En oikein saa otetta pääministerin puheista. Eduskuntaryhmänsä kesäkokouksessa hän totesi, että ”Kokoomus pelasi itsensä ulos hyvin oikeistolaisella talouspolitiikan linjalla”. Vastaavasti ”Perussuomalaisten haluttomuus tehdä uudistavaa talouspolitiikkaa söi mahdollisuudet hallitusyhteistyölle”. Lausuntoja voi kai tulkita niin, että Kokoomus olisi päässyt hallitukseen, jos se olisi halunnut harjoittaa vasemmistolaista talouspolitiikkaa. Vähän erikoinen vaatimus poliittista värikarttaa ajatellen. Vaatimus ”uudistavan talouspolitiikan harjoittamisesta” on sen sijaan vaikeammin tulkittavissa, varsinkin kun hallitus näyttää ensi töikseen peruvan entisiä ”uudistuksia”.

Mutta mikä sitten on hallituksen politiikkaresepti? YLE:n haastattelussa Rinne kertoi, että ”huolehdimme siitä, että ihmisten ostovoima kasvaa”. Vaikka kyse on poliittisesta retoriikasta, jää se askarruttamaan. Voiko hallitus todellakin taata, että ihmisten ostovoimaa kasvaa suhdanteista riippumatta? Voiko talouspolitiikalla tehdä mitä tahansa!

Mutta oikeastaan enemmän haluaisin vastausta siihen, mikä on hallituksen diagnoosi taloustilanteesta. Miksi kasvu on hiipumassa ja laman haamu on jo nurkan takana? Tuskin arvaan väärin, kun oletan hallituksen vastavan, että syy on kysynnän kasvun supistumisessa. Tavallaan selitys on oikein, mutta politiikkareseptiä ajatellen väärä.

Kansainvälisen kaupan kasvun hiipuminen näkyy tietenkin vientikysynnän kasvun supistumisena, mutta jokainen taloustieteeseen vähänkin perehtynyt ymmärtää, että vientikysynnän kasvua ei voi korvata kotimaisella kysynnällä. Viennin määrään voi vaikuttaa vain tarjontapuolelta, sen sijaan maailmanmarkkinoiden kysyntään emme voi vaikuttaa millään tavoin (maailmanmarkkinoiden kysyntä on meidän näkökulmastamme tavallaan ”ääretön”). Mutta miten voimme kasvattaa tarjontaa? Siihen on kaksi lääkettä: pitää parantaa tuottavuutta ja hintakilpailukykyä. Nyt kysymys kuuluu: mitä hankkeita hallituksessa on vireillä, jotka parantaisivat tuottavuutta tai kilpailukykyä? Vastaus ei tule kyllä heti mieleen. Hallitusohjelman mukaiset hankkeet tuntuvat kaikki kulkevan päinvastaiseen suuntaan.

Kataisen ja Urpilaisen hallitus oli 2011 hieman samanlaisessa tilanteessa; vuosien 2010-2011 nousupyrähdyksen jälkeen vienti, investoinnit, työllisyys ja tuotanto kääntyvät laskuun. Hallitus reagoi mittavalla ”elvytyksellä”, joka generoi kyllä rutkasti lisää velkaa valtiolle, mutta ei johtanut kasvun käynnistymiseen. Päinvastoin kotimainen elvytys ja hallituksen muut toimet johtivat vain kilpailukyvyn heikkenemiseen entisestään. Samanlainen kehityskulku on helposti edessä nytkin. Hallituksessa näyttää olevan kovat paineet kasvattaa julkisia menoja ”hyvinvointiyhteiskunnan parantamiseksi”. Paineet tulevat auttamatta näkymään hintakilpailukyvyssä etenkin kun hallituksessa on kova halu kasvattaa hyödykeverojen tuottoja. Poliitikoilla on aika naiivi kuvitelma siitä, että ”hyvää tarkoittavan” hyödykeveron x nosto vaikuttaa vain kyseisen hyödykkeen hintaan mutta ei yleiseen kustannustasoon. Ikävä kyllä näin ei ole.

”Hyvinvointivaltion” kasvattaminen ei ikävä kyllä ole sekään ilmainen lounas. Koska lounas pitää maksaa jossain vaiheessa veroilla, kilpailukyky heikkenee väistämättä, koska verotus supistaa aina (nimenomaan aina) tarjontaa. Näin sitä suuremmalla syyllä, jos kustannusten kasvuun reagoidaan palkkoja nostamalla. Palkkojen nostopaineita meillä on jo nyt muutenkin: ammattiliittojen jäsenet hakevat vastetta jäsenmaksuilleen ja jäsenkadosta kärsivät liitot haluavat nostaa profiiliaan. Näin kaikki organisaatiot tietysti tekevät, mutta kansantalouden kannalta se on valitettavan kallista hupia. Lisää kiviä kuormaan tuovat hallituspuolueiden ilmastopoliittiset utopiat ja halu kasvattaa humanitääristä maahanmuuttoa ja tulonsiirtoja ulkomaille.  

Työn tuottavuuden kasvun kannalta olisi tietenkin tärkeää, että investoinnit kasvaisivat. Näennäisesti investoinnit ovat siedettävällä tasolla, mutta taustalla on enemmänkin asuntoinvestoinnit kuin tuotannolliset investoinnit. Nyt kun jonkinlainen asuntohintojen mini-kupla pääkaupunkiseudulla näyttää menneen ohi, on silläkin suunnalla odotettavissa vain heikompia aikoja. Sinänsä on jonkinlainen paradoksi, että investoinnit eivät ole lähteneet liikkeelle huolimatta super-alhaisista koroista ja yritysten kohtalaisen hyvästä rahoitusrakenteesta. Kai sekin kertoo siitä, että jotain pahasti pielessä. Jotain sellaista, jota ei korjata ”tunnin junilla” tai ”eläkeläisten lomarahoilla”.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/287973-antti-rinne-paljastaa-kokoomus-pelasi-itsensa-ulos-perussuomalaiset-oli-haluton

https://yle.fi/uutiset/3-10923274