Blogi: Timo Vihavainen, ma 19.08.2019 23:57

Suuresta Baabelista

Pääkallon paikalta

 

René Nyberg, Patriarkkoja ja oligarkkeja. Siltala 2019, 275 s.

 

Moskova on Suomelle tärkein kaupunki ja sen mukainen on tärkeydeltään myös sikäläinen suurlähettilään posti. Poikkeuksena oli Kekkosen aika, jolloin asiat hoidettiin KGB- (ei siis ”puolue”-) linjaa pitkin.

Niinpä meidän on syytä lähettää Moskovaan ensi luokan kykyjä, joilla on edellytykset toimia ympäristössään. Niitä ei ole kaikilla.

Mahdollisuudet saada siellä aikaan sekä huonoa että hyvää ovat aivan omaa luokkaansa.

René Nybergin kirjassa myös presidentti Tarja Halonen korosti Moskovan tärkeyttä evästäessään tätä suurlähettilään postille: ”Aloitteiden suhteen laske kahteen. Toimi harkitusti, sillä Suomella ei ole Venäjää parempaa naapuria. Ole varovainen ja varaudu odottamattomaan. Pidä huoli itsestäsi ja isänmaasta”.

Nyberg lähti matkaan vanhana Venäjän tuntijana ja harrastajana ja muistelmakirja antaa käsityksen siitä, miten monipuolinen ja kiinnostava ympäristö tuo uusi Venäjä oli.

 Toki myös vanhalla Neuvostoliitolla oli ollut oma ”brutaali charminsa”, mutta nyt oli osattava toimia aivan uudessa ympäristössä, jossa ei ollut edes selvää, kuka missäkin oli merkittävässä valta-asemassa.

Ennen pitkää ilmeni, että uusi instituutio, oligarkit, oli hyvin tärkeä voima, vaikka Putin ennen pitkää kesyttikin heidät ja nosti silovikien roolin uusiin korkeuksiin.

Nybergin kirja on rakenteeltaan hieman erikoinen, sillä suuren osan tilasta ottaa kirkkopolitiikka. Tuossa osiossa selostetaan muun muassa Suomen ortodoksisen kirkon itsenäisyystaistelua.

Osittain kirjoittaja tuntee nämäkin asiat omasta kokemuksestaan, mutta itse asiassa kirjan tämä osuus muistuttaa lähinnä tutkielmaa lähdeviitteineen kaikkineen.

Eipä sikäli, aihe on varsin tärkeä ja luulen, että sitä tunnetaan meillä vain hyvin suppeissa piireissä.

Toinen suuri teema ovat sitten taloussuhteet, joiden hoitamiseen kirjoittaja osallistui myös suurlähettiläskautensa jälkeen, uuden East Officen johtajana.

Suomen teollisuudelle Venäjä on aina ollut suurten mahdollisuuksien maa ja ilman sitä meillä tuskin olisi enempää Nokiaa kuin Konettakaan, päättelee kirjoittaja aiheellisesti Markku Kuisman näkemyksiin yhtyen.

Mutta talous on kovaa peliä, jossa on syytä olla valveilla. Silläkin alalla onnetar on se takaa kalju jumalatar, jonka tukasta ei enää voi saada otetta, kun aikaikkuna on ohitettu.

Suomen ”paperivarjagit”, jotka joskus hallitsivat Venäjällä, menivät onnensa ohi ja niinpä vanha Enso, joka on näköetäisyydellä Imatralta, ei nyt enää kuulukaan suomalaisen kapitaalin valtaan, kuten luonnollista olisi.

Mutta onhan meillä sentään Fortum, suuri öljynjalostusteollisuus ja ydinvoimaloita.

Nuo viimeksi mainitut ovat toimineet erinomaisesti ja jatkoakin lienee tulossa. Sitä valmistelemaan venäläiset lähettivät meille ilmeisesti raskaimman sarjan miehensä koskaan, ydinfyysikko Aleksandr Rumjantsevin, joka oli alan suuri mies kotimaassaankin.

Rumjantsev, joka muuten on sukua Haminan rauhan neuvotelleelle kreivi Rumjantseville, on akateemikko ja toimi maassaan myös atomienergiaministerinä.

Rumjantsevin kanssa jouduin itsekin useamman kerran tekemisiin ja hänestä voi tosiaan käyttää venäläisten suuresti arvostamaa intelligentin epiteettiä. Sen merkitys ei rajoitu älykkyyteen.

Käsittääkseni hän on myös suuri Suomen ystävä ja kertoi aina tutustuvansa siihen, mitä meine Wenigkeit kulloinkin kirjoitti.

On varsin kiinnostavaa havaita, että Halosen sanat Nybergille Venäjän merkityksestä Suomelle kaikuvat nykyään jo aika kumeasti aikamme yleistä taustaa vasten. Gromkie slova, sanoisi venäläinen.

Parissa kymmenessä vuodessa on pikkuhiljaa tapahtunut muutos, joka sangen selvästi erottaa ilmapiirimme tuon aikaisesta.

Taustalla tietenkin on Putinin aikainen aseiden kalisteluun keskittynyt itsetehostus ja myös sieltä käsin järjestetyt erinäiset ikävät in formaatiohyökkäykset, jotka eivät niin vain unohdu. Muuan dosentti on saanut varmasti enemmän aikaan, kun uskalsi toivoakaan…

Toiseksi tai kenties ensimmäiseksi kyse kuitenkin on maamme asemasta EU:n jäsenenä ja siitä juontuvasta pakosta olla tarvittaessa vastakkainasettelun osana, jopa sen eturintamassa.

Asiaa kuvaa se, miten Saksa aikoinaan väläytti Venäjälle viisumivapautta, kun taas Suomi samaan aikaan joutui esiintymään jarrumiehenä. Saksa oli se hyvä jepari ja meille jäi sen huonon rooli. Taidamme nykyäänkin joutua samanlaista roolia sovittelemaan.

Se, että joudumme esiintymään yhteisessä rintamassa EU:n kanssa ei tietenkään saisi eikä sen tarvitse pilata välejä Venäjään. Mutta asia on älyttävä tarjoilla asianmukaisessa muodossa.

Näyttää siltä, että meille on jo syntynyt laaja sellainen ryhmä, josta Paasikivi aikoinaan sai aiheen sanoa, että olemme ulkopoliittisesti hyvin lahjatonta kansaa.

Suomen viralliset edustajat, jotka esiintyisivät tiukkoina ja jopa mahtailevina suuren sotilasliiton eturivin edustajina jo ennen konflikteja, olisivat yksinkertaisesti tolvanoita, jotka jo etukäteen pilaisivat vaikutusmahdollisuutensa.

Päättelen, että diplomatiassa on yhäkin, kuten jo Bismarckin ja Paasikiven aikoina, oleellista Augenmass -silmämäärä. Inhimillisessä kanssakäymisessä, johon valtioiden välisetkin suhteet pitkälti perustuvat, on itsensä pelaaminen pussiin tyhmintä, mitä voi tehdä. Vielä tyhmempää lienee kuka ties vain katteettomien lupausten antaminen.

On masentavaa lukea somesta niitä suoranaisten älykääpiöiden vuodatuksia, joissa kaikki Suomen Venäjä-suhteet demonisoidaan ja ilmeisesti kaivataan sellaista maailmaa, jossa maatamme erottaisi Venäjästä jonkinlainen Kiinan muuri.

Epäilemättä Venäjä kuuluu vaikeimpiin toimintaympäristöihin ja siellä menestyminen edellyttää erityisiä valmiuksia. Se on kuitenkin myös resursseiltaan suuri ja maallemme ensisijaisen tärkeä. Naapurimme se tulee sitä paitsi olemaan aina.

Onko se itse asiassa paras naapurimme, voi varmaankin aiheesta kysyä. Mutta tuo Halosen luonnehdinta, jota varmasti ei tarkoitettu vitsiksi, kannattaa silti ottaa vakavasti.

Jos Venäjä edes jossakin vaiheessa oli tuollainen, mutta ei enää ole, mitä on oikein tapahtunut? Who lost Russia?

 

 

Timo Vihavainen ma 19.08. 23:57

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Saksassako jo heräillään?

ke 13.11. 21:41

Salaperäisiä uutisia

ma 11.11. 21:57

Hullua menoa

su 10.11. 21:04

Hätätila

pe 08.11. 22:04

Myötähäpeä

to 07.11. 00:06

Kovassa koulussa

su 03.11. 20:45

Imperiumin miehet

pe 01.11. 23:00

Kun Suomi valittiin

su 27.10. 19:58

Erilainen kansallismuseo

to 24.10. 22:58

Konnien parista

ma 21.10. 23:44

blogit

Vieraskynä

Mitä vikaa koulushoppailussa?

pe 18.10.2019 00:31

Juha Ahvio

Sanan- ja uskonnonvapautta on puolustettava nyt

su 10.11.2019 21:07

Professorin Ajatuksia

Maahanmuuttokissa vaanii myös postissa

ke 13.11.2019 21:40

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Totuus löytyy taksista

ke 13.11.2019 21:44

Petteri Hiienkoski

Sananvapaus on jakamaton

ti 17.09.2019 01:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Haluan provosoida ihmisiä tutkimaan asioita itse

la 12.10.2019 11:17

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Espoon nuorisotiloissa jatkuvia etnisiä konflikteja

la 05.10.2019 23:55

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Joka neljäs on perussuomalainen - kohta joka kolmas!

pe 08.11.2019 22:06

Mika Niikko

Mielipide tai vihainen puhe ei ole rikos!

ma 11.11.2019 22:02

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

YK:n ilmastopaneeli IPCC tukeutuu pseudotieteeseen

la 07.09.2019 07:11

Heikki Porkka

Maanpettureiden ja poliittisen korruption luvattu maa

ke 13.11.2019 10:20

Tapio Puolimatka

Voiko mies synnyttää?

ma 07.10.2019 23:31

Olli Pusa

Natsien kirjarovioille jatkoa?

ma 04.11.2019 19:17

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Mikä on muuttunut 30-vuodessa.

pe 11.10.2019 00:57

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Saksassako jo heräillään?

ke 13.11.2019 21:41

Matti Viren

Miten korjata rapautuva hyvinvointivaltio?

ke 13.11.2019 23:58