Blogi: Timo Vihavainen, ti 14.05.2019 23:43

Aave nousi kummittelemaan

Aave kummittelee Euroopassa

 

Hullun vuoden 1848 ilmiöihin kuului myös Marxin ja Engelsin laatima Kommunistisen puolueen manifesti, joka alkoi kuuluisilla sanoilla: ”Aave kummittelee Euroopassa, kommunismin aave!”

1980-luvulla irvileuat muuttivat sen muotoon: ”Aave kummittelee Itä-Euroopassa, tieteellis-teknisen vallankumouksen aave!” Silloinhan tuon alueen kyvyttömyys liittyä tähän vallankumoukseen kertoi kaikille, että kommunismin päivät olivat luetut.

Nyt aaveen nimi näyttää olevan nationalismi. Aaveen lisänimen se ansaitsee myös siksi, että sen kuviteltiin jo olevan kuollut ja kuopattu tai ainakin jo terminaalivaiheessa. Sen tilalle kaavailtiin uutta, eurooppalaista identiteettiä, eräänlaista supernationalismia.

Globalisaatio on joka tapauksessa herättänyt nationalismin horteestaan kaikkialla maailmassa. Sehän tunnetusti on asia, josta kaikki osapuolet hyötyvät, mutta osapuolten sisällä asiat saattavatkin olla ihan toisin.

On ainakin jossakin mielessä hienoa, että entiset takapajuiset maat ovat alkaneet kohota hyvinvointiin globalisaation ansiosta, mutta se on merkinnyt myös rakennemuutosta, jolla on maksumiehensä. Kun heillä demokratian vallitessa on kuitenkin äänioikeus jäljellä, tapahtuu sitten kaikenlaista. USA:n tapaus on hyvä esimerkki.

On kiinnostavaa, miten hermostuneesti tietyissä piireissä suhtaudutaan siihen, että demokratia sallii jokaisen äänestää huolimatta siitä, että äänestyspäätös saattaa olla vastoin eliitin ajattelemaa valtioetua.

Hyvin pitkälle asiaa näyttää selittävän se, että sellaiset perusasiat kuin inhimillinen arvokkuus (dignitas) ei ole kuulunut asioihin, joista teknokraattinen kosmopolitismi kantaa huolta.

Joka tapauksessa, tulevia EU-vaaleja on monella taholla esitetty erittäin tärkeiksi. Etenkin federalistit ovat dramatisoineet vaalien merkitystä ja demonisoineet jo etukäteen vastustajiaan.

Saksan demarien kärkiehdokas Katarina Barley katsoo, että nyt ratkaistaan, jääkö Eurooppa liberaaliksi, maailmalle avoimeksi ja yhteistyöhön suuntautuneeksi vai tuleeko siitä autoritäärinen, nationalistinen ja vihan täyttämä” referoi Die Zeit hänen lausuntoaan.

Ranskan presidentti Emmanuel Macron taas omassa esiintymisessään maaliskuussa asetti vastakkain nationalistit ja edistykselliset ja kauhisteli sitä, että nationalismi oli levinnyt Euroopassa kuin lepra. Saksan presidentti Frank-Walter Steinmeier nimitti nationalismia ”ideologiseksi myrkyksi”.

Näitä kauhistelijoitahan on riittänyt monia muitakin, eikä vain Saksassa ja Ranskassa.

Tämän päivän hesarissa näyttää kuoroon liittyneen myös taloustieteilijä Sixten Korkman.

Korkman ei puhu nationalismista, mutta kauhistelee sitä, että hänen populisteiksi nimittämänsä ainekset pyrkivät EU:n toimintakykyä murentamalla lamauttamaan sen toimintaa. Eroamista EU:sta he eivät enää yleensä vaadi…

No, mikä nyt on lamauttamista ja mikä taas oman poliittisen linjan noudattamista taitaa olla määrittelykysymys.

Epäilemättä EU:n toimintakyky olisi maksimaalinen, mikäli siitä tehtäisiin liittovaltio, joka suvereenisti päättäisi asioista kaikkien osiensa puolesta.

Tällöin myös vaikkapa Korkmanin esille ottama ilmastopolitiikka saataisiin hoidettua niin, ettei EU:n osilla olisi siinä nokan koputtamista.

Luulen jokaisen arvaavan, minkälaisia ehtoja Keski-Euroopasta käsin mielellään säädettäisiin Suomen kaltaisen maan haja-asutusalueille, sen metsänhoidolle, liikenteelle ja kaikelle muullekin.

Tuskinpa EU liittovaltionakaan haluaisi erityisesti tehdä kiusaa periferialle tai suorastaan elää sen kustannuksella. Brysselistä katsoen nyt vain periferian paikalliset ongelmat ovat kovin epäkiinnostavia, elleivät suorastaan herttaisen yhdentekeviä.

Nykyisessä EU:ssa on se ongelma, ettei siellä ole sanan varsinaisessa mielessä oppositiota, kun ei ole parlamentarismiakaan. Liittovaltio voisi tässä suhteessa olla jopa terveempi poliittinen rakennelma.

Eurooppa on kuitenkin niin suuri ja niin heterogeeninen, että suvereenisuuden pakeneminen kokonaan keskukseen merkitsisi suurella varmuudella katastrofia.

Saksan hallitsema EU:n talouspolitiikka on luultavasti jo opettanut monille Euroopan kansoille yhtä ja toista.

Itse asiassa nationalistisimmiksi ainakin EU:n suhteen lienee luokiteltava ne maat, jotka ovat pysytelleet syrjässä sen kaikkein kovimmista vipusimista eli rahaliitto EMU:sta.

Pohjoismaista niitä ovat sekä Tanska että Ruotsi. Norja taas ei kuulu koko yhteisöön.

Suomi on, kummallista kyllä, ängennyt mahdollisimman syvälle niihin rakenteisiin, jotka vievät siltä oman määräysvallan asioihinsa. Muutoinkin se on halunnut mahdollisimman tarkoin täyttää ne määräykset, jotka sille on ylhäältä annettu. Asiasta näyttää jopa ylpeillyn.

Tätä asiaa on kyllä syytä yhä uudelleen ihmetellä. Miksi juuri Suomen pitää jopa oman viiteryhmänsä eli pohjoismaiden joukossa nimenomaan olla se maa, joka kaikkien kiihkeimmin juoksee EU:n keskieurooppalaisen ytimen talutusnuorassa.

Lapsellinen ajatus siitä, että ollaan itsekin juuri tuota ydintä, kelpasi aikoinaan propagandaan, mutta ei taida enää toimia.

Korkmanin kolumnissa väitetään, että asemamme idän ja lännen välissä on tukala. EU on merkinnyt maallemme geopoliittisen identiteettimme kirkastumista. EU-jäsenyys on maamme talouden ja turvallisuuspolitiikan kivijalka.

Siksi kai siis myös tuo outo ja kaikessa myötäsukainen asenne, joka erottaa meidät muista pohjoismaista. Me taidammekin olla etuvartio: antemurale occidentis. Mikäpäs Ruotsilla, Norjalla ja Tanskalla on ollessa, siellä meidän takanamme.

No, hyväksytään nyt tämäkin asenne tosiasiaksi, mikäli kansalaistemme enemmistö sitä kannattaa.

Mutta hyväksykäämme myös se, että se saattaa jättää sitä kannattamattakin tai sitten asettaa omia varauksiaan. En ole niin naiivi, että kuvittelisin kansan päättävän suurista kysymyksistä, mutta kyllä sen mielipide on suurissa ratkaisuissa useinkin pakko ottaa huomioon. EMU-kysymyksessä siltä ei mitään kysyttykään.

Luulenpa, ettei tulevien EU-vaalien merkitystä kannata dramatisoida. Eihän siellä ole edes esillä kysymystä EU:n olemassaolosta. Kuten myös Korkman huomauttaa, niin sanotut populistitkaan eivät enää tätä vaadi.

Sen sijaan politiikassa on aina kysymys siitä, millaisen vallan kansa kokee legitiimiksi. Mikäli eliitti katsoo, että EU:n olisi oltava liittovaltio ja kansat taas vaaleissa osoittavat olevansa toista mieltä, on tätä mielenilmausta syytä kunnioittaa.

EU:sta on todennäköisesti jäsenmailleen hyötyä, mikäli sen valtuudet pysyvät kohtuuden rajoissa. Mikäli ne taas lisääntyvät kohtuuttomasti, saattavat kansalaiset tuntea, että kyseessä on vieraan vallan oikeudeton puuttuminen heidän asioihinsa.

Silloin syntyy reaktio, jota nimitämme nationalismiksi. Se tarkoittaa vapaan kansakunnan pyrkimystä päättää itse omista asioistaan.

Voi nationalismi ilmetä muullakin tavalla. EU:n piirissä sen leimaaminen autoritäärisyyden ja vihan termeillä ja nimittäminen lepraksi ja myrkyksi on asiatonta demagogiaa.

Vaaleissa ilmenevällä EU-kriittisyydellä on todennäköisesti hillitsevä vaikutus kaikkein innokkaimpiin federalisteihin. Se on varmaankin hyvin tarpeellista, sillä härkäpäinen suuren ja yhä kasvavan kansalaismielipiteen ignoroiminen on vastoin demokratian perusperiaatteita ja saattaa jopa synnyttää niitä väkivaltaisia mielenilmauksia, joista etenkin Ranskassa jo on saatu esimakua.

 

Timo Vihavainen ti 14.05. 23:43

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Silmäin pyyntö

ma 22.07. 21:42

Suomi Venäjän mediassa

la 20.07. 20:26

Vastustaja

pe 19.07. 22:43

Viha

to 18.07. 23:07

Kultakausi

ke 17.07. 23:07

Sotilaan muona

ti 16.07. 23:08

Onko kulttuuri kielessä?

ma 15.07. 23:11

Gourmandise

su 14.07. 21:40

Papit ja pellet

la 13.07. 23:49

Aikansa sankaritar

pe 12.07. 23:42

blogit

Vieraskynä

Kansallismielisten liittouma ry/188 -kukkavirta - terrori-iskun uhrien muistokulkue Turussa

ma 08.07.2019 22:05

Juha Ahvio

Pride-sateenkaarilippu julistaa vallankumousta ja kapinaa

la 29.06.2019 00:01

Professorin Ajatuksia

HS: Ruotsin väkivaltarikollisuudella ei maahanmuuttajakytkentää

ma 22.07.2019 21:42

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

"Turvallinen" ja "totuudenmukainen" EU-Suomi

to 18.07.2019 23:25

Petteri Hiienkoski

Käsitys ihmisoikeuksista hämärtynyt

la 29.06.2019 22:22

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

EU:n huippuvirat

ke 03.07.2019 14:39

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Filippiinit on lapsipornon ykköstuottaja - Suomen toimittava!

su 21.07.2019 04:29

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Pitäisikö puoluejohtajien tenteissä olla sarjat?

ti 16.07.2019 23:09

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailma valitsee lopulta edistyksen vihreän dystopian sijaan

to 04.07.2019 15:38

Heikki Porkka

Ohjaaja Aku Louhimies vastaan päätoimittaja Jouko Jokinen (yle)

pe 05.07.2019 13:39

Tapio Puolimatka

Nuorison parissa leviävä vaarallinen muoti-ilmiö

ti 09.07.2019 22:18

Olli Pusa

Taas hyöky Afrikasta Suomeen

ti 23.07.2019 11:18

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Punavihreys on politiikan muotiväri, josta myös persut hyötyvät

su 14.07.2019 08:50

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Silmäin pyyntö

ma 22.07.2019 21:42

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus, osa 2

to 27.06.2019 22:39