokratian

Kansanvalta ei näytä enää sisältyvän demokratian peruskäsitteisiin. Ruotsalainen taloustieteilijä Jan Tullberg arvostelee länsimaiden eliittiä, joka on muuttoliikkeen oloissa poliittista retoriikkaa muuttamalla ollut yhä halukkaampi torjumaan kilpailua talouselämästä tutun kartelliksi kutsutun yhteenliittymän keinoin. Kansallisvaltiot ovat siirtolaisvirtojen ja poliittisen vallankäytön seurauksena yhä jakaantuneempia.

Muodollisesti puhutaan demokratiasta, mutta demokratian kanssa asialla ei ole muuta tekemistä kuin vaalit, jotka antavat kansalle mahdollisuuden irtisanoa edustajansa, äänestäjien mielipiteiden kuuntelua ja heidän pitämistään toimeksiantajina poliittisissa päätöksissä tehtävien priorisoinnin suhteen on alettu vähätellä populismina.

Lisäksi nykyisin on valtiotieteiljöitä kuten Yves Mény, jotka ovat käsitelleet perustuslaillisuutta nostettuna populismia vastaan: sääntövalta vastaan kansanvalta. Viranomaisten avulla ja perustuslain puitteissa toimiva muodollinen demokratia on vallassa, ja erilaiset ”oikeudet” taataan. Pisimmälle tällainen demokratiakäsitys on mennyt EU:ssa, missä kansanvaltaa ei pidetä enää keskeisenä, katsotaan, että se voidaan korvata laajennetulla sääntövallalla.

Yhtenäinen kansa ei puheissa ole enää suosiossa, Robert Putnamin kaltainen yhteiskuntatieteilijä, joka pitää kansan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta merkittävänä sosiaalisena pääomana, jää vähemmistöön. Demokratian toimivuudelle, yhteisten päämäärien tavoittelulle, yhtenäisyys olisi kuitenkin tärkeää. Mikäli kansasta osa vaikkapa etnisistä syistä pyrkii vaihtoehtoiseen päämäärään, syntyy erillisvaltio.

Asiakeskeisen demokratiakehityksen on syrjäyttänyt etenevä poliittinen yhteisymmärrys vakaan ryhmäedustuksellisen hallinnon kautta. Järjestelmää politiikan tutkija Arend Lijphart kutsuu konsensus-demokratiaksi, professori Donald Horowitz taas eliittien kartelliksi.

Kansallispopulistiset puolueet uhkaavat nyt kaataa kartellidemokratian alhaalta käsin. Euroopassa populistit ovat saaneet hyviä vaalituloksia, ja Trumpin valinta oli myös kansallismielisten suuri voitto. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana Euroopan nationalistit ovat kolminkertaistaneet kannatuksensa. Populistit antavat äänen ihmisille, jotka kokevat tulleensa laiminlyödyiksi ja syrjäytetyiksi.

Oikeistopopulismi menestyy nyt paremmin kuin vasemmistopopulismi, joka on aina liittynyt talouteen, mutta yhdistää taloudellisen turvallisuuden vasemmistosiiven liberalismiin, identiteettipolitiikkaan ja kulttuurimarxismiin, ja asettaa luokka-aseman kansallisen yhteyden edelle. Vasemmistopopulismi on siis hyvin siirtolaisuusmyönteistä, myös laittoman siirtolaisuuden hyväksyvää ja monikulttuurisia arvoja kannattavaa, isäntäkulttuuria rasistisena ja muukalaisvihamielisenä pitävää.

Viime vuosikymmenten taloustutkimukset ovat todenneet, että sellaisilla indikaattoreilla kuin ansiotulo on vain vähän tai ei ollenkaan vaikutusta selittämään kansallismielisen populismin vetovoimaa. Silloinkin kun omasta taloustilanteesta ollaan huolissaan, on kysymys omasta suhteellisesta asemasta tietyn viiteryhmän sisällä, eikä edes aina taloudellisessa mielessä kuten Britannian Brexit-tutkimuksissa on tullut ilmi, kysymyksessä ovat sosiaaliset ja kansalliset menetykset.

Trumpin menestyksen takana ovat myös olleet ihmiset, jotka katsoivat menneisyyden olleen heille suotuisampi kuin tulevaisuus olisi, ja ihmiset eivät ainoastaan tunteneet jääneensä jälkeen, vaan joutuneensa myös poliittisen, media- ja kulttuurieliitin ulkopuolelle.

Vasemmisto on aliarvioinut kulttuurin merkityksen massamaahanmuuton oloissa ja selittää huolet maahanmuutosta rasismiksi, mikä asenne on vain vahvistunut identiteettipolitiikan seurauksena. Vasemmistossa korostetaan ryhmien erilaisuutta eikä etsitä kansalaisia yhdistäviä yhteisiä sidoksia, ei huomata edes sitä, että rasismi on länsimaissa tosiasiassa vähentynyt. Näin vasemmisto on jättänyt hyvin tilaa kansallismielisille, jotka ovat löytäneet yhdistäviä siteitä etnisyydestä, yhteisistä laajempaan yhteisöön suuntautuvista kansalaisvelvoitteista ja jaetuista arvoista.

Globalismi on ylikansallista, joten sen kautta ei voi ylläpitää kansakunnalle kaikkein kallisarvoisimpia turvallisuusehtoja: rajaturvallisuutta, talouselämän suojaa ja kulttuurista turvaa. Nämä kolme perusturvallisuuden suuntaa antaa kansakunnalle mahdollisuuden selviytyä globalisaation oloissa. Oikeistopopulismista on tullut suositumpi, koska se toimii juuri näiden kolmen turvallisuuskentän ongelmien ratkaisijana. 

Steve Turley sanoo videollaan, että globaali eliitti alentaa populismin vain katkeraksi kontrolloimattomaksi massaliikkeeksi, mutta tutkijat tietävät, että aidot historian populistiliikkeet eivät ole irrationaalista tunnetta, vaan kiistämätön oikeutettu kannanotto sosiaaliseen ja kulttuuriseen väärinkohteluun.

Kansallispopulismin nousu on ollut valtavirtavasemmistolaisuudelle hyvin vaikea kysymys, se ei ole kyennyt arvioimaan oikein oikeistopopulismin suosion etenemisen syitä, ja on joutunut menettämään valtavasti kannatustaan, sosiaalidemokraattien kannatus on vaipunut ennätyksellisen alas monissa Euroopan maissa. Monet vasemmistopuolueet näyttävät kuitenkin edelleen toimivan ikäänkuin ne olisivat yhä massapuolue, jota uskolliset äänestäjät perinteisten julkisten palvelujen ja jakopolitiikan takia luokkakohtaisesti kannattavat.

Liikkuvia äänestäjiä on kuitenkin yhä enemmän. Valitsijakunnan ja perinteisten puolueiden kuuliaisuussuhde on katkennut, politiikan epäluottamus on kasvussa, samoin epävakaisuus - tästä kertoo Britannia v. 2015, kun UKIP sai 3,8 miljoonaa ääntä.

Kun YouGov-markkinatutkimus pyysi useassa Euroopan maassa nimeämään tärkeimmät poliittisesti ajettavat asiat, jokaisessa maassa mainittiin maahanmuutto ja terrorismi, vain italialaiset nimesivät maahanmuuton jälkeen työttömyyden terrorismin sijaan. Taloudesta ollaan enää vain etäisesti huolissaan, silti vaaleissa äänten määräävä osuus tahtoo kerääntyä vanhoille vakiintuneille puolueille, ja ilmapiiriä myrkyttävä viha, mikä nousee epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista, maahanmuuton ongelmista, turvallisuuden heikkenemisestä ja piittaamattomasta eliitistä, saa jatkua ennustamattomine seurauksineen.

Äänestäjät, jotka tuntevat jääneensä vaille vaikutusvaltaa, panevat toivonsa populisteihin. He haluavat ajaa kansallisia päämääriä, kannattavat perinteitä ja yhteisiä tapoja ja kieltä, eivätkä luota, että yhteiskunnallisesta sopimuksesta ylipäätään pidetään kiinni. Rasismisyytökset eivät istu nykyiseen kansallismielisten kannattajakuntaan, joka elää siinä LGBT-oikeuksien liberaalissa maailmassa hyväksyen oikeuksia siinä laajuudessa kuin ne soveltuvat länsimaiseen yhteiskuntaan torjuen tiukasti islamin roolin.

Jan Tullberg kirjoittaa, että demokratian kriisi tämän päivän Euroopassa on sitä, että eliitti on lakannut uskomasta demokratian eetokseen, se ei halua edustaa enemmistöä, tavallista kansaa, vaan vähemmistöjä, joita pidetään haavoittuvina, ja vaikuttaa kosmopoliittisista näkökulmista globaalistuvin tavoittein.

Poliittinen eliitti haluaa kansan äänet, mutta ei kansan mielipiteitä. Useimmissa demokratioissa tapahtuu vallansiirtoa paikallistasolta kansalliselle tasolle ja sitten kansalliselta tasolta ylikansalliselle. Paikallishallinto ei enää voi pitää puoliaan kun kehykset ja vaatimukset asettaa keskushallinto. Tullberg toteaa että tästä kehityksestä ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen: Ovatko ne todella populistit, jotka muodostavat uhan demokratialle?

Matthew Goodwin kiinnittää huomiota vasemmistossa vallitsevaan turhaan toiveeseen oikeistopopulismin haihtumisesta ja kuvitelmaan, että demografiset trendit suosivat liberaaleja, mutta se konservatiivisten asenteiden  vahvistuminen tapahtuukin etäällä suurkaupunkeihin kerääntyneistä koulutetuista liberaaleja arvoja kannattavista ja eliitin ja median valtapiireistä. Turha etsiä populismin takaa vanhoja valkoisia miehiä, koska useimmat niistä, jotka kannattavat kansallispopulisteja vaikka Itävallassa tai Unkarissa ovat alle 40-vuotiaita ja Marine Le Pen sai yhtä paljon tukea nuorilta naisilta kuin nuorilta miehiltä. Kaikki viittaa kansallispopulistien liittoutumiseen Euroopassa, ja he ovat itse asiassa vasta aloittaneet keskustelun äänestäjien kanssa, ovat tulleet jäädäkseen.

 

Lähteitä:

Goodwin, Matthew, Why national populism is here to stay. New Statesman 3.10.2018.

Tullberg, Jan, Demokrati utan folkstyre - om vår elit får välja. Fria Tider 14.10.2018.

Turley, Steve, Revealed: one in four Europeans vote populist. Youtube 21.11.2018

 

 

Kirjoittaja on Hilkka Axelsen, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, FM yleinen historia.

Vieraskynä la 09.03. 16:36

Vieraskynä

Oikean Median vieraskynä -blogiin poimitaan mielenkiintoisia kirjoituksia henkilöiltä, jotka kirjoittavat harvemmin tai eivät voi omalla nimellään kirjoittaa valitsemistaan aiheista.

tuoreimmat

Viranomaiset tukevat vanhemmilta salaa nuoren suunnitelmia sukupuolen vaihtamiseksi

ma 17.02. 21:34

"Ei koskaan enää"

pe 24.01. 14:32

Australiassa asuva suomalainen kertoo mitä maastopalojen takana todella on

la 11.01. 12:45

Miksi Billy Graham äänesti Donald Trumpia?

ma 30.12. 00:16

HS:n pääkirjoitustoimittajan selitys perussuomalaisten kannatuksen kasvulle

to 19.12. 01:07

Jälleen kerran kaikki alkoi siitä, kun Israel ampui takaisin

su 17.11. 00:37

Mitä vikaa koulushoppailussa?

pe 18.10. 00:31

Setan propaganda Elämänkatsomustiedon oppimateriaaleissa

su 22.09. 23:31

Konservatiivisivistyneistö, ulos kaapista!

ke 11.09. 22:30

Monikultturismi primitiivisenä uskontona

ti 03.09. 00:16

blogit

Vieraskynä

Viranomaiset tukevat vanhemmilta salaa nuoren suunnitelmia sukupuolen vaihtamiseksi

ma 17.02.2020 21:34

Juha Ahvio

Kristillisyys ja arvokonservatismi totalitaarisen aggression kohteina EU:ssa

ma 17.02.2020 21:16

Professorin Ajatuksia

Onko Keskusta kestävän talouspolitiikan tukipilari?

ma 24.02.2020 21:48

Marko Hamilo

Kaksi kirjaa humanismin hulluudesta

su 22.12.2019 00:08

Jukka Hankamäki

Kärsimysmystiikan noviisit ja hyvyyden abbedissa

su 23.02.2020 20:54

Petteri Hiienkoski

Hallituskriisi on myös laillisuuskriisi

pe 13.12.2019 14:45

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Demokratian herjaajat

ma 24.02.2020 14:20

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

HS: Nepalilaisten ravintoloiden annetaan pyöriä orjatyövoimalla

to 20.02.2020 00:53

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Median itsesensuuri Marinin mokailusta

ma 24.02.2020 21:51

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Yleisradio pimitti olennaista tietoa Hanaun joukkomurhasta

pe 21.02.2020 11:05

Tapio Puolimatka

Sukupuoli muutoksessa

ke 19.02.2020 21:42

Olli Pusa

Valheita ilmastonmuutoksesta

ma 24.02.2020 00:49

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Silakat - vasemmistofasismin valeviitta ?

ma 13.01.2020 20:49

Reijo Tossavainen

Somaleille rahaa, suomalaisille ei!

ma 17.02.2020 21:25

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Järjen aika jäi taa

ma 24.02.2020 21:49

Matti Viren

Uusi luokka

ke 12.02.2020 20:48