Ex-kansanedustaja Reijo Tossavainen kirjoittaa :

”Toisessa maailmansodassa suomalaiset taistelivat urhoollisesti, ja kansakunta säilytti itsenäisyytensä. Hinta on äärimmäisen kallis, mutta se on pientä sen rinnalla mitä kommunistien terrorin alle joutuminen olisi tarkoittanut: satojen tuhansien suomalaisten kuolemaa.

Vappuna on levitetty kommunismin "ilosanomaa". Siksi vappu sopii erinomaisesti kommunismin uhrien muistopäiväksi.”

Yleisradion jatkuvan natsipaatoksen sijaan olisi jo aika vaihtaa viestinnän kohde maailmanhistorian murhaavimman poliittisen aatteen esittelyyn.

Suomessakin oli 1900-luvun jälkipuoliskolla satoja tuhansia henkilöitä, jotka tukivat avoimesti kommunismia.

Suomalaisista puolueista skdl liputti kommunismin puolesta. Skp (Suomen kommunistinen puolue) puolestaan oli skdl:n eliittikommunistien oma saareke, jonka jäseneksi pääsyä pidettiin kunnia-asiana.

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Suomi-kommunistit jakautuivat kahtaalle, osa vasemmistoliittoon, osa vihreisiin.

Vasemmistoliiton viimeisimmistä puheenjohtajista Martti Korhonen oli skdl:n ja skp:n jäsen. Korhonen iloitsee Iltalehden artikkelissa vasemmistoliiton suosion nousua nuorison keskuudessa. Häpeämätön mies, sen sijaan, että hän juhlii skdl:n jatko-osan menestystä, hänen tulisi hävetä omaa toimintaansa murha-aatteen edistäjänä.

Äärivasemmistolaiset perinteet ovat vasemmistoliitossa edelleen kovaa valuuttaa, kuten on voitu havaita esimerkiksi Paavo Arhinmäen, Li Andersonin ja Dan Koivulaakson läheisistä anarkistiyhteyksistä.

Vähäinen merkitys ei liene silläkään, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajan Aino-Kaisa Pekosen lapsuudenkoti oli umpitaistolaiskommunistinen kummankin vanhemman oltua aktiivisia taistolaisia.

Vihreiden nykyisistä kansanedustajista Satu Hassi edusti kommunistien jyrkintä siipeä, taistolaiskommunisteja, joiden mielestä väkivaltainen vallankumous on ihan ok juttu.

Monet suomalaiset vasemmistolaiset ihailivat myös saksalaista äärivasemmistolaista Punainen Armeijakunta (RAF) terroristijärjestöä, jonka jäsenistä osa sai terroristikoulutusta Lähi-idässä. Kouluttajina toimivat arabimuslimit. Punaisen Armeijakunnan erityiskohteena olivat menestyneet ihmiset, joita he murhasivat ja ottivat panttivangeiksi.

Suomalaiset kommunistit eivät voineet olla tietämättömiä Neuvostoliiton harjoittamasta kansalaistensa sorrosta ja ihmisoikeuksien polkemisesta, mutta siitä huolimatta Suomi-kommunistit ylistivät toistuvasti vappupuheissaan Neuvostoliiton hienoutta ja rauhantahtoa.

Yksikään merkittävä suomalaiskommunisti ei ole esittänyt julkista anteeksipyyntöä sen johdosta, että on edistänyt omalla toiminnallaan murha-aatteen kukoistusta kaikkialla maailmassa.

Suomen eduskunta voisi ottaa Reijo Tossavaisen tekstistä mallia ja julistaa vapun kommunismin uhrien muistopäiväksi.

Euroopassa vietetään jo nykyisin totalitarismin (kommunismi, natsismi, fasismi) uhrien muistopäivää, mutta jostain syystä sen noteeraaminen on ollut Yleisradion ja muun valtamedian osalta olematonta.

Yleisradiolla on pitkät kommunismin ylistämisen perinteet, samoin monilla vasemmistolaisilla kansanedustajilla ja esimerkiksi ”rauhanjärjestö” Rauhanpuolustajilla, joka oli kukkeutensa loistoaikoina täydellisesti taistolaiskommunistien hallussa.

Kommunistiset juuret ovat vankasti edustettuina myös Helsingin Yliopiston alaisuudessa toimivassa Aleksanteri-instituutissa, jonka edustajia Yle käyttää usein asiantuntijoina.

Suomalaiset kansanedustajat voisivat nyt rohkaista mielensä tekemällä esityksen vapun nimeämisestä kommunismin uhrien muistopäiväksi, kuten Reijo Tossavainen lyhyessä tekstissään esittää. Näin siitäkin huolimatta, että EU on jo nimennyt elokuun 23. päivän totalitarismin uhrien muistopäiväksi.