Blogi: Timo Vihavainen, su 09.06.2019 22:53

Edelläkävijämaa

Edelläkävijä

 

Jörn Donner, Matka vieraaseen maahan. Otava 1974, 316 s.

 

Kansankoti Ruotsin vauraus ja yleinen hyvinvointi oli puoli vuosisataa sitten jotakin aivan uutta ja ihmeellistä sekä tietysti myös yleisesti kadehdittua.

Amerikkalainen unelma oli toinen aikakauden suurista symboleista, mutta Vietnamin sodan lieveilmiöiden ja suurten ikäluokkien kuohunnan ansiosta sen ikävämmät puolet olivat alkaneet nousta voimakkaasti esille. Itse asiassa Ruotsi oli nyt hyvin monille maailman ykkönen. Vaikka olihan niitä Neuvostoliittoonkin hurahtaneita, siis Suomessa.

Jörn Donnerilla oli Ruotsiin hyvät kosketukset, mutta myös riittävästi erillisyyttä, mitä tarvitaan kunnon muotokuvan piirtäjältä.

Tässä kirjassa on hyvin paljon subjektiivisuutta ja itse asiassa sen yksi keskeinen teema on kirjoittajan oma rakkausdraama, joka suorastaan näyttääkin olevan hänen maailmansa napa. Ruotsi on vain taustaa, vaikka kiinnostava tapaus sekin.

Muistan hyvin tuon ajan Ruotsin ja sen kontrastin Suomeen nähden. Käväisin siellä itsekin kesätöissä, paikallista ilmaa haistelemassa.

Itse asiassa minuun teki suurimman vaikutuksen ruotsalaisten tavaton korrektius. Liikenteessä oltiin todella kohteliaita ja jokapäiväisessä kanssakäymisessä ystävällisiä ja huomaavaisia. Duunareissakin oli jotakin määrittelemätöntä arvokkuutta. Koko maasta puuttui suomalainen kyräily ja murjotus.

Suomessa lieneekin muuan mentaliteetin keskeisiä tekijöitä juuri tuohon aikaan ollut ajatus epäoikeudenmukaisuudesta ja riittämättömästä arvostuksesta, joka tuntui levinneen koko kansaan. Sikäli kuin meillä oli yläluokkaa, se yritti ainakin naamioitua.

Ruotsissa taas tuntui siltä, että kaikki nuo erityisen puhtaisiin ja tyylikkäisiin haalareihinsa pukeutuneet duunarit todennäköisesti harrastivat vapaa-ajallaan oopperaa ja gourmet-ateriointia. Yltäkylläisen elämän ainekset näyttivätkin olevan kaikkialla tarjolla.

Mutta kaikki tämä oli uutta.

Vielä hieman yli sukupolvi aiemmin myös Ruotsissa oli niukkuus ollut hyvin monelle tuttu asia. Luokkaerottelua oli korostanut upporikas yläluokka, jolla oli vanhat perinteet ja joka oli kovin tietoinen erinomaisuudestaan.

Donnerin kirjan Ruotsissa ei tämän päivän ihmiselle ole oikeastaan mitään uutta. Uutta on vain se, että tuo kaikki oli silloin niin ennen kokematonta ja pani ajattelemaan, kuinka kauan tätä yltäkylläisyyttä oikein kestää ja kenen kustannuksella tämä tapahtuu.

Juuri tuo aika oli valintamyymälöiden ilmaantumisen aikakausi. Se oli virvoitusjuomapurkkien, kertakäyttöpakkausten, pakasteiden, muovikassien ja muun vastaavan tavaran ensiesiintyminen.

Donner ihmettelee oluttölkkivuoria, lukee tilastoja tarpeettomasta (?) kulutuksesta ja ehkä tahallaan esittää järjettömiä numeroita, joiden mukaan Ruotsissa vuodessa juodaan virvoitusjuomia 673 miljardilla markalla, kaikkiaan 250 miljoonaa litraa (!) ja alkoholia ja viiniäkin käytetään lähes neljän miljoonan kruunun edestä!

No, kovin raittiiltahan kansa ainakin tämän perusteella vaikuttaa, mutta kaikenlaista pakastetta, perunalastua, deodoranttia ja muuta uuden maailman tavaraa joka tapauksessa kulutettiin paljon ja tämä ilmeisesti tuntui kohtuuttomalta, koskapa kirjoittaja pohtii, voitaisiinko tämä kulutus sen sijaan suunnata kansainväliseen avustustoimintaan ja tulee kielteiseen johtopäätökseen. Maa on luonut itse rikkautensa ja se sama olisi kai sitten muidenkin tehtävä, mikäli esimerkki on seuraamisen arvoinen.

Mutta tuomiopäivä näyttää häämöttävän: raaka-aineet käyvät yhä niukemmiksi ja köyhien vallankumous voisi olla edessä, vaan onko?

Donner pohtii, ettei se ehkä tapahdu hänen elinaikanaan. Kehitys on ollut nopeampaa ja hirveämpää kuin kukaan olisi uskonut, tuomiopäivää ei ole koittanut maailmalle, maailma ei ole liioin parantunut moraalisten mittapuiden mukaan arvioituna.

Kaikkihan näyttää olevan erinomaista, mutta silti Donner puhuu hirveydestä. Kyseessä lienee nostalgia vanhan tuhoutumisen johdosta. Hän ymmärtää jossain määrin kehittyneiden maiden vihreää aaltoa, halua palata maalaisiin hyveisiin ja elää pakotonta elämää.

Hän ei kuitenkaan usko, että olisi paluuta takaisin tuohon vanhaan maailmaan, jossa elettiin ilman pakasteita, puhelinta ja sähköä.

Myös Ruotsin karussa pohjoisessa saattoi nyt ostaa elintarpeensa rahalla. Kaupunkikulttuuri on kaiken perusta ja se uusi teknologia, jota ei vielä 40 vuotta sitten ollut olemassa.

Uudella maailmalla on myös ennen tuntemattomat vaaransa. Jokaisen ruotsalaiset potilastiedot ovat nyt suurella keskustietokoneella. Ehkä niihin tullaan ennen pitkää yhdistämään kaikki muutkin mahdolliset tiedot, jolloin valtiovallalla on pääsy kaikkien kansalaisten yksityiselämään?

Onhan Ruotsin elämässä kaikenmoisia lieveilmiöitä. Miehet ovat alkaneet tulla yhä naismaisemmiksi ja naiset miehekkäämmiksi. Donnerin tuntemat naiset eivät pidä siitä suuntauksesta, mutta se vain jatkuu.

Muuan uusi ilmiö ja kaiketi myös ongelma on siirtolaisuus, josta Donner käyttää jopa kansainvaelluksen nimeä.

Ruotsissa on 400 000 siirtolaista, joista puolet suomalaisia. Seuraavaksi suurin ryhmä, jugoslaavit, muodostaa 20 prosenttia siirtoväestä.

Vaikka todetaankin, että siirtolaisuuden myötä on syntynyt ghettoja, eivät ne näytä erityisen ongelmallisilta. Ongelmat ovat lähinnä siinä, että siirtolaisille kasaantuu erilaisia vaikeuksia, heitä sorretaan tai ainakin osaa heistä.

Mutta Ruotsin kannalta siirtolaiset, valmiiksi koulutettu työvoima, on ollut siunaus. Ilman sitä pyörät eivät pyörisi. Yksistään Volvolla Göteborgissa työntekijöiden enemmistö on suomalaisia.

Lopuksi Donner kysyy filosofisesti: mikä tämän kaiken päämäärä on?

Ruotsilla on nyt varaa tuhlata ja se on ratkaissut eräitä elämän ongelmia menestyksellisemmin kuin mikään toinen maa.

Mutta lopultakaan ei ole olemassa muuta kuin yksilöt, päättelee kirjoittaja ja palaa siihen parinmuodostuksen mystiikkaan, jota on koko ajan vetänyt kirjassa mukanaan.

Viime kädessä ihmiset seuraavat ikuista biologista voimaa.

Se on perustus, sitä ei kukaan voi järkyttää, eivät edes lait, joilla avioliiton luonnetta yritetään muuttaa.

Näin siis syvämietteinen kulttuurikriitikko vuonna 1973. Se muuten oli vuosi, jolloin talvi ei näyttänyt tulevan ollenkaan…

 

Timo Vihavainen su 09.06. 22:53

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Outoja pohjolan kansoja

to 21.05. 23:12

Kerettiläinen pietistien piireissä

la 16.05. 23:12

Kollektiivinen agitaattori

ma 11.05. 23:19

Tiedemies ja hänen aikansa

su 03.05. 22:20

Kansakunnan muistiongelmat

ti 28.04. 23:27

Turpaa tukitaan?

to 23.04. 18:35

Kun näytettiin, kenellä on varaa ja kenellä ei

su 19.04. 22:49

Olennaisista kysymyksistä

ke 15.04. 21:54

Exodukset

la 11.04. 20:14

Vasemmuuden ongelmia

ma 06.04. 22:37

blogit

Vieraskynä

Pedofiilipropagandaa sukupuolentutkimuksen peruskurssilla

la 16.05.2020 23:43

Juha Ahvio

Se on salaliittoteoria!

to 21.05.2020 23:17

Professorin Ajatuksia

Se on laatu eikä määrä - mutta miten lasku maksetaan?

to 21.05.2020 23:11

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Koronaviruksen lentoon lähtö: näyttö vihervasemmiston viisaudesta

to 21.05.2020 23:13

Petteri Hiienkoski

Koronavirustaudin maailmanlaajuinen tuhovoima pandemiavertailussa

la 09.05.2020 16:34

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Euron purkaminen pysäyttäisi liittovaltiokehityksen

la 25.04.2020 12:03

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Logged in: Loisivatko hikikomoreiksi vetäytyneet suomalaisnuorukaiset?

ma 20.04.2020 01:30

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Vihriälän visio: Suomesta tautinen Kurjala

la 16.05.2020 23:13

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Älä koskaan luota Ylen uutisointiin tarkistamatta faktoja

ti 28.04.2020 09:51

Tapio Puolimatka

Sukupuoli muutoksessa

ke 19.02.2020 21:42

Olli Pusa

Kuinka suomalaisten rahat huijataan?

su 24.05.2020 23:20

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Poikkeukselliset ajat

to 16.04.2020 12:37

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Monikulttuurisuus tuhoaa luottamuksen yhteiskunnassa

to 21.05.2020 23:28

Timo Vihavainen

Outoja pohjolan kansoja

to 21.05.2020 23:12

Matti Viren

Kuka pelastaa kunnat?

to 21.05.2020 23:15