Yleisradio on jälleen aloittanut taistelun amerikkalaisten presidentin valinnasta. Ja kuten viime vaaleissa, Yhdysvaltain demokraattisen puolueen tahdon mukaisesti.
Edellisen kerran Yle päätti asiantuntijoidensa, lähinnä Ulkopoliittisen instituutin kaikkitietävän henkilöstön avustuksella, että maailma saa nauttia seuraavat vuodet Hillary Clintonin vallankäytöstä.
Kävi kuitenkin niin ikävästi, että Yleisradion ehdokas hävisi vaalit. Ennen vaalipäivää Yleisradion ja Helsingin Sanomien asiantuntijat ja toimittajat olivat huolissaan millä tavoin Donald Trumpin kannattajat reagoivat tappion hetkellä. Luotiin mielikuvia, jonka mukaan vandalismi ja väkivalta saattavat eskaloitua merkittäviin mittoihin.
Helsingin Sanomien ulkomaantoimitus ja Yleisradion aina rehellinen uutistoimitus neutraaleine, vakaine ja tasapuolisine Yhdysvaltain kirjeenvaihtajineen olivat oikeassa. Vandalismi ja väkivalta todellakin eskaloituivat vaalin jälkeen, tosin rauhaa rakastaviksi ja älykkäiksi mainittujen Hillary Clintonin kannattajien toimesta.
Mutta mitä pienistä, pääasia, että Yle ja asiantuntijat olivat oikeassa ainakin yhdessä asiassa – vandalismin ja väkivallan eskaloitumisen suhteen.
Näin ollen voidaan hyvällä mielellä ja sydämellä todeta, että luotettava media oli maineensa veroinen, osui oikeaan yhdessä asiassa. Ei sillä ole niin väliä, että pääasia, Yhdysvaltain uuden presidentin nimeäminen ennen vaaleja, meni rankasti pieleen.
Kuten hyvin muistetaan, Yleisradio ja Helsingin Sanomat ilmoittautuivat vapaaehtoisesti niin sanottujen luotettavien ja vastuullisten medioiden joukkoon. Kyseinen ryhmä kertoi kaikille suomalaisille yhteismarkkinoinnin keinoin, että kaikkiin niihin voi huoletta luottaa, sillä ne eivät harjoita leikkaa ja liimaa –journalismia kopioimalla samaa mieltä olevien toimittajien kirjoittamia artikkeleita ilman lähteiden huolellista tarkastamista.
Luotettavaksi julistautumisensa jälkeen vastuulliset mediat ovat kertoneet suomalaisille tasapuolisen takuuvarman rehellisesti brexitistä, perussuomalaisista, Ruotsidemokraateista, Unkarista, Puolasta, Saksasta, Ranskasta, maahanmuutosta, islamin edustajien rauhanomaisesta rehellisyydestä, ruotsalaisesta ihanneyhteiskunnasta, vasemmistolaisesta rauhantahdosta, Viktor Orbanista, Donald Trumpista, Boris Johnsonista ja monista muista asioista ja ihmisistä, joiden suhteen kansalaisia on luotettavan median mukaan onnistuttu sahaamaan silmään niin sanotun vasta- tai vaihtoehtomedian taholta.
Hienoa on myös se, että vastuullinen media korjaa mahdolliset virheet välittömästi. Pikku virheitä tietysti tapahtuu, josta esimerkkeinä suomalaisten jättäminen väärän mielikuvan valtaan Saksan Chemnitzin tapahtumista sekä Washingtonissa eskaloituneesta, intiaanien vähemmistöryhmän edustajan joutumisesta trumppimaisten sortorakenteiden kohteeksi, kun katoliset koulupojat median mukaan kiusasivat rumpua takovaa intiaanisankaria.
Jotta lukija ei jää väärän mielikuvan valtaan, on kerrottava, että Chemnitzissä ei jahdattu ulkomaalaisia eikä vandalisoitu juutalaisravintolaa, vaikka luotettavat mediat niin kertoivat. Washingtonissakaan ei kiusattu noitarumpua takovaa intiaania vaan intiaani kiusasi nuoria poikia samalla, kun kiihkouskovaiset mustat miehet kiusasivat ja uhkailivat kaikkia paikalla olleita.
Chemnitzin osalta suomalainen media ja DDR-perinteitä rehellisyyden saralla edustava liittokansleri Angela Merkel luottivat vandalismista ja väkivallasta tutun vasemmistolaisen anarkistiryhmä Antifan tiedotukseen.
Washingtonin tapahtumien kulussa nojattiin erityisesti CNN-uutisointiin.
Yksityiskohtana on kerrottava, että CNN joutuu pulittamaan valheuutisoinnilla leimaamalleen MAGA-lippalakkia käyttäneelle amerikkalaispojalle massiivisen rahasumman. Vahvistamattoman tiedon mukaan kyse on 70 miljoonasta (70 000 000) dollarista. Korvausvaatimuksia ollaan ulkomaisen median tietojen mukaan esittämässä myös muille amerikkalaismedioille (esim. Washington Post, Associated Press), jotka matkivat CNN:n valheellista uutisointia.
Mutta ei välitetä pienistä. Ainakin oma ikäluokkani muistaa hyvin ajan, jolloin Yle oli lähes yhtä luotettava kuin nykyään. Perinteet velvoittavat. Kullanhohtoisena neuvostoaika Yleisradiossa oltiin niin leikkisiä, että kaikkien sen Neuvostoliittoa ylistävien artikkelien ja retoristen päästöjen tiedettiin edustavan käänteistä totuutta. Se mitä kehuttiin maasta taivaaseen, sen tiedettiin olevan sitä itseään, silkkaa sontaa.
Neuvostoaikana kaikki mediat eivät olleet yhtä luotettavia kuin Yle. Luotettavan median edustajat eivät olleet vielä liittoutuneet keskenään vaan katselivat maailmaa erilaisista näkövinkkeleistä.
Kerrassaan kauheaa aikaa, kun kansalaiset eivät tienneet luottaako Yleen vai johonkin hiukan eri tavoin uutisoivaan mediaan. Nyt on kaikki paljon paremmin, kun saman tiedon saa lukea mistä tahansa mediasta lähes samoin sanoin kirjoitettuna.
Neuvostoaikana jokaisessa merkittävässä mediassa oli vähintään yksi itänaapurin luottotoimittaja, EU-jäsenyyden myötä on päästy niin pitkälle, että luotettavien medioiden toimituksista ei löydy ainoatakaan kriittisesti Unioniin suhtautuvaa.
Muistan hyvin ajan, kun presidentti Mauno Koivisto käytti 80-luvulla toimittajista sanaa sopulit rinnastaen näin mediaväen hölmöläisiksi, jotka seuraavat aina kulloistakin mielipidejohtajaa. Kyllä otti päähän, miten presidentti saattoi loukata Suomen korruptiovapaata ja ultrarehellistä mediaa niin pahoin?
Luojan kiitos Suomen kansanedustajat olivat muutama vuosi takaperin suoranaisia neroja asettaessaan Yle-veron, joka takaa sen, että kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus vastaanottaa luotettavaa ja vastuullista uutisointia, jossa toistetaan haluttuja asioita päivien, viikkojen ja kuukausien ajan, niin kauan, että kovakalloisinkin pölkkypää ymmärtää ajatella oikein.
Yle on saavuttanut aseman, jollainen on aiemmin ollut vain Neuvostoliiton luotetuimmalla medialla, Pravdalla, ja jollaisesta pohjoiskorealaiset voivat nykyään nauttia suomalaisten lisäksi.
Suomalaisten on turha valittaa, sillä suomalaiset ja pohjoiskorealaiset ovat etuoikeutettuja. Heitä ei häiritä vaihtoehtoisella totuudella tai liian moniulotteisella uutisoinnilla, joka vain sekoittaa kansalaisten päät ja aiheuttaa levottomuutta yhteiskunnassa.
Pitäisikö vaihtoehtoiset mediat kieltää? On täysin selvää, että vaihtoehtoisen median uutisointi häiritsee erityisesti valtamediaa, josta puolestaan seuraa turhaa stressiä toimittajille ja johtaville poliitikoille, jotka ovat neuvostoajasta alkaen tottuneet symbioosielämään luottotoimittajien ja luottomedioiden kanssa.
Palaan vielä alkuosassa esiin nostettuihin Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, joihin Yle osallistuu täyttä häkää. Toistaiseksi Yle ei ole tuonut selvästi esille suosikkiaan. Epäilen kuitenkin, että Ylessä kannatetaan Donald Trumpia, politiikan suurisuuta, jota Yle vastusti edellisvaaleissa Clintonia tukiessaan.
Yle tukee Trumpia samalla metodilla kuin se [Yle] on salakavalasti edistänyt vuosien ajan hirmuherra Adolf Hitlerin edustamaa natsismia. Avainsanoja ovat toisto ja puuduttava tiedotus, joiden myötä uutisoinnin sisällön moraaliset opetukset kääntyvät ikään kuin päälaelleen.
Keneltäkään ei ole voinut jäädä huomaamatta into, jolla Yle on esitellyt viime vuosina viikoittain Hitlerin toteuttamaa viherpolitiikkaa, jonka myötä väestöä harvennetaan samalla, kun kansalle annetaan esimerkki kuinka hienoja ihmisiä kasvissyöjät ovat. Hitler oli viherpiipero, asia, jota ei ihme kyllä kauheasti mainosteta.
Kotikatsomoissa on jännitetty jo pitkään, missä vaiheessa Yle ryhtyy esittelemään toisen historiallisen suurmiehen, Josef Stalinin aikaansaannoksia väestönharvennuksen saralla. Stalin oli Hitleriä huomattavasti tehokkaampi ja tosiasiassa neuvostoliittolainen [keskitys]leirijärjestelmä – sosialismin sankarin, murhamies V.I.Leninin käynnistämä - toimi Hitlerin rakentamien leirien esikuvana.
Suomen neuvostokaudella Ylessä työskenteli useita toimittajia, joiden poliittinen aate oli kommunismin kovin muoto, stalinismi. Stalin, kuten suomalaiset stalinistit, oli Leninin ohella rauhanrakentaja, hiukan samalla tavoin kuin islamin edustajat nykyisin.
[Islamilaisen, kommunistisen, eurososialistisen] rauhan tilan saavuttamiseksi täytyy ensin harventaa / kouluttaa väkeä niin paljon, että jäljelle - tai aidosti vapaiksi kansalaisiksi - jäävät vain ne, jotka ovat riittävän älykkäitä oivaltamaan, että yhden totuuden totalitaarisessa valtiossa kaikki ovat tasa-arvoisia, lukuun ottamatta muutamia, jotka ovat vielä tasa-arvoisempia.
Suoraan alenevien oikeuksien järjestyksessä politbyro, keskuskomitea ja kansa tai kuten EU:ssa komissio, eu-parlamentti ja kansa. Kansan paikalle voi halutessaan sijoittaa sanan ”tykinruoka”, joka kuvastaa arvoa, jollaisena poliittinen eliitti totalitaristisessa järjestelmässä kansaan suhtautuu.
Kuten edellisistä kappaleista selviää, hyvät asiat saattavat vaatia pahoja tekoja, mutta sen jälkeen on rauha maassa. Kaikki diktaattorit ovat tämän oivaltaneet, joten kyllä kai Neuvostoliiton politbyroon mieleen tuova komissaarikoplakin tajuaa? Islamin piirissä tietoisuus ikuisesta rauhasta ja sen saavuttamiseksi vaadittavista etukäteistoimenpiteistä on oivallettu jo vuosisatoja sitten.
Yhteistä herroille Lenin, Hitler ja Stalin oli valtava halu rakentaa imperiumi, jonka johtoon valitaan henkilöt, jotka ovat oikeaa mieltä. Nykyisen EU:n eliitti lienee pullollaan totalitarismin suuria ihailijoita, sillä niin innokkaasti Brysselin viisaat ovat ehkäisseet väärää mieltä olevien pääsyn vastuullisille paikoille.
Lopuksi vielä muutama rivi Yhdysvaltain vaaleista. Mediassa ei ole vielä huomioitu erästä asiaa. Mielestäni kannattaisi pohtia sitä, voisiko joku suomalainen toimittaja istahtaa Yhdysvaltain presidentin paikalle.
Miksi olen tätä mieltä? Siksi, että en tiedä missään päin maailmaa niin mahtavia ja oikeudenmukaisia asiantuntijoita ja tietäjiä kuin Suomen päämedioissa, Yleisradiossa ja Helsingin Sanomissa. He ovat niin neroja, että heidän tasolleen yltävät korkeintaan Ulkopoliittisen instituutin asiantuntijat, joiden neutraaliin ja tasapuoliseen kommentointiin sekä kaikenkattavaan loogiseen ajatteluun voi luottaa kuin Neuvostoliittoon ja kommunistien rehellisyyteen menneinä aikoina.
Ulkosuomalainen, jonka mukaan realismi ja tosiasioiden tunnustaminen ovat ainoat oikeat lähtökohdat yhteiskunnallisista asioista päätettäessä.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44