Wikipedian mukaan Ähläm Sähläm on Yleisradion TV1-kanavalla kesällä 2006 lähetetty viihdeohjelma, jossa ovat esiintyneet Jani Toivola, Roman Schatz, Amira Khalifa, Wali Hashi, Mikko Kivinen, Kaisla Löyttyjärvi ja Sue Willberg.

Ohjelman yhtenä käsikirjoittajana on toiminut kirjailija Jari Tervo, joka muistetaan useista suomalaisia solvanneista lausunnoistaan sekä siitä, että hän ei uskalla heittää koraania Ylen studion lattialle.

Ohjelman nimi nousi mieleen, kun huomasin erään fb-kaverini saaneen kirjoituskieltoa, kun joku toinen henkilö oli käyttänyt samassa keskusteluketjussa Ähläm-sanan nelikirjaimista lyhennettä, joka alkaa kirjaimella ä ja päättyy kirjaimeen y.

Youtubessa on Ylen Ähläm Sähläm -ohjelmaan liittyvä video, jossa somalit esittävät edesmenneen Kari Tapion tunnetuksi tekemän italoiskelmän ”Olen suomalainen” (oon somalialainen / turkulainen).

Ähläm Sähläm –sanayhdistelmä perustuu arabiankieliseen ilmaisuun Ählän wa Sählän, joka tarkoittaa ”tervetuloa”.

Arabiankielisten yleisesti käyttämästä sanasta Ählän on sittemmin muovautunut kansan suussa kaksi versiota, jonka edellä mainitun lyhytversion käyttöä facebook ei salli, vaan jakaa kirjoituskiellon jopa sellaiselle, joka ei sitä itse käytä, mutta sattuu olemaan osallisena samassa keskusteluketjussa.

Ählän-sanasta muunnetussa pidemmässä versiossa on kuusi kirjainta, ensimmäinen on ä ja viimeinen on i. Oletan, että sitäkään ei suomenkielisessä facebookissa saa käyttää joutumatta kirjoituskieltoon.

Sen sijaan tiedossa on, että suomalaisista valkoihoisista on käytetty facebookissa ainakin seuraavia nimityksiä: spermanaama, jauhonaama, tsuhna, maitonaama, poro ja valkoinen roskaväki.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei haukku haavaa tee, mutta se on ihan höpö, joka toista nimittelee.

Facebookin antamasta kirjoituskiellosta heräsi kuitenkin ajatus, jonka mukaan siellä [fb:ssa] terrorisoivat punaviherkokoomuslaiset vasikkaryhmät ja facebookin omat inkvisiittorit suhtautuvat rasistisesti suomalaisiin ja kaikkiin maailman valkoihoisiin salliessaan heidän nimittelynsä toisin kuin islaminuskoisiin kohdistuvan nimittelyn ja lempinimien käytön.

Käytän vasikkaryhmistä ja fb:n inkvisiittoreista punaviherkokoomus-nimikettä, koska fb:n ja sosiaalisen median tunnetuimmassa vasikkaryhmässä on toiminut aktiivisesti vihervasemmiston (vas, sdp, vihr) ja kokoomuksen edustajia. Toki mukana on ollut muitakin, kuten rkp:tä edustava Keskusrikospoliisin ylikomisario.

Facebookin mukaan ählän-sanasta väännetty muunnos on yhteisönormien vastainen. Sitä en tiedä, onko ählän-sana facebookin kiellettyjen sanojen listalla.

Yleisradio suhtautuu ählän-sanan käyttöön varsin vapaamielisesti, sillä Ähläm Sähläm –ohjelman lisäksi Ylen naistoimittaja käytti sitä keväällä 2016 Ählän wa Sählän -muodossa ohjelmassa, jossa kertoi maahanmuuttajien rikastuttavista vaikutuksista, jollaisia ovat hänen mukaansa ystävyys, kivat pelihetket, naapuruussuhteet, kulttuurintuntemus ja kivat ruuanlaittohetket.

Ohjelman voi katsoa kokonaisuudessaan (kesto 50:40) tai pikaversiona (kesto 1:58), jossa on nopeutettuna poimintoja toimittajan esityksestä.

Tarkoittiko Ylen toimittaja, että elämämme olisi tylsää ja vajavaista, jos emme saa omaa osaamme islaminuskoisten ystävyydestä ja kulttuurisista tavoista?

Onko toimittaja oikeasti sitä mieltä, että suomalainen kulttuuri kaipaa islamin sisään rakennettua naisten ja lasten alistamista sekä julmaa islamilaista lakia, shariaa?

Vai mikä on se suuri kulttuurinen rikkaus, joka on niin arvokasta, että sen rinnalla erityisesti naisiin kohdistuvaa seksuaalirikollisuutta ja Suomeen saapuneita satoja potentiaalisia terroristeja voidaan pitää lähes merkityksettömänä asiana?

Kuten muistetaan, esimerkiksi irakilaisten todennäköisyys syyllistyä seksuaalirikokseen oli vuonna 2016 Keskusrikospoliisin (krp) mukaan 43-kertainen kantaväestöön verrattuna.

Miehenä olettaisin toimittajan (naisen) olevan oman sukupuolensa edustajien puolesta, ei heitä vastaan, terrorismivaaran kasvusta puhumattakaan.

Yleisradion toimittajat voisivat ylipäätään kertoa jossain vaiheessa koko Suomen kansalle mitä he pitävät niin suurena islamin tuomana rikkautena, että se voittaa kaiken sen surun ja murheen, jota poliittis-uskonnollisen ideologian edustajat ovat Suomeen tuottaneet.

Ymmärtävätkö toimittajat ja median päättäjät, että ikävät tosiasiat eivät muutu mukaviksi, vaikka niistä ei puhuta, tai jos niiden olemassaoloa ei noteerata, vaan intetään vuodesta toiseen kulttuurin rikastumisesta.

Ensin täytyy hyväksyä tosiasia, jonka mukaan maahanmuutolla ja monikulttuurisuuden edistämisellä on vahva korrelaatio yhteiskunnan koheesion ja turvallisuuden heikkenemiseen. Lisäksi on kyettävä myöntämään, että Suomen pitkään suosima maahanmuuttopolitiikka ei ole millään muotoa rikkaus, ei taloudellisesti eikä kulttuurisesti.

Ruotsi on loistava esimerkki siitä, millaiseen yhteiskuntaan ajaudutaan, jos suositaan edelleen maahanmuuttopolitiikkaa, jota eduskunnan ja toimittajakunnan enemmistö ovat parhaansa mukaan edistäneet.

Ruotsi on Euroopan ykkönen ampumistapauksissa, raiskausrikollisuudessa, kranaatti-iskuissa ja koulupalojen suhteen. Saattaa olla nykyään myös autojen poltossa, kun poltettujen autojen määrä suhteutetaan väkilukuun.

Suomella on vielä paljon kirittävää, mutta jos valtamedian ja poliittisten puolueiden enemmistön maahanmuuttopoliittinen tahto toteutuu, tavoitamme Ruotsia jatkuvasti. On nimittäin niin, että Ruotsi on tiukentanut ja tiukentamassa maahanmuuttopolitiikkaansa, sen sijaan Suomessa toteutetaan Euroopan löysintä maahanmuuttopolitiikkaa.

Suomi on ajautunut Euroopan maahanmuuttopoliittiseksi takapajulaksi, koska suomalainen yhteiskunta tarjoaa tulijoille ilmaisen elämän vastikkeettomasti. Kun tähän lisätään suomalaisen oikeuslaitoksen avuttomuus ja lapselliset rangaistukset, on se johtanut siihen, että Suomi imee sisäänsä juuri sellaista väkeä, jota länsimaiseen sivistykseen tottunut yhteiskunta ei missään nimessä kaipaa.

Kansalaiset ovat viime kädessä niitä, jotka päättävät vaaliuurnilla kehityksen suunnan, mutta kykeneekö päivittäin aivopesun kohteeksi joutuva väki tekemään oikeita johtopäätöksiä vaillinaisen ja / tai virheellisen tiedon pohjalta? Sen vaillinaisen / virheellisen tiedon, jonka levittämistä ”luotettava media” väittää ”vastuulliseksi journalismiksi”.