Blogi: Timo Vihavainen, to 24.10.2019 22:58

Erilainen kansallismuseo

Kansallinen museo

 

Englantilaisilta tunnetusti puuttuu kansallismuseo, mikä on taas yksi tuon omituisen kansan pikku erikoisuuksia. National Portrait Gallerya on ehdotettu sellaisen korvikkeeksi, mutta eihän se nyt oikein onnistu.

Toki sitten on parikin sotamuseota ja sota kyllä aina kuuluu sekä valtion että kansakunnan suuriin hetkiin, mutta kuuluuhan niihin paljon muutakin, luojan kiitos.

Virolaisten kansallismuseo taas, siellä Tarton lentokentällä on valtava kielitieteellis-kansatieteellinen kokoelma eikä muuta. Se on lajissaan vaikuttava, mutta suuntaukseltaan kovin omaleimainen. Se selittynee paljolta siitä, että virolaisilla kuten suomalaisillakin, varsinainen valtiollinen historia on aika tuoretta.

Toki me molemmat voisimme helposti nostaa myös esille vanhoja taruja esihistorialliselta ajalta naapurien kronikoiden ja kansanrunouden pohjalta.

Mutta sellainen kuuluisi kansallisromantiikkaan, joka on kovin kaukana nykypäivästä.

Ruotsalaisilla on paitsi hieno armeijamuseo ja laivastomuseo, myös mainio historiallinen museo, jonka nimenä ei kuitenkaan ole kansallismuseo. Lisäksi on vielä Nordiska museet, joka on sangen kansallinen luonteeltaan sekin ja lisäksi paljon muuta.

Syystä tai toisesta kuitenkin kansallismuseon nimi on varattu taidemuseolle, joka ainakin nyt on vain pieneltä osalta kansallinen ja pyrkii sen sijaan esittelemään koko maailman tai ainakin länsimaisen kulttuuripiirin parasta taidetta kansallisuuteen katsomatta, siis vähän kuten meidän Ateneumimme.

Kun tuo museo taas remontin jälkeen aukesi, oli se pakko käyvä katsomassa eikä siinä aika hukkaan mennytkään.

Nationalmuseetissa ei ole Eremitaasin loputonta paljoutta, mutta komeutta kyllä aivan riittävästi entisen suurvallan tarpeisiin. Myös 1800-luvun historiamaalaukset seinillä antavat, toden totta, tiettyä kansallisen pyhätön tunnelmaa.

Eteisaulaan maalattu fresko Keskitalven blot kuuluu saaneen aikaan Ruotsin taidehistorian suurimman skandaalin. Kyseessähän on viikinkien barbaarisuutta havainnollisesti kuvaava maalaus, jossa uhripappi valmistautuu tappamaan alastoman nuoren miehen Torin vasaralla ja punakaapuinen avustaja pitelee selkänsä takana veistä, jonka avulla toimitusta sitten on tainnutuksen jälkeen määrä jatkaa.

Tämä taisi olla liikaa aikansa patriooteille, joiden mielestä maan menneisyys myös villillä viikinkiajalla ansaitsi kunnioitusta. Kuten tunnettua, myös sankarikuninkaiden arvosteleminen oli åitkään hyvin arkaluontoinen asia, jota vasta August Strindberg taisi uskaltautua tekemään Kaarle XII:n kohdalla ja sai siitä myös asianmukaista palautetta.

Sivumennen sanoen, nykyään Blot-juhla on yhä käytössä ainakin Helsingissä pursiseura Sindbadilla, joka käsittääkseni viettää sitä varsin sivistyneesti ja asiallisesti.

Kansalliset symbolit ovat herkkiä asioita tai ainakin olivat vielä sata vuotta sitten ja sitä ennen. Elävästä mallista tehty, Kustaa II Adolfia esittävä veistos ei imartele malliaan ja tuo esille muun muassa tämän voimakkaan kierosilmäisyyden.

Itse kokoelmissa ei kuitenkaan ollut montakaan varsinaisesti kansallista teosta. Kaarle XII:n ruumiin kuljetusta yli Norjan vuorten kuvaava mahtiteos on poikkeus maalausten joukossa. Vaikuttava toki myös on Sergelin veistosten kokoelma, joka tuo mieleen sen, että meillä koko veistotaide alkoi vasta sata vuotta myöhemmin, niin valtakunnanosa kuin olimmekin.

Joitakin hallitsijoiden kuvia museossa toki on, mutta ei esimerkiksi sellaista kuvagalleriaa, jota olisi mukava näyttää koululaisille. Ehkäpä on ajateltu, ettei ole sopivaakaan ihan kaikille kansanryhmille kertoa Ruotsin vanhasta historiasta, joka ei kuitenkaan ole heidän omaa historiaansa.

Ranskassahan jokunen aika sitten pilkattiin kovin koulun lukukirjoja, joissa aloitettiin kappale sanomalla ”esi-isämme, muinaiset gallialaiset”. Eiväthän erämaan ja savannien poikien sukujuuret Galliassa olleet.

Mutta millainen on se kansakunta, jonka historia hajoaa lukemattomiksi eri puolilta maailma saapuneiden eri kuppikuntien historioiksi? Entä mitä ymmärtävät vanhasta taiteesta sellaiset sukupolvet, joille ei lainkaan opeteta antiikin historiaa eikä kristinuskon ja juutalaisuuden pyhien kirjojen sisällystä?

Ruotsissahan oli aivan hiljattain tietääkseni jo päätetty luopua antiikin historian opettamisesta, mutta peruttiin sitten aie ihan viime hetkessä.

Kaikkinensa, tuo uudelleen avattu kansallinen taidemuseo on yhtä hyvä ja kiinnostava kuin ennenkin. Sen vanhojen, usein uskonnollisia aiheita käsittelevien mestariteosten äärellä tekee mieli viipyä pitkäänkin. Uusi design-osasto sen sijaan näyttää, yleisestä kävelyvauhdista päätelleen, jättävän useimmat kylmäksi.

Tukholma on myös täynnään hyviä ja komeita kirkkoja. Käväisin nyt sekä Katariinan kirkossa että Ruotsin katolisessa tuomiokirkossa. Jälkimmäinen näyttää olevan ainakin puolalaisten suosiossa. Muutenhan uskonnollisuus kristillisyyden osalta on tuossa maassa huvennut kovin vähiin, minkä voi todeta selailemalla sanomalehtien kuolinilmoituksia.

Ranskalaiset tutkijat tekivät takavuosina johtopäätöksiä uskonnon hiipumisesta omassa maassaan tutkimalla hautakivien kirjoituksia. Vielä 1800-luvun alussa muistelen suuren osan viitanneen ylösnousemukseen ja jälleennäkemisen toivoon. Sittemmin tämä jäi pois muodista. Ehkäpä syynä oli uskon puute.

Ruotsalaisten lehtien kuolinilmoituksissa on nykyään mitä moninaisimpia pikku kuvia ja vinjettejä ja risti taitaa olla kaikkein harvinaisimmasta päästä. Yleisempää muistelen olevan veneilyyn liittyvän aihepiirin, purjehtimisen tai soutamisen johonkin toiseen paikkaan, ehkäpä Styx-virran yli.

En tiedä, onko uskonto Ruotsissa suorastaan täydellisessä lamassa ja onko edes nationalismi henkitoreissaan. Luulen, että viimemainittu on vain omaksunut uusia muotoja, vaikka kansakunnan olemassaoloa vastaanhan kai sielläkin saarnataan.

Ruotsin lippu ja värit ovat kuitenkin siellä yhä useimmille suuri yhdistävä symboli ja ylpeyden aihe eivätkä syyttä olekaan. Toki niiden symboliikka onkin aika toisenlainen kuin oman lippumme ja omien väriemme lyhyt tarina.

Kristillisyydestä voisi kyllä olla hieman huolissaan. Kun yksi uskonto menee, tuppaa toinen tulemaan sen tilalle. Pikku Gretan saarnaama variantti vaikuttaa kaikessa lapsellisuudessaan aika vaarattomalta, mutta toisaalta myös siinä on tietty fanaattisuuden ja totalitaarisuuden vivahde.

Kansa, joka joskus oli innostunut uhraamaan ihmisiä, voisi varmaan tehdä saman uudelleenkin, kunhan tarpeeksi vakuuttavia perusteita esitettäisiin. Virallisen liturgian lällärikamaa ei kannata ottaa ihan vakavissaan. Pintaahan se vain on ja molempien sukupuolten tädeille tarkoitettua.

 

 

Timo Vihavainen to 24.10. 22:58

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Veljeyttä ei hankita, vaan peritään

ma 09.12. 21:53

Lähimenneisyyttä

su 08.12. 12:44

Lavasteitakin tarvitaan aina joskus

pe 06.12. 00:09

Henki tuli ja meni

ti 03.12. 22:24

Ankara totuus

pe 29.11. 23:12

Sisua

ke 27.11. 22:24

Kyltyyri

ti 26.11. 23:00

Kulttuurimme tavoitteista

su 24.11. 22:30

Vapaajoukkojen maailma

la 23.11. 19:37

Saksassako jo heräillään?

ke 13.11. 21:41

blogit

Vieraskynä

Jälleen kerran kaikki alkoi siitä, kun Israel ampui takaisin

su 17.11.2019 00:37

Juha Ahvio

30.11.2019 on kulunut 80 vuotta Suomen itsenäisyyden turvanneen talvisodan alkamisesta

ma 09.12.2019 22:14

Professorin Ajatuksia

Ohisalo luottaa Haavistoon, mutta syyllistää virkamiehiä

ma 09.12.2019 21:52

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Ota vihjeestä vaari - Hallituskriisi on vasta alussa

ma 09.12.2019 21:54

Petteri Hiienkoski

Sananvapaus on jakamaton

ti 17.09.2019 01:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Haluan provosoida ihmisiä tutkimaan asioita itse

la 12.10.2019 11:17

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Espoon nuorisotiloissa jatkuvia etnisiä konflikteja

la 05.10.2019 23:55

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Keulakuvat eivät sovi Suomen hallitukseen!

pe 06.12.2019 00:10

Mika Niikko

Mielipide tai vihainen puhe ei ole rikos!

ma 11.11.2019 22:02

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Hourulan väen ilmastovallankumous julkistettiin

su 17.11.2019 09:51

Heikki Porkka

Väestö vaihtuu - pääkaupunkiseutu gettoutuu Ruotsin mallin mukaisesti

ma 09.12.2019 18:00

Tapio Puolimatka

Voiko mies synnyttää?

ma 07.10.2019 23:31

Olli Pusa

Oikeusviranomaiset vastaan kansa

pe 22.11.2019 18:37

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Mikä on muuttunut 30-vuodessa.

pe 11.10.2019 00:57

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Veljeyttä ei hankita, vaan peritään

ma 09.12.2019 21:53

Matti Viren

Vesi maksaa

su 08.12.2019 12:49