Blogi: Timo Vihavainen, ke 22.01.2020 21:07

Kulttuurimme kärkipaikat

Koko maailman kulttuurikilpailut

 

Vanhat ihmiset muistavat vielä kulttuurikilpailut. Niitä oli, muun muassa akateemisia eli opiskelijoiden välisiä, mutta muitakin.

Sitten, kulttuurivallankumouksen aikaan havaittiin, että noissa kilpailuissa rienaavasti oletettiin toisen voivan olla parempi toista tai ainakin toisen nyt heikompi toista.

Niinpä moinen taantumuksellinen instituutio lopetettiin muuttamalla se aluksi taidetapahtumaksi. Siihen se pikkuhiljaa sitten sammahtikin. Jokainenhan on kulttuurin mestari itse kuten nyt ymmärrämme, joten mitäpä sitä toisiin vertailemaan.

Jotakin on sentään säilynyt. Kesällä kävin kuuntelemassa erästä laulukilpailua, jossa kyllä selitettiin, ettei tarkoitus ole etsitä parasta laulajaa/esitystä, vaan kehityskykyisintä tyyppiä.

Miten sellainen asia voitiin yksissä kisoissa selvittää, jäi minulle hämäräksi. Mutta mieleen kyllä tuli, että urheilukilpailuihin olisi varmaan myös syytä soveltaa samaa periaatetta.

Onhan selvää, että esimerkiksi potkupallossa saattaa ratkaista ihan satunnainen tekijä. Joskus vain käy niin, että lätkä liukuu tai pallo pyörii sisään, eikä kukaan ehdi sitä estää, vaikka olisi miten ylivertainen pelaaja.

Siitäkös sitten riittää aihetta riemuun, kun voittaja, jota nimitetään yksin tein parhaaksi, on saatu selville.

Myös missikisoissa valitaan voittaja, joka yhä useammin on ollut vähemmän kaunis, kuin moni muu kandidaatti, mutta kukapas sen asian pystyisi pätevästi osoittamaan?

Eikö itse asiassa ihramahainen, suloiltaan lurpahtanut ikäneito ole ihan yhtä hyvä kauneusihanne kuin kuka tahansa muukin? Keski-ikäistä miestä pidämme ymmärrettävästi poikkeuksena tästä periaatteesta, mutta jossakinhan se raja kulkee.

Mutta tarkoitukseni oli puhua kilpailuinstituution merkityksestä inhimillisen suorituksen mittaamisessa yleensä. Vaikka kilpailua yritetään kaikin keinoin vähentää, se vain tuppaa aina nostamaan päätään.

Ajatellaanpa nyt vaikka juuri niitä kulttuurikilpailuja. Kulttuurissahan pyritään löytämään ja luomaan sitä, mikä on totta, hyvää ja kaunista.

Toki inhimillinen kulttuuri laajasti käsitettynä sisältää paljon muutakin.

Historianopettajamme aikoinaan vielä sanoi, että ne kolme paikkaa, jossa ihmiskunnan kohtalot ratkeavat, ovat Englannin pankki, Saksan pääesikunta ja Ranskan akatemia. Niissä oli kunkin alansa etujoukko.

Nuo kikki ovat jo luovuttaneet paikkansa muille ja voisin kuvitella, että niiden tämänhetkiset vastineet löytyvät Kiinan kommunistisen puolueen huipulta, Petagonista ja…

Niin, mikä elin nykyään voisi olla se, joka arvioi ihmiskunnan suurimpia saavutuksia ja kilpailuttaa niitä keskenään?

Äkkiä ajatellen se voisi olla Ruotsin akatemia Nobel-palkintoineen. Etenkin tieteen alalla sen arvovalta on ollut erittäin korkealla. Tämä ei koske talouden ns. nobelia, joka on noista muista erillinen asia. Rauhanpalkinnosta en tässä yhteydessä puhukaan.

Kirjallisuuden kulttuurikilpailuissa asiat ovat hieman huonommin kuin tieteen kentillä. Kovin usein valinnat ovat olleet läpinäkyvän poliittisia ja ansiot muita kuin kirjallisia.

Joka tapauksessa suuri osa nobelistien kirjoittamaa kirjallisuutta on ainakin ihan kohtuullisen hyvin kirjoitettua ja lukemisen arvoista tavaraa.

Vinoutumista voinee aina puhua ja näyttää siltä, että ns. poliittinen korrektius on tälläkin alalla jo huomattava voima: jos kerran tuon ja tuon kategorian edustaja saa, niin eikö nyt ole aika jo antaa tuolle tai tälle tai piru ties kenelle.

Hullunkurista kyllä tämä nykyisen maailmankulttuurin arbiter elegantiarum on myös kompastellut viime aikoina rötöksistä banaaleimpaan: seksuaaliseen häirintään.

Ehkä olisi syytä muodostaakin sen tilalle eunukeista koostuva neuvosto, jonka puolueettomuuteen ja asiallisuuteen aikamme suurimmassa tasa-arvokysymyksessä voitaisiin ehdottomasti luottaa?

Mutta onkohan koko Nobel-komitea enää niinkään merkittävä alansa tuomioistuin? Miten moni enää edes lukee kirjallisuutta? Rosk-runouden palkitseminen on jo askel pois kirjallisuuskeskeisyydestä, mutta se on vain pieni askel. Olemme siirtymässä maailmaan, jossa kuva on surmannut sanan, kuten jo O. Paavolainen aikoinaan ounasteli.

Aikamme todellinen areiopagi on Oscar-lautakunta. Sen kollektiivinen järki, kunnia ja maku ratkaisevat joka vuosi sen, kuka on luonut kulttuurimme nerokkaimmat saavutukset. 10000 jäsenestä kaksi kolmasosaa on tosin miehiä. Ihonväristä ja sukupuolisesta suuntauksesta en tiedä.

Tämä on vaikea kysymys aikamme muodikkaimpien anti-intellektuaalisten virtausten kannalta. Nehän olettavat, että vain samanlainen voi arvioida samanlaista. 10000 on niin suuri määrä, että se voisi yksintein olla otos koko ihmiskunnasta keskimäärin.

Mukaan siis esimerkiksi kymmenen suomalaista, kaksisataa homoa, viisi tuhatta naista, ainakin yksi ihmissyöjä ja pari nekrofiiliä, muutama sata maanviljelijää, useita basaarikauppiaita, kalastajia melkoinen määrä sotilaita, hikipajatyöläisiä ja niin edelleen ja niin edelleen. Ohjaajia ja toimittajia ei ehkä välttämättä tarvittaisi lainkaan?

Mutta tämä nyt on vain ajatuskoe. En tiedä, voiko sellaista lainkaan toteuttaa, mutta yrittää ainakin voi. Siinähän sitä tekemistä riittää.

Tänä vuonna ovat valinnat ymmärtääkseni vielä edessä, mutta ehdokkuudet on jo julistettu. Keskinkertainen eli aika viihdyttävä ameriklalaisen slummielämän kuvaus Jokeri näyttää saaneen peräti yksitoista ehdokkuutta, mistä onnitteluni.

Hesarin toimittaja kertoo, että esimerkiksi parhaan ohjaajan tittelistä kilpailevat ovat nyt taas kaikki miehiä. Sitä paitsi kaikki ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta valkoihoisia. ”Tekemistä siis riittää…”, kuuluu hänen toteamuksensa.

Lukijaa kiinnostaisi kovasti, mitä pitäisi tehdä ja kenen. Oma ajatukseni on esitetty yllä.

Mutta voihan asiat tehdä toisinkin. Voisivatko esimerkiksi muut kuin valkoiset miehet yksinkertaisesti tehdä parempia (tuota 10000:n jäsenen laumaa paremmin miellyttäviä) teoksia? Kiintiöiden käyttäminen tuntuu tässä a priori hieman uskalletulta. Voisiko kiintiöitä siis soveltaa myös esimerkiksi urheiluun?

Miksei sitä paitsi voitaisi kokonaan luopua mokomista kilpailuista ja julistaa, että kaikkihan te olette yhtä hyviä kuin kaikki toisetkin, ellette hieman parempiakin?

Meillä akateemiset kulttuurikilpailut lopetettiin jo miespolvi sitten. Olimmeko me aikaamme edellä vai jäljessä? Vai kävikö siinä vain niin, että opiskelijanuoriso, joka luuli olevansa edelläkävijä, astuikin harhaan?

 

 

Timo Vihavainen ke 22.01. 21:07

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07. 23:39

Ennen oli paremmin

ke 01.07. 22:49

Anti-intellektualismin ydin

pe 12.06. 23:52

Aikansa innovaatio

su 07.06. 23:25

Nähdä Kuola ja kuolla.

ti 02.06. 23:47

Outoja pohjolan kansoja

to 21.05. 23:12

Kerettiläinen pietistien piireissä

la 16.05. 23:12

Kollektiivinen agitaattori

ma 11.05. 23:19

Tiedemies ja hänen aikansa

su 03.05. 22:20

Kansakunnan muistiongelmat

ti 28.04. 23:27

blogit

Vieraskynä

Suomen vaiennettu raiskausepidemia: Miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään

la 13.06.2020 00:30

Juha Ahvio

Vaatiiko evankeliumi tukemaan marxilaista vallankumousta?

ke 01.07.2020 23:05

Professorin Ajatuksia

Suru-uutisia maailmalta

ke 08.07.2020 23:38

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan

ke 01.07.2020 22:51

Petteri Hiienkoski

Koronavirustaudin maailmanlaajuinen tuhovoima pandemiavertailussa

la 09.05.2020 16:34

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Keskusjohtoisuus ei ole ratkaisu

ti 07.07.2020 20:43

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Rasismiin auttaa ainoastaan tiukka maahanmuuttopolitiikka

pe 03.07.2020 18:41

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

"R-idioottien" riemukinkerit

ke 01.07.2020 22:54

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Älä koskaan luota Ylen uutisointiin tarkistamatta faktoja

ti 28.04.2020 09:51

Tapio Puolimatka

Hermostuiko Seta uuden kirjani paljastuksista?

ke 01.07.2020 23:07

Olli Pusa

Valheiden verkko

ke 08.07.2020 10:04

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rakenteellinen rasismi

ke 01.07.2020 13:05

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Jos Suomessa olisi 3 miljoonaa asukasta

la 13.06.2020 00:01

Timo Vihavainen

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07.2020 23:39

Matti Viren

Paljonko Suomi maksaa?

ke 01.07.2020 22:52