Eduskunnassa käytiin eilen (16.2.2021) välikysymyskeskustelu EU:n elvytyspaketista. Keskustelu ei sujunut rehellisissä merkeissä, ei myöskään siten, että keskustelua seuraavalle kansalaiselle olisi syntynyt selkeä kuva siitä, mitä paketti kokonaisuudessaan tarkoittaa.

Varmaa kuitenkin on, että paketin toteutuessa Italia on suurin hyötyjä ja Suomi yksi nettomaksajista.

Varmaa on myös se, että kohtuullisen hyvin taloutensa hoitaneet maat [kuten Suomi] joutuvat vuosien ajan holtittomasti ja vastuuttomasti talouttaan hoitaneiden valtioiden (esim. Kreikka, Italia, Espanja) maksumiehiksi.

Eduskunnan elvytyspakettikeskusteluissa hallituksen edustajat ovat sanoneet toistuvasti, että kyse on kertaluontoisesta ratkaisusta, toisin sanoen sellaisesta, joka ei tule toistumaan.

Kertaluontoisuudesta puhuvat hallituksen ministerit valehtelevat.

Esimerkiksi Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Christine Lagarde on kehottanut EU-johtajia harkitsemaan ratkaisua, jonka mukaan elpymisrahastosta tulisi pysyvä työkalu.

Pääministeri Sanna Marin (sdp) on toistanut toistamasta päästyään elpymispaketin olevan kertaluontoinen poikkeusratkaisu. Hän on myös todennut, että Suomi onnistui neuvotteluissa erinomaisesti.

Marin tviittasi 21.7.2020: ”Sopu EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä ja elpymisvälineestä on saavutettu pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen. Kokonaisuus sisältää monia Suomelle tärkeitä asioita. Lopputulosta voidaan pitää Suomen näkökulmasta hyvänä.”

Miksi Marin painottaa jatkuvasti paketin kertaluontoisuutta, vaikka tietää sen valheeksi? Toisaalta ihmetyttää se, miksi hän vakuuttelee kertaluontoisuutta samalla, kun kehuu lopputulosta Suomen kannalta hyväksi? Jos paketti on Marinin mielestä Suomen kannalta hyvä, eikö hyvää kannata toistaa eikä vakuutella sen olevan vain poikkeuksellinen kertaratkaisu?

Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoimitus on ottanut elpymispakettiin vahvasti kantaa. Ja kuten arvata saattaa, Ylen toimitus ei peittele asenteellisuuttaan eikä sitä, mitä mieltä neutraaliksi ja luotettavaksi itseään väittävän median toimittajat ovat.

Toimittaja Maria Stenroos, Ylen tv-uutiset 10.2.2021 klo 20:30: ”Suomihan siis maksaa siitä VÄHÄN enemmän kuin saa suoraa hyötyä.”

Tämän päivän tiedon mukaan Suomi maksaa 6,6 miljardia ja saa 2,7 miljardia.

Onko noin 4 miljardia VÄHÄN? Nähtävästi toimittaja Stenroos on joko erittäin rikas tai sitten hän ei ymmärrä kuinka paljon on neljä miljardia. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

4 miljardia = 4 000 miljoonaa = 4 000 000 000 euroa.

Entä mitä kaikkea noin neljällä miljardilla voi saada?

Yleisradion toimittaja Hannu Sokala kertoi reilut seitsemän vuotta sitten MOT-ohjelmassa mitä noin neljällä miljardilla olisi saanut vuonna 2013.

Seuraavassa muutamia esimerkkejä Sokalan esittämistä laskelmista:

1) ”25 lastensairaalaa

Helsingin Meilahteen 2017 kaavailtu lastensairaala korvaisi Lastenklinikan ja Lastenlinnan vanhentuneet tilat. Sairaalan kustannusarvio on 160 miljoonaa euroa. 4,1 miljardilla eurolla saisi 25 lastensairaalaa.”

2) ”Verot pois eläkeläisiltä

Eläkeläiset voisi vapauttaa tuloveroista; viime vuonna eläkeläiset maksoivat tuloveroa 4,0 miljardia euroa. Toisaalta palkansaajiakin voisi muistaa isolla veronkevennyksellä – he maksoivat viime vuonna tuloveroa 18,6 miljardia euroa.”

3) ”Työttömille tuplat

Työttömyysmenot olivat sosiaalimenoista viime vuonna 4,132 miljardia euroa. Ne voisi kaksinkertaistaa.”

4) ”Hyvät asunnot asunnottomille

Asunnottomia perheitä oli viime vuonna 450 ja yksinäisiä henkilöitä 7 850. Asunnottomuuden poistamiseksi tarvittaisiin 8 300 asuntoa. 4,1 miljardilla eurolla jokaiselle asunnottomalle perheelle ja yksinäiselle voisi hankkia Helsingistä 493 975 euroa maksavan asunnon (noin 110 neliötä).”

5) ”2 x hoitoa

Perusterveydenhuollon nettokustannukset olivat viime vuonna keskimäärin 663 euroa per asukas ja yhteensä noin 3,6 miljardia euroa. Lastenhoidon tuet olivat noin 361 miljoonaa ja omaishoidon hoitopalkkiot noin 173 miljoonaa euroa. Yhteensä näihin meni 4,13 miljardia. "Verovajelahjalla" nämä hoitomenot voitaisiin kaksinkertaistaa.”

MOT-ohjelma, jonka puitteissa Sokala on laskelmansa tehnyt, käsitteli valtion verovajetta, syystä tai toisesta kokoamatta jääneitä veroja. Klikkaamalla saa lisää esimerkkejä siitä, mitä noin neljällä miljardilla olisi saanut vuonna 2013.

Sen lisäksi, että toimittaja Stenroos antaa ymmärtää neljän miljardin olevan pikkusumma, hän väittää, että kyseessä on ”hanke, jolla taataan, että EU pysyy yhtenäisenä ja jolla talous elpyy”.

Muussa tapauksessa saapuvat heinäsirkkaparvet ja syövät kaiken rahan EU-valtioiden kassasta ja kansakunnat katoavat maan päältä?

Tosiasiassa useiden jäsenvaltioiden talousongelmat ovat vahvasti sidoksissa yhteisvaluutta euroon, josta Suomen olisi mitä pikimmin irrottauduttava.

Kuten hyvin tiedetään, Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa valuuttana on talouspoliittista liikkumavaraa vahvasti rajoittava euro. Kun valuutta ei jousta, vaihtoehdoiksi jäävät palkkojen ja / tai työvoiman leikkaaminen.

Oletettavaa on, että Marinin hallitus on euron suhteen yhtä ”uskovainen” kuin Suomelle negatiivista elpymispakettia ylistäessään. Toisin sanoen euro on ja pysyy hamaan loppuun asti, sillä punavihreä hallitus ja opposition kokoomus uskovat euroon yhtä lujasti kuin kommunistit, sosialistit ja kepulaiset luottivat aikoinaan [reaali]sosialistiseen Neuvostoliittoon ja sen ikuisuuteen.

Toimittaja Stenroos ei peittele kielteistä suhtautumistaan perussuomalaisiin. Hän totesi uutislähetyksen raportissaan:

”Kukaan ei varmaan odotakaan, että perussuomalaiset näkisivät tässä [EU:n elvytyspaketissa] hyviä puolia. Sitä eivät varmaan heidän kannattajansakaan odota. Eikä heiltä todennäköisesti odoteta ratkaisuja siihen, että miten Eurooppa tässä yhdessä elpyisi. Tänään perussuomalaiset oli vähän sillä mielellä, että tämä on tällainen liittovaltiojuoni – EU käyttää koronaa hyväksi rakentaakseen liittovaltiota ja yhteistä velkaa.”

Stenroosille lienee epäselvää (tai sitten hän on häikäilemätön valehtelija), että elpymispaketissa on kyse merkittävästä etapista matkalla kohti liittovaltiota. Avainasioita ovat esimerkiksi EU:n verotusoikeus ja jäsenvaltioiden sitominen toisiinsa velkojen ja takausten kautta.

Perussuomalaisten liikkeelle paneman välikysymyksen allekirjoittanut Liike Nytin kansanedustaja Hjallis Harkimon mielestä elpymispaketti vääristää kilpailua.

Hän on täsmälleen oikeassa, sillä sosialismiin viittaava peruselementti, yhteisvastuu - jossa EU:ta pidetään väkipakolla pystyssä sitomalla valtiot toistensa velkoihin ja jonka myötä EU rikkoo jälleen kerran omia sääntöjään - vääristää aina kilpailua.

Elpymispaketin vastustajissa on muitakin kuin perussuomalaisten, kristillisdemokraattien ja Liike Nytin kansanedustajat. Ainakin keskustan kansanedustaja Hannu Hoskonen ja vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho ovat ilmaisseet ja perustelleet (Hoskonen, Yrttiaho) erittäin negatiivisen kantansa paketin suhteen.

Lisäksi entinen europarlamentaarikko, kokoomuksen Eija-Riitta Korhola on kertonut kielteisen kantansa paketista. Puhumattakaan useista talouden asiantuntijoista, joiden mukaan paketista ei ole Suomelle käytännössä mitään hyötyä, vaan siitä saattaa olla jopa haittaa.

Useat suomalaiset poliitikot tunnetaan siitä, että heitä ei voi syyttää ainakaan rehellisyydestä. Seuraavassa hallituspuolueiden edustajien Juha Sipilän (kesk), Tytti Tuppuraisen (sdp) ja Katri Kulmunin (kesk) väkevät todistukset (valheet) siitä, että he vastustavat yhteisvastuupolitiikkaa.

SDP:n kansanedustaja ja Demarinaisten puheenjohtaja Tytti Tuppurainen eduskunnassa 22.11.2017: ”Ei sosialidemokraatit halua tehä Euroopan Unionista tulonsiirtounionia [yhteisvastuu]”.

Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä Ylen aamussa 1.9.2018: ”Yhteisvastuullisuutta ei pidä lisätä, vaan pidämme jokainen säännöistä ja omasta taloudestamme kiinni.”

Katri Kulmuni keskustan puheenjohtajana A-studiossa 3.8.2020: ”Minä en kannata yhteisvastuullista velkaa.”

Lausunnot saa elävänä näkyviin klikkaamalla tätä linkkiä. 

Ja hups, kuinkas sitten kävikään. Suomalaisille parlamentaarikoille tyypillisen poliittisen pötypuheen (valehtelun) perinteitä noudattavat Tuppurainen, Sipilä ja Kulmuni ovat nyt kaikki kannattamassa yhteisvastuuta ja tulonsiirtounionia!

Rehellisyys ei ole ollut enää vuosikausiin suomalaispoliitikkojen hyve. Kehtaavat kuitenkin narista siitä, kuinka ikävää on istua eduskunnassa kansakunnan kusitolppana.

Heikosta ymmärryksestä vai mistä lie kyse, mutta eivätkö he ymmärrä, että valehtelu ei  rakenna kunnioitusta valheita latelevan poliitikon suojaksi. Puhumattakaan siitä, miten toistuva valheista kiinni jääminen vaikuttaa kansalaisten kokemaan luottamukseen poliitikkoja ja ylipäätään edustuksellista demokratiaa kohtaan.