Blogi: Timo Vihavainen, to 23.01.2020 23:42

Kunne kuljetettanehen?

Kapitalismin kriisi

 

Foreign Affairs-aikakauslehden uusimman numeron teemana on kapitalismin tulevaisuus. Kuten älyllistä tasoaan vaalivalle lehdelle sopiikin, artikkeleita ei suinkaan ole valittu tiettyä katsomusta myötäilemään, vaan niiden arviot ja näkökulmat poikkeavat toisistaan aivan totaalisestikin.

Tällaista otetta toivoisi joskus myös suomalaisilta lehdiltä, joille on yhä useammin ominaista linnoittautua tuon tai tämän uskomuksen taa. Yliopistoihinkin näyttää leviävän taipumus pitää jotakin tiettyä näkemystä ainoana oikeana ja muita sitten vastaavasti disinformaationa tai populismina, ellei nyt peräti tyhmyytenä tai moraalittomuutena.

FA on myös vaikutusvaltainen. Se on lehti, josta on aiheellisesti sanottu: ”Not all readers are leaders, but all leaders are readers”.

Tämän numeron kirjoittajia näyttää yhdistävän se käsitys, että kapitalismi on kriisissä, jonka ydin on siinä, että rikas vähemmistö on viimeisten neljän vuosikymmenen aikana rikastunut tolkuttomasti, kun taas alemmille tuloluokille on jäänyt yhä pienempi osa kertyneistä rikkauksista.

Koko maailman mitassa äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä kyllä on 1990-luvun jälkeen jopa puolittunut. Epäilevä Tuomas toki saattaa tässä pohtia, mikä merkitys voisi olla sillä, että rekisteröidyn tuotannon ja kulutuksen ulkopuolella aiemmin eläneen väestön tuloja ja menoja on sittemmin alettu noteerata rahallisina suureina.

Toki tarina köyhyyden vähenemisestä on pääpiirteissään aivan uskottava. Tarinan sankari ei sitä paitsi ole sosialismi, vaan kapitalismi. Itse asiassa tämä kehitys pääsi todella vauhtiin nimenomaan sosialistisista kokeiluista luopumisen jälkeen.

Mutta maiden sisällä tilanne saattaa olla aivan toinen. Yhdysvallat on tästä muuan tunnettu esimerkki ja siellä ollaan jo innokkaasti valmistautumassa seuraaviin presidentinvaaleihin. Merkillepantavaa on, että siellä 19-29 vuotiaista 51 prosenttia kertoi pitävänsä sosialismia parempana kuin kapitalismia…

Tässä on kyllä syytä muistaa, että sosialismilla tarkoitetaan Amerikassa myös sosialidemokratiaa. Kuitenkin esimerkiksi ehdotettu ”rikkausvero”, olisi paljon radikaalimpi instituutio kuin meikäläinen omaisuusvero, ainakin yhden tässä lehdessä kirjoittavan kriitikon mukaan.

Omaisuuden epätasainen jakautuminen on epäilemättä ongelma. Suuremman verotuksen kiivaita puoltajia löytyy ja pelkän kansantuotteen kasvun sijasta esitetään tavoitteeksi parempaa elämän laatua, ”hyvinvoivaa yhteiskuntaa” (well-being society) hyvinvointivaltion (welfare state) sijasta. Jälkimmäinenhän viittaa englannissa sosiaaliturvaan tai peräti sosiaalihuoltoon.

Mielipiteet suositeltavasta politiikasta vaihtelevat laidasta laitaan, mikä on luonnollista poliittisessa taloustieteessä. Eihän sitä, mikä on haluttavaa, voi tieteellisesti määrätä eikä luotettavasti edes sitä mitä tietynlaisesta talouspolitiikasta seuraa.

Kiinnostavana pitäisin Branco Milanovicin artikkelia kahden kapitalismin törmäyksestä. Hänen mielestään tässä maailmanajassa ei enää ole sosialismia ja systeemien taistelu käydään sen sijaan kahden erilaisen kapitalismin version välillä.

Toinen niistä on meritokraattinen liberaali kapitalismi, joka vallitsee Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa ja myös esimerkiksi Intiassa, Indonesiassa ja Japanissa. Siinä suurin osa tuotantoa tapahtuu yksityisellä sektorilla ja se tarjoaa ihmisille yhtäläiset mahdollisuudet menestykseen ilmaisen koulutuksen ja perintöveron avulla (mihinkähän Ruotsi mahtanee tässä sijoittua?).

Kirjoittajan mielestä liberaali, meritokraattinen kapitalismi alkoi maailmassa vasta 40 vuotta sitten. Sitä ennen vallitsi jo 1800-luvulta lähtien klassinen kapitalismi ja sen ohella eurooppalainen, sosialidemokraattinen kapitalismi.

Klassisessa kapitalismissa omaisuudet syntyivät omistamisesta, mutta uudessa versiossa myös työstä. Myös uusi kapitalistiluokka pyrkii sulkeutumaan avioliittojen ja eliittioppilaitosten kautta.

Toinen taas on valtiojohtoinen poliittinen kapitalismi, jollainen vallitsee Kiinassa, mutta myös esimerkiksi Myanmarissa, Singaporessa, Vietnamissa, Azerbaidzhanissa, Venäjällä, Algeriassa, Etiopiassa ja Ruandassa.

Siinä talouskasvua privilegisoidaan ja yksilöiden poliittisia ja kansalaisoikeuksia rajoitetaan.

Liberaalin kapitalismin suuriin etuihin kuuluvat demokratia ja oikeusvaltio, jotka myös edesauttavat innovaatiota ja sosiaalista liikkuvuutta.

Tämä systeemi on kuitenkin vaarassa, koska nyt sen piirissä uhkaa syntyä itseään ikuistava yläluokka samalla kun yhteiskunta eriarvoistuu.

Poliittisen kapitalismin suurena haasteena taas on korruptio, joka on systeemin sisäinen ominaisuus ja myös siellä eriarvoisuus lisääntyy vauhdilla, vakuuttaa kirjoittaja. Sellaisten valtioiden haasteena on myös pitää kurissa kasvavaa kapitalistiluokkaa, joka uhmaa valtiota ja sen byrokratiaa.

Eriarvoisuus koko maailmassa on 1990-luvulta lähtien vähentynyt gini-indeksillä (vrt. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=gini-indeksi ) mitaten .70:stä .60:een, mutta samaan aikaan se on esimerkiksi USA:ssa kasvanut .35:stä .45:een.

Kun eliitti yhä enemmän eristäytyy suojavyöhykkeensä (cordon -kortonki) taa, se herättää närää yhteiskunnan muissa osissa. Samanlainen prosessi tapahtui aikoinaan 1970-luvulla eräissä kolmannen maailman maissa.

Poliittisen kapitalismin piirissä asiat ovat kuitenkin vielä huonommin. Siellä hallitsee tekninen byrokratia, jonka legitimiteetti perustuu talouskasvuun. Lakeja voidaan siellä tulkita mielivaltaisesti eliitin hyväksi ja valtio on siellä tosiasiassa vapaa kaikista rajoituksista. Korruptio on noissa oloissa elimellinen osa järjestelmää eikä suinkaan sen toimintahäiriö.

Kiinassa eriarvoisuus on vuodesta 1985 lähtien noussut ginikertoimella laskien .30:stä .50:een eli suuremmaksi kuin USA:ssa ja lähelle Latinalaisen Amerikan lukuja.

Kiinalaisen eliitin erikoispiirre on, että se on lähtöisin ”kansasta”: neljä viidesosaa kapitalisteista ilmoitti isänsä olleen maanviljelijä tai työläinen.

Kirjoittajan mielestä nämä kaksi kapitalismin lajia, liberaali ja poliittinen, törmäävät maailmassa vastakkain. Hän uskoo Kiinan levittävän myös järjestelmäänsä esimerkiksi tuon tunnetun uusi silkkitie-projektin (OBOR,一带一路; nykyään kuulemma korrektimmin B&R tai BRI. Ks.m. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=silkkitie ) myötä.

Milanovic pitää poliittista kapitalismia suurena haasteena läntiselle, liberaalille mallille. Maailmalle se voi olla attraktiivisempi ja liberaalin kapitalismin pitäisi pärjätäkseen kehittyä korkeammalle tasolle, kansankapitalismiksi, kertoo kirjoittaja kaivaen esille puolen vuosisadan takaisen käsitteen.

Tämä uudenlainen kapitalismi tasaisi tuloeroja ja lisäisi sosiaalista liikkuvuutta. Ellei tämä onnistu, voi käydä niin, että liberaali kapitalismi sulautuu maailmassa yhteen poliittisen kanssa. Tapahtuu konvergenssi, kuten aikoinaan ajateltiin käyvän sosialismille ja kapitalismille.

Vaarana on plutokratia, jossa talous hallitsee politiikkaa. Silloin lännessäkin hallitsee pieni vähemmistö, joka uusintaa itseään.

No, kukapa tuon tiennee. Joka tapauksessa näyttää siltä, ettei kukaan ole keksinyt talouskasvun reseptiä, kuten Abhijit V. Banerjee ja Esther Dudlo omassa artikkelissaan toteavat. Taloudet vain alkavat joskus kasvaa ja saattavat sitten lopettaa tai mennä tauolle. Siinä mielessä ei esimerkiksi Kiina kai sitten voi tarjota mitään ihmelääkettä kenellekään.

Joka tapauksessa näyttää siltä, ettei kukaan ole enää tyytyväinen uusliberalismiin, joka nyt on hallinnut nelisenkymmentä vuotta. Se ei esimerkiksi ole vastaus ympäristön haasteisiin, jotka ovat tulleet yhä vakavammiksi.

Taitaapa olla muutosta ilmassa.

 

 

Timo Vihavainen to 23.01. 23:42

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07. 23:39

Ennen oli paremmin

ke 01.07. 22:49

Anti-intellektualismin ydin

pe 12.06. 23:52

Aikansa innovaatio

su 07.06. 23:25

Nähdä Kuola ja kuolla.

ti 02.06. 23:47

Outoja pohjolan kansoja

to 21.05. 23:12

Kerettiläinen pietistien piireissä

la 16.05. 23:12

Kollektiivinen agitaattori

ma 11.05. 23:19

Tiedemies ja hänen aikansa

su 03.05. 22:20

Kansakunnan muistiongelmat

ti 28.04. 23:27

blogit

Vieraskynä

Suomen vaiennettu raiskausepidemia: Miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään

la 13.06.2020 00:30

Juha Ahvio

Vaatiiko evankeliumi tukemaan marxilaista vallankumousta?

ke 01.07.2020 23:05

Professorin Ajatuksia

Suru-uutisia maailmalta

ke 08.07.2020 23:38

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan

ke 01.07.2020 22:51

Petteri Hiienkoski

"Unohdetun" ihmisoikeusjulistuksen ja "vihapuheen" kitkemisen vastakkainen väkivallan logiikka

la 11.07.2020 19:59

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Keskusjohtoisuus ei ole ratkaisu

ti 07.07.2020 20:43

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Rasismiin auttaa ainoastaan tiukka maahanmuuttopolitiikka

pe 03.07.2020 18:41

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

"R-idioottien" riemukinkerit

ke 01.07.2020 22:54

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Älä koskaan luota Ylen uutisointiin tarkistamatta faktoja

ti 28.04.2020 09:51

Tapio Puolimatka

Hermostuiko Seta uuden kirjani paljastuksista?

ke 01.07.2020 23:07

Olli Pusa

Valheiden verkko

ke 08.07.2020 10:04

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rakenteellinen rasismi

ke 01.07.2020 13:05

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Jos Suomessa olisi 3 miljoonaa asukasta

la 13.06.2020 00:01

Timo Vihavainen

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07.2020 23:39

Matti Viren

Paljonko Suomi maksaa?

ke 01.07.2020 22:52