Blogi: Timo Vihavainen, la 29.06.2019 00:00

Woikoski

Woikoski

 

Etelä-Savon ja Kymenlaakson rajalla, vanhan valtionrajan Suomen puolella sijaitsee kosken rannalla aika erikoinen yritys, kaasutehdas, jonka tuotteita voi nähdä kaikkialla Suomessa.

Jonkin matkaa tehtaasta sijaitsee sen hulppea automuseo, joka koostuu suvun luksus- ja kilpa-autoista noin sadan vuoden ajalta. Tehtaan isännällä on rannassa vesitaso ja hallissa pari lentokuntoista Saab Safir –harjoituskonetta. Pienkonekenttä kuuluu siis tietenkin myös asiaan.

Kyseessä on perheyritys, Woikoski Oy, joka on toiminut jo vuodesta 1882 saakka. Alun perin se valmisti kasvisrasvoista saippuaa, steariinia ja vastaavia modernin elämän vaatimia tuotteita, joiden valmistuksessa tarvittiin vetyä.

Vetyähän tunnetusti saa aikaan hyvin helposti hajottamalla vettä sähkövirran avulla ja sähköä taas oli saatavissa koskesta.

Kun vety alkoi tulla arvoonsa muun muassa hitsauskaasuna, ruvettiinkin keskittymään sen valmistukseen. Vesi siis hajotettiin vedyksi ja hapeksi. Siinä sivussa tehtiin muun muassa vetyperoksidia, jota tarvittiin valkaisuun, vaikkapa paperitehtaissa.

Kaasumarkkinat sen kuin kasvoivat ja uutena teknologiana otettiin käyttöön ilman tislaus. Hapen lisäksi saatiin ilmasta muun muassa argonia, jolle myös oli kasvavat markkinat neutraalina suojakaasuna. Hiilidioksidiakin oli saatavilla, vaikka en muista, otettiinko sitä talteen. Ainakin sammuttimissahan sille oli käyttöä ja myös jäähdytyksessä.

Suunnilleen tähän tapaan syntyi se melko erikoislaatuinen tarina, joka on Woikosken kaasutehtaan takana. Synkässä korvessa alettiin valmistaa suuria määriä nykyaikaisen yhteiskunnan tarvitsemia kaasuja, teollisuutta, kotitalouksia ja sairaaloita varten. Se tuotti rahaakin.

Woikosken automuseo ei pahemmin mainosta, mutta on harvinaisen kiinnostava alan laitos, koska kaikki autot liittyvät teemaan eli Woikosken tehtaaseen ja sen omistajiin. Kiinnostava on myös tehdasmuseo, joka on kesäisin auki parina päivänä viikossa ja tarjoaa vain opastettuja kierroksia, jollaiset muutenkin ovat suositeltavia. Itsekseen hortoilijoilta jäävät tarinat kuulematta.

Patruunan johtamana perheyrityksenä Woikoski on tavallaan elävä muinaisjäänne. Kuten museon mainosfilmi kertoo, se on monien sukupolvien yrittämisen ja huolenpidon tulos.

Kvartaalikapitalismin kaudella herättää kunnioitusta se pitkäjännitteinen työ, joka on uhrattu yrityksen hyväksi. Ja niinpä se yhä syytää markkinoille tuotteitaan ja seisoo paikallaan, kosken rannalla, globaalin kilpailun ja kansainvälisen pörssihuijauksen keskellä.

Tottahan firma myös palkitsee omistajansa, aineellisestikin. Hulppeat rakennukset automuseolle ja hevosten kuntoutuslaitokselle voi suoralta kädeltä arvioida tuottamattomiksi. Ne todistavat rakkaudesta taiteeseen eli johonkin muuhun kuin rahaan itseensä.

Kun asiaa vertaa mielessään vaikkapa venäläisten uusrikkaiden maaniseen haluun hankkia kultaisia vessanpyttyjä, näyttäisi ero olevan selvä ja olennainen.

Muuten, Woikoskella otettiin käyttöön vetyauto jo 1930-luvulla, mutta ongelmana oli kaasun vaatima tila. Nyt siellä näyttää olevan jo uuden sukupolven vetyauto, jossa teknologia perustuu polttoainekennoihin.

Nykyisen ympäristömanian aikana autojen polttoaineen puhtaus on varmastikin myyntivaltti ja vedyn palaminenhan tuottaa vain vettä.

Saattaa hyvinkin olla, että uusi autojen sukupolvi alkaa tarvita yhä suurempia määriä vetyä, mikä lisää suuresti sen kysyntää tuotantoa ja ehkä hintaakin.

Joka tapauksessa vety on ensin tuotettava ja sehän vaatii sähköä. Paikallinen koskivoima ei nytkään enää riitä tyydyttämään kuin pienen osan tehtaan tarpeista. Niinpä vetyautotkin liikkuvat sillä voimalla, jolla sähköä tuotetaan. Käytännössä valittavana ovat ydinvoima ja fossiiliset polttoaineet.

Woikoski on vain yksi niistä tämän alueen yrityksistä, jotka muistuttavat teollisuutemme perustamisvuosista. Verlan paperitehdas kuuluu peräti UNESCO:n maailmanperintöluetteloon ja esimerkiksi Kissakosken tehdas on hyvinkin käynnin väärtti tai ainakin oli vielä muutama vuosi sitten.

Nämä modernisaatiohistoriamme muistomerkit sijaitsevat kaikki hieman syrjässä valtateistä, mutta etenkin näin kesäaikana kannattaa itse kunkin miettiä, onko fiksumpaa porhaltaa paikasta toiseen suorinta mahdollista reittiä asumattomien metsien halki vai käydä välillä katsomassa niitä paikkoja, joissa taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksemme perustaa luotiin.

 

Timo Vihavainen la 29.06. 00:00

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Muuan rikos.

Klo 13:56.

Kunne kuljetettanehen?

to 23.01. 23:42

Kulttuurimme kärkipaikat

ke 22.01. 21:07

Neron mietteitä

la 18.01. 22:53

Tunnuksia ja vaalilauseita

ke 15.01. 22:48

Vihaisuuden kauhistuksesta

su 12.01. 21:41

Korruptiota marokkolaisittain

la 11.01. 00:09

Sydänmaiden syvyyksistä

to 09.01. 21:47

Kanaljan ihannointia?

ti 07.01. 22:04

Maurin roolit

la 04.01. 22:22

blogit

Vieraskynä

"Ei koskaan enää"

pe 24.01.2020 14:32

Juha Ahvio

Leukofobinen "rasisminvastaisuus" kiristää otettaan suomalaisessa yliopistomaailmassa

la 18.01.2020 22:58

Professorin Ajatuksia

Tarja Halosen möläytyksestä

to 23.01.2020 23:40

Marko Hamilo

Kaksi kirjaa humanismin hulluudesta

su 22.12.2019 00:08

Jukka Hankamäki

Taas uutta luksuslinnaa ulkomaalaisille tutkijoille

ke 22.01.2020 21:11

Petteri Hiienkoski

Hallituskriisi on myös laillisuuskriisi

pe 13.12.2019 14:45

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Apua, valta vaihtuu

la 04.01.2020 00:01

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

EU tuomitsee possut vankikoppeihin

su 19.01.2020 02:35

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Vihreät pyrkivät totaaliseen hallintaan - kuten kommunistit aikoinaan

to 23.01.2020 23:43

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Nyt HS megavalehtelee Delhin ilmansaasteiden syistä

to 23.01.2020 23:46

Heikki Porkka

Kuin kaksi mädäntynyttä marjaa

pe 24.01.2020 18:12

Tapio Puolimatka

Voiko mies synnyttää?

ma 07.10.2019 23:31

Olli Pusa

Tutkija Ohisalon logiikka?

pe 24.01.2020 00:04

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Silakat - vasemmistofasismin valeviitta ?

ma 13.01.2020 20:49

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Muuan rikos.

pe 24.01.2020 13:56

Matti Viren

Rahaa Suomen Akatemiasta

la 18.01.2020 23:39