Blogi: Timo Vihavainen, ti 15.10.2019 23:04

Venäläinen historian oppikirja

Ajanmukainen oppikirja

 

О.В. Волобуев, С.П. Карпачев, П.Н. Романов: История России 10. Начало XX – начало XXI  века. Учебник. «Дрофа», «Вертикал». Москва 2018, 367 с.

 

Tämä kirja on Venäjän uusien ns. kulttuuristandardien mukainen oppikirja, jonka Venäjän Tiedeakatemia on hyväksynyt.

Didaktisesti kirja on aika kunnianhimoinen ja pyrkii panemaan oppilaan ajattelemaan itse, mitä edesautetaan lukuisilla kysymyksillä ja dokumenttikatkelmilla. Toki opettajan panos on tällä luokka-asteella välttämätön eikä tietenkään kannata odottaa kovin paljon nuorison kyvyltä hahmottaa historiallisia kokonaisuuksia. Yritys aktivoida nuoria joka tapauksessa ansaitsee tunnustusta.

Ajanmukaista on, ettei ns. Lokakuun vallankumousta enää nosteta esille suurena, myönteisenä tapahtumana tai edes vallankumouksena sinänsä. Kyseessähän oli kaappaus, joka oli vastoin kansan enemmistön ns. perustavan kokouksen vaaleissa osoittamaa tahtoa. Tuota kokousta, jonka bolševikit hajottivat, käsitelläänkin perusteellisesti.

Sotien ja vallankumouksen vuosia kutsutaan yhteisnimellä ”suurten järkytysten vuodet”. Juuri sellaisethan taannoin näkyvästi esille nostettu pääministeri Stolypin oli halunnut estää.

Venäjän kansalle ”järkytykset” olivat kovaa aikaa, mutta kirja huomaa myös myönteiset puolet ja jopa sen pelotteen merkityksen, jota bolševikkivalta merkitsi ulkomaiden riistojärjestelmille, jotka saivat aiheen korjata yhteiskuntapolitiikkaansa.

Toki ”Venäjän avioliitto vapauden kanssa” tuotti käytännössä kaikkea muuta kuin niitä ihania tuloksia, joita siltä oli odotettu. Kyseessä oli tosiaan uusi sekasorron aika, russkaja smuta, kuten Anton Denikin sitä kutsui. Samaa mieltä oli suuri(n) osa Venäjän intelligentsijan huippukerroksesta eikä asiaa jätetä koululaisillekaan salaisuudeksi.

Kirjassa kerrotaan myös siitä, miten USA lahjoitti nälkää näkeville 28 miljoonaa puutaa (448 tuhatta tonnia) viljaa, mutta tuoni korjasi siitä huolimatta vuosina 1921-22 1-5 miljoonaa henkeä nälän ja sairauksien uhrina.

Kollektivisoinnin aiheuttaman nälänhädän uhreina kerrotaan vuosina 1932-33 menehtyneen Ukrainassa, Pohjois-Kaukasiassa, Volgan varrella ja Kazakstanissa eri arvioiden mukaan 2,7-4,5 miljoonaa henkeä.

Kaameita lukuja ei pysähdytä enempää selittämään, mutta oppilailta kysytään kuitenkin, mikä oli nälänhädän syynä, mikä on tämän ilmiön nimenä Ukrainassa ja liittyikö asia nälkäalueiden kansalliseen rakenteeseen.

”Terrorikoneistolle” on omistettu lyhyt luku ja siinä muun muassa otetaan esimerkiksi tietty vankileiri ja sen väkiluvun ja kuolleisuuden muutokset.

Vuosien 1937-1938 osalta kerrotaan kahdessa vuodessa vangitun 1,6 miljoonaa henkeä ja ammutun 680 000. Luvut ovat normaaleja tutkimuksen käyttämiä. Samassa yhteydessä mainitaan myös ns. ”kansalliset operaatiot”, joita kerrotaan sovelletun muun muassa korealaisiin, saksalaisiin, puolalaisiin, romanialaisiin ”ja muiden kansallisuuksien edustajiin.

Noiden muiden joukossahan olivat myös suomalaiset, mutta toki vielä monet muutkin.

Toisen maailmansodan esihistoriasta esitetään asiallisesti ns. Molotovin-Ribbentropin sopimus ja siinä sovittu Euroopan jako. Artikkelissa todetaan tasapuolisesti myös, että sopimus näytti vihreää valoa Hitlerin hyökkäykselle Puolaan ja että se antoi myös Hitlerille tilaisuuden toteuttaa sotaisia suunnitelmiaan.

Kirkassa todetaan myös Puolasta liitetyillä alueilla tehdyt puhdistukset, joissa erityisesti puolalaiset kärsivät ja siinä selostetaan myös Katynin teloitukset kommunistipuolueen politbyroon määräyksestä.

Suomen talvisota käsitellään rajansiirrosta syntyneen kiistan ratkaisuna. Erikoista kyllä, kiistanalaiseksi alueeksi mainitaan Viipurin kaupunki.

Sodan kerrotaan tulleen Neuvostoliitolle kalliiksi. Suomeen verraten se menetti kolme kertaa enemmän miehiä kaatuneina ja vielä enemmän haavoittuneina ja paleltuneina. Sota johti myös Neuvostoliiton poliittiseen eritykseen, kun se erotettiin Kansainliitosta. Suomi läheni sen johdosta Saksaa ja liittyi sen hyökkäykseen vuonna 1941.

Kuten tavallista on tällaisissa yhteyksissä ollut, jatkosota sivuutetaan parilla maininnalla.

Mitä suursotaan muuten tulee, korostetaan itärintaman merkitystä, mikä ilmenee esimerkiksi siellä olleiden divisioonien määrästä. Lend-lease apu mainitaan ja sen mukana tulleet 3000 lentokonetta, 4000 tankkia ja 20000 kuorma-autoa.

Avun todetaan olleen erityisen tärkeää silloin, kun Neuvostoliiton sotatarviketeollisuus oli evakuoinnin johdosta toimintakyvytöntä. Myös elintarvikeapu oli hyvin tärkeää.

Kirja päättyy vuoteen 2014. Itsenäisyyden aukion (Maidan nezaležnosti) mielenosoitusten taustalla kerrotaan olleen sekä sosiaalisia, korruption vastaisia, että poliittisia vaatimuksia, mutta myös nationalistisia tunnuksia ja mielialoja. Ulkomaiden roolista ei puhuta.

Janukovitšin paettua muodostettiin Ukrainassa kirjan mukaan laittomasti uusi hallitus ja siinä yhteydessä jopa hajotettiin perustuslakituomioistuin, joka oli julistanut toimeenpanevan vallan laittomaksi.

Krimillä aktivoitui samaan aikaan kansallinen liikehdintä Venäjään liittymiseksi ja kun syntyi uhka eri mielipidesuuntien törmäyksestä, päätti Venäjä väliaikaisesti huolehtia rauhan turvaamisesta tuolla voittopuolisesti venäläisellä niemimaalla. Verenvuodatus saatiinkin estettyä.

Myöhemmin pidetyssä kansanäänestyksessä Krim ja Sevastopol ilmaisivat halunsa liittyä Venäjään, mistä solmittiinkin sopimus.

USA ja EU eivät krimiläisten mielenilmauksesta huolimatta hyväksyneet tapahtunutta.

Asiaa mutkisti vielä Itä-Ukrainassa syntynyt, hallituksen nationalistiseen politiikkaan reagoinut vastarintaliike, jota Kiev pyrki väkivalloin kukistamaan.

Lännessä syntyi asian johdosta venäläisvastainen rintama, jonka tarkoituksena oli ”rangaista” Venäjää siitä, että krimiläiset liittyivät venäjään ja ettei Itä-Ukrainassa suurin osa kansaa hyväksynyt Kiovan nationalismia.


Kirja kertoo, että kahden vuosikymmenen aikana syntynyt Venäjän ja lännen kumppanuus lähes raukesi nyt tyhjiin. Venäjä on ulkoministeri Lavrovin toimesta yrittänyt jatkuvasti rauhoittaa tilannetta ja saada osapuolet kunnioittamaan Minskin sopimusta aselevosta, kertoo kirja.

Entisenä historianopettajana ymmärrän hyvin, miten vaikea rooli kirjan kirjoittajalla on ollut. Opettajallekin kirja on haastava, joskin myös varmaankin palkitseva. Tunneilla on ilmeisesti pakko käyttää apuna lukemistoja, joista voi hakea lisätietoja.

Peruskoulun oppikirja ei koskaan voi olla mikään suoranainen tutkimuksen tuote, vaikka ei sen myöskään sovi olla sen perusasioiden kanssa ristiriidassa.

Moni taisi jo taannoin olla kovin huolissaan siitä, millainen uudesta oppikirjasta tulee, kun vallan vertikaalin vyöryttämän gleichschaltungin odotettiin korvaavan vanhojen oppikirjojen pluralismin uudella, kenties totalitaarisella materiaalilla.

Suomalainen tekisi tosin tämänkin oppikirjan luultavasti toisin ja onhan etenkin sen painotuksissa yhtä ja toista sellaista, jota jää hieman ihmettelemään.

Historian tarkoituksena on kuitenkin ennen muuta antaa nuorille eväitä sen ymmärtämiseksi, miten tähän nykymaailmaan on oikein tultu. Ei tämä mikään huono suoritus ole.

 

 

Timo Vihavainen ti 15.10. 23:04

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Saksassako jo heräillään?

ke 13.11. 21:41

Salaperäisiä uutisia

ma 11.11. 21:57

Hullua menoa

su 10.11. 21:04

Hätätila

pe 08.11. 22:04

Myötähäpeä

to 07.11. 00:06

Kovassa koulussa

su 03.11. 20:45

Imperiumin miehet

pe 01.11. 23:00

Kun Suomi valittiin

su 27.10. 19:58

Erilainen kansallismuseo

to 24.10. 22:58

Konnien parista

ma 21.10. 23:44

blogit

Vieraskynä

Jälleen kerran kaikki alkoi siitä, kun Israel ampui takaisin

su 17.11.2019 00:37

Juha Ahvio

Sanan- ja uskonnonvapautta on puolustettava nyt

su 10.11.2019 21:07

Professorin Ajatuksia

Ilmastonmuutos vie kohti sosialismia

la 16.11.2019 23:35

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Pitäisikö Suomen erota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta?

la 16.11.2019 23:34

Petteri Hiienkoski

Sananvapaus on jakamaton

ti 17.09.2019 01:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Haluan provosoida ihmisiä tutkimaan asioita itse

la 12.10.2019 11:17

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Espoon nuorisotiloissa jatkuvia etnisiä konflikteja

la 05.10.2019 23:55

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Joka neljäs on perussuomalainen - kohta joka kolmas!

pe 08.11.2019 22:06

Mika Niikko

Mielipide tai vihainen puhe ei ole rikos!

ma 11.11.2019 22:02

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Hourulan väen ilmastovallankumous julkistettiin

su 17.11.2019 09:51

Heikki Porkka

Miksi presidentti Niinistö hyökkäsi Halla-ahon perussuomalaisia vastaan kesäkuussa 2017?

su 17.11.2019 16:56

Tapio Puolimatka

Voiko mies synnyttää?

ma 07.10.2019 23:31

Olli Pusa

Natsien kirjarovioille jatkoa?

ma 04.11.2019 19:17

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Mikä on muuttunut 30-vuodessa.

pe 11.10.2019 00:57

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Saksassako jo heräillään?

ke 13.11.2019 21:41

Matti Viren

Miten korjata rapautuva hyvinvointivaltio?

ke 13.11.2019 23:58