Blogi: Timo Vihavainen, su 09.06.2019 22:53

Edelläkävijämaa

Edelläkävijä

 

Jörn Donner, Matka vieraaseen maahan. Otava 1974, 316 s.

 

Kansankoti Ruotsin vauraus ja yleinen hyvinvointi oli puoli vuosisataa sitten jotakin aivan uutta ja ihmeellistä sekä tietysti myös yleisesti kadehdittua.

Amerikkalainen unelma oli toinen aikakauden suurista symboleista, mutta Vietnamin sodan lieveilmiöiden ja suurten ikäluokkien kuohunnan ansiosta sen ikävämmät puolet olivat alkaneet nousta voimakkaasti esille. Itse asiassa Ruotsi oli nyt hyvin monille maailman ykkönen. Vaikka olihan niitä Neuvostoliittoonkin hurahtaneita, siis Suomessa.

Jörn Donnerilla oli Ruotsiin hyvät kosketukset, mutta myös riittävästi erillisyyttä, mitä tarvitaan kunnon muotokuvan piirtäjältä.

Tässä kirjassa on hyvin paljon subjektiivisuutta ja itse asiassa sen yksi keskeinen teema on kirjoittajan oma rakkausdraama, joka suorastaan näyttääkin olevan hänen maailmansa napa. Ruotsi on vain taustaa, vaikka kiinnostava tapaus sekin.

Muistan hyvin tuon ajan Ruotsin ja sen kontrastin Suomeen nähden. Käväisin siellä itsekin kesätöissä, paikallista ilmaa haistelemassa.

Itse asiassa minuun teki suurimman vaikutuksen ruotsalaisten tavaton korrektius. Liikenteessä oltiin todella kohteliaita ja jokapäiväisessä kanssakäymisessä ystävällisiä ja huomaavaisia. Duunareissakin oli jotakin määrittelemätöntä arvokkuutta. Koko maasta puuttui suomalainen kyräily ja murjotus.

Suomessa lieneekin muuan mentaliteetin keskeisiä tekijöitä juuri tuohon aikaan ollut ajatus epäoikeudenmukaisuudesta ja riittämättömästä arvostuksesta, joka tuntui levinneen koko kansaan. Sikäli kuin meillä oli yläluokkaa, se yritti ainakin naamioitua.

Ruotsissa taas tuntui siltä, että kaikki nuo erityisen puhtaisiin ja tyylikkäisiin haalareihinsa pukeutuneet duunarit todennäköisesti harrastivat vapaa-ajallaan oopperaa ja gourmet-ateriointia. Yltäkylläisen elämän ainekset näyttivätkin olevan kaikkialla tarjolla.

Mutta kaikki tämä oli uutta.

Vielä hieman yli sukupolvi aiemmin myös Ruotsissa oli niukkuus ollut hyvin monelle tuttu asia. Luokkaerottelua oli korostanut upporikas yläluokka, jolla oli vanhat perinteet ja joka oli kovin tietoinen erinomaisuudestaan.

Donnerin kirjan Ruotsissa ei tämän päivän ihmiselle ole oikeastaan mitään uutta. Uutta on vain se, että tuo kaikki oli silloin niin ennen kokematonta ja pani ajattelemaan, kuinka kauan tätä yltäkylläisyyttä oikein kestää ja kenen kustannuksella tämä tapahtuu.

Juuri tuo aika oli valintamyymälöiden ilmaantumisen aikakausi. Se oli virvoitusjuomapurkkien, kertakäyttöpakkausten, pakasteiden, muovikassien ja muun vastaavan tavaran ensiesiintyminen.

Donner ihmettelee oluttölkkivuoria, lukee tilastoja tarpeettomasta (?) kulutuksesta ja ehkä tahallaan esittää järjettömiä numeroita, joiden mukaan Ruotsissa vuodessa juodaan virvoitusjuomia 673 miljardilla markalla, kaikkiaan 250 miljoonaa litraa (!) ja alkoholia ja viiniäkin käytetään lähes neljän miljoonan kruunun edestä!

No, kovin raittiiltahan kansa ainakin tämän perusteella vaikuttaa, mutta kaikenlaista pakastetta, perunalastua, deodoranttia ja muuta uuden maailman tavaraa joka tapauksessa kulutettiin paljon ja tämä ilmeisesti tuntui kohtuuttomalta, koskapa kirjoittaja pohtii, voitaisiinko tämä kulutus sen sijaan suunnata kansainväliseen avustustoimintaan ja tulee kielteiseen johtopäätökseen. Maa on luonut itse rikkautensa ja se sama olisi kai sitten muidenkin tehtävä, mikäli esimerkki on seuraamisen arvoinen.

Mutta tuomiopäivä näyttää häämöttävän: raaka-aineet käyvät yhä niukemmiksi ja köyhien vallankumous voisi olla edessä, vaan onko?

Donner pohtii, ettei se ehkä tapahdu hänen elinaikanaan. Kehitys on ollut nopeampaa ja hirveämpää kuin kukaan olisi uskonut, tuomiopäivää ei ole koittanut maailmalle, maailma ei ole liioin parantunut moraalisten mittapuiden mukaan arvioituna.

Kaikkihan näyttää olevan erinomaista, mutta silti Donner puhuu hirveydestä. Kyseessä lienee nostalgia vanhan tuhoutumisen johdosta. Hän ymmärtää jossain määrin kehittyneiden maiden vihreää aaltoa, halua palata maalaisiin hyveisiin ja elää pakotonta elämää.

Hän ei kuitenkaan usko, että olisi paluuta takaisin tuohon vanhaan maailmaan, jossa elettiin ilman pakasteita, puhelinta ja sähköä.

Myös Ruotsin karussa pohjoisessa saattoi nyt ostaa elintarpeensa rahalla. Kaupunkikulttuuri on kaiken perusta ja se uusi teknologia, jota ei vielä 40 vuotta sitten ollut olemassa.

Uudella maailmalla on myös ennen tuntemattomat vaaransa. Jokaisen ruotsalaiset potilastiedot ovat nyt suurella keskustietokoneella. Ehkä niihin tullaan ennen pitkää yhdistämään kaikki muutkin mahdolliset tiedot, jolloin valtiovallalla on pääsy kaikkien kansalaisten yksityiselämään?

Onhan Ruotsin elämässä kaikenmoisia lieveilmiöitä. Miehet ovat alkaneet tulla yhä naismaisemmiksi ja naiset miehekkäämmiksi. Donnerin tuntemat naiset eivät pidä siitä suuntauksesta, mutta se vain jatkuu.

Muuan uusi ilmiö ja kaiketi myös ongelma on siirtolaisuus, josta Donner käyttää jopa kansainvaelluksen nimeä.

Ruotsissa on 400 000 siirtolaista, joista puolet suomalaisia. Seuraavaksi suurin ryhmä, jugoslaavit, muodostaa 20 prosenttia siirtoväestä.

Vaikka todetaankin, että siirtolaisuuden myötä on syntynyt ghettoja, eivät ne näytä erityisen ongelmallisilta. Ongelmat ovat lähinnä siinä, että siirtolaisille kasaantuu erilaisia vaikeuksia, heitä sorretaan tai ainakin osaa heistä.

Mutta Ruotsin kannalta siirtolaiset, valmiiksi koulutettu työvoima, on ollut siunaus. Ilman sitä pyörät eivät pyörisi. Yksistään Volvolla Göteborgissa työntekijöiden enemmistö on suomalaisia.

Lopuksi Donner kysyy filosofisesti: mikä tämän kaiken päämäärä on?

Ruotsilla on nyt varaa tuhlata ja se on ratkaissut eräitä elämän ongelmia menestyksellisemmin kuin mikään toinen maa.

Mutta lopultakaan ei ole olemassa muuta kuin yksilöt, päättelee kirjoittaja ja palaa siihen parinmuodostuksen mystiikkaan, jota on koko ajan vetänyt kirjassa mukanaan.

Viime kädessä ihmiset seuraavat ikuista biologista voimaa.

Se on perustus, sitä ei kukaan voi järkyttää, eivät edes lait, joilla avioliiton luonnetta yritetään muuttaa.

Näin siis syvämietteinen kulttuurikriitikko vuonna 1973. Se muuten oli vuosi, jolloin talvi ei näyttänyt tulevan ollenkaan…

 

Timo Vihavainen su 09.06. 22:53

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Viha

to 18.07. 23:07

Kultakausi

ke 17.07. 23:07

Sotilaan muona

ti 16.07. 23:08

Onko kulttuuri kielessä?

ma 15.07. 23:11

Gourmandise

su 14.07. 21:40

Papit ja pellet

la 13.07. 23:49

Aikansa sankaritar

pe 12.07. 23:42

Kriisiajan näkökulmia

ma 08.07. 21:53

Merenkulkijan seikkailuja

ma 01.07. 23:07

Missä mennään?

la 29.06. 22:43

blogit

Vieraskynä

Kansallismielisten liittouma ry/188 -kukkavirta - terrori-iskun uhrien muistokulkue Turussa

ma 08.07.2019 22:05

Juha Ahvio

Pride-sateenkaarilippu julistaa vallankumousta ja kapinaa

la 29.06.2019 00:01

Professorin Ajatuksia

Kalajuttuja

to 18.07.2019 23:06

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

"Turvallinen" ja "totuudenmukainen" EU-Suomi

to 18.07.2019 23:25

Petteri Hiienkoski

Käsitys ihmisoikeuksista hämärtynyt

la 29.06.2019 22:22

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

EU:n huippuvirat

ke 03.07.2019 14:39

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Metrot - Suomen kehitysmaalaistumisen näyteikkunat

su 14.07.2019 14:34

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Pitäisikö puoluejohtajien tenteissä olla sarjat?

ti 16.07.2019 23:09

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailma valitsee lopulta edistyksen vihreän dystopian sijaan

to 04.07.2019 15:38

Heikki Porkka

Ohjaaja Aku Louhimies vastaan päätoimittaja Jouko Jokinen (yle)

pe 05.07.2019 13:39

Tapio Puolimatka

Nuorison parissa leviävä vaarallinen muoti-ilmiö

ti 09.07.2019 22:18

Olli Pusa

Ilaskivi vastaan Rinne

ke 03.07.2019 11:12

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Punavihreys on politiikan muotiväri, josta myös persut hyötyvät

su 14.07.2019 08:50

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Viha

to 18.07.2019 23:07

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus, osa 2

to 27.06.2019 22:39