Blogi: Timo Vihavainen, ti 16.10.2018 22:34

Jonkin sortin sakkia

Jonkin sortin sosialisteja

 

Silloin kun taistolaisuus oli vallitseva yhteiskunnallinen sielunsairaus, kuuli aina silloin tällöin sanottavan: En minä nyt sitä neuvostosysteemiä kannata, mutta kyllähän minäkin olen jonkin sortin sosialisti. Tämä tarkoitti sen selittämistä, ettei ollut ainakaan pohjimmiltaan täysin paha ihminen. Hyvä, etten itsekin olisi joskus noin sanonut. En takaa.

No, kuten asioita tuntevat hyvin tietävät, kiliastisissa liikkeissä ovat kaikkein pahimmiksi ja vaarallisimmiksi vihollisiksi arvioidut ne, jotka ovat melkein kuin oikeaoppisia, mutta eivät ihan.

Mihin tämä perustuu, on itse asiassa helppo ymmärtää ainakin psykologisella tasolla. Mikäli tuo ihana oppi on ainoa oikea ja ihan kauttaaltaan oikea, kuten aksioomana on, sen puolella on oltava varauksettomasti ja aivot kuuluu heittää narikkaan jo initiaatioriitissä.

Ihminen, jolle oikean opin koko kauneus on kerran esitetty, ei enää voi siitä luopua. Petturuus on synneistä pahin, tiesi jo Dante, jonka helvetin syvimmässä loukossa saatana jauhoi hampaissaan kolmea petturia. Myöskään Muhammed ei pidä luopioista.

Maailmassa on kaikilla hyvillä asioilla ja siis hyvyydellä ylipäätään aina vastavoimansa, mutta asia selittyy paljolta siitä, ettei valo ole kaikkia vielä saavuttanut syystä tai toisesta. Pimeitä voi valistaa ja tuoda heidät armon istuimen luo, mutta petturit ovat jo olleet siellä, eikä heille ole enää armoa olemassa.

Stalin kehitti ns. Venäjän kommunistisen puolueen lyhyessä kurssissa vuodelta 1938 puhdasoppisuuden periaatteen äärimmäiseen yksinkertaisuuteensa: on olemassa vain yksi puolue ja oppi, jotka vievät uuteen. sosialistiseen yhteiskuntaan. Kaikki ne jotka poikkeavat puolueen yleislinjasta, ovat sosialismin vihollisia ja johtavat maan ja kansan takaisin kapitalistiseen helvettiin.

Sinne vievät suoraa tietä ja väistämättömästi niin Buharinin et consortes oikeistopoikkeama kuin Trotskin ja hänen häntyriensä vasemmistopoikkeama.

Kaunopuheinen todistus molempien poikkeamien perimmäisestä samankaltaisuudesta oli, että rankaisuelimet olivat löytäneet suuren salaliiton, jossa nämä molemmat poikkeamat sitoutuivat yhteistyöhön. Kaiken keskellä, pimeiden voimien hämähäkkinä hääri Juudas Trotski, kuten kirja kertoi.

Turha sanoakaan, että jonkin sortin sosialisteilla ei Stalinille ollut mitään käyttöä. Itse asiassa juuri ne oli aina likvidoitava ensimmäisinä, eikä tämä ollut vain sanonta.

Vastaavaa psykologiaahan löydämme myös varsinaisesti uskonnollisista lahkoista, joille ulkopuolisten mielestä aivan mitättömät erot rituaaleissa tai käsityksissä vaikkapa armojärjestyksestä ovat aivan olennaisia asioita, joiden avulla vuohet ja lampaat erotellaan. Paljon on sotia käyty sellaisista asioista.

Tämän päivän hesarissa Saska Saarikoski julkaisee kirjeen nuorelle feministimiehelle.

Kirje on kirjoitettu feministisellä jargongilla ja hyväksyen koko feministisen uskomuspaketin noin suurin piirtein. Kirjoittajakin ilmoittaa olevansa feministi. Itse asiassa hän käyttää ilmausta: Mutta paremman puutteessa: olen feministi.

Tuttuahan tämä touhu vanhemman polven ihmiselle on. Tässä meillä siis on jonkin sortin feministi.

Sosialismi kaappasi aikoinaan piiriinsä kaikki maailman hyvät asiat, tai siis ainakin julisti niitä edustavansa. Tyhmemmät todella uskoivat niin olevan, eikä heitä vähän ollut. Kaikki, mikä jäi sosialismin ulkopuolelle, edusti pahuuden voimia.

Muistan, miten joku noina vuosina kirjoitti, miten hän oli huomannut yllätyksekseen Suomen perustuslaissa lueteltavan ja säädettävän kaikenlaisia hyviä asioita. Siitähän olisi voinut päätellä, että Suomi oli sosialistinen, huudahti kirjoittaja, joka näköjään oli oivaltanut jotakin hyvin tärkeää.

No, nyt hesarin kirjoittaja luettelee kaikenlaisia asioita, joita enemmistö kummankin sukupuolen ihmisistä luultavasti pitää myönteisinä ja jotka sivumennen sanoen, ovat yhteiskunnallisen kehityksen normaaleja seurauksia.

Niin sanottu naisen rooli esimerkiksi työelämässä on väistämättä muuttunut rajusti viimeisten sadan vuoden kuluttua ja tämä on ennen muuta teknisen ja yhteiskunnallisen kehityksen ansiota. Se on asian välttämätön edellytys ja milteipä myös sen riittävä syy.

Sen mukana ovat muuttuneet asenteet ja kulttuuri. Koulutuksen vallankumous ja demokratian voittokulku eivät ole ensi sijassa minkään ismin tuotetta, vaan koko ihmisen elinolosuhteiden muuttumisen tulosta ja samalla jatkuvan muutoksen moottori.

Naisen aseman muuttumiseen totalitaarisella feministisellä ideologialla on ollut tuskin mitään myönteistä tai juuri muutakaan vaikutusta, vaikka se yrittääkin korjata muiden työn hedelmät omaan laariinsa.

Tässä käy siis suunnilleen samoin kuin aikoinaan sosialismin kanssa: vallassa oleva ismi ylistää itseään tieteellis-teknisten saavutuksiensa johdosta, jotka tosiasiassa on saavutettu siitä huolimatta eikä sen ansiosta.

Suurin osa noista saavutuksista oli jopa lainattu suoraan ideologiselta viholliselta, jonka oikeastaan olisi pitänyt olla aivan takapajuinen ja taantuva.

Totalitaarisille liikkeille ominainen asia on fanaattinen usko omiin aksiomaattisiin väitteisiin, jotka itse asiassa eivät perustu mihinkään todelliseen ja verifioitavaan empiriaan. Tyypillistä on myös, että usko pakostakin pyrkii horjumaan tosiasioiden edessä ja sitä sen vuoksi pönkitetään rituaaleilla, puhdistuksilla ja erilaisilla muilla uskon teoilla.

Tällaisiin väitteisiin kuuluu koko tarina patriarkaatista ja sen ikuisesta taistelusta naisen alistamiseksi, naisen sorrosta, riistosta ja voimattomuudesta ja niin edelleen.

Jokainen tietää, että kaikki sisimmässään epäilevät sitä humpuukia, jota julkisesti tunnustetaan, mutta sen sanominen ääneen olisi katastrofi. Niinpä sitä tyydytään etsimään muista ja suoritetaan loputonta rivien puhdistusta ja henkisiä harjoituksia. Näinhän se lahkot toimivat.

Saarikosken kolumni on aika hupaisa jonkin sortin feministin uskontunnustus, joka sisältää myös ihan asiallista ja vakavaa kritiikkiä vallitsevaa oikeaoppisuutta vastaan. Tämä onkin väistämätöntä, muuten kirjoittaja ei olisi vain jonkin sortin feministi, vaan ihan oikea…

Tässä tunnustuksessa on tärkeällä sijalla puhdistautuminen omista maskuliinisuussynneistä naissukupuolen edessä. Kirjoittaja haluaa olla feministi tekojensa kautta.

Sellainen nyt kuitenkaan ei sovellu eikä voi soveltua niille oikeaoppisille, jotka ovat hyökänneet kirjoittajaa vastaan tämän tai tuon dogmin loukkaamisen takia. Eiväthän teot ketään taivaaseen vie, vaan usko.

Näin on aina ollut. Saarikoskenkin kannattaisi varmaan luopua tuosta jonkin sortin feminismistään ja tunnustaa tosiasiat: hän on kuin onkin myötäjuoksija, fellow-traveller, prispešnik. Sellaisia voidaan aina käyttää hyväksi, mutta ei koskaan hyväksyä täysiarvoisiksi toimijoiksi.

He ovat vihollisia, mutta auttavat silti, siis niitä hyödyllisiä idiootteja.

Mitkä ovat myötäjuoksijan motiivit ja millainen hänen psykologiansa? Tätä joutuvat oikeaoppiset aina pohtimaan ja ovat yleensä tulleet siihen, oikeaan, johtopäätökseen, että ne eivät ole ainakaan kunnioitettavat.

Saarikoski arvelee feministimiesten oikeastaan vonkaavan sitä yhtä (siis naisten suosiota), vaikka hän ei käytä juuri tätä termiä. Oikeaoppisen totalitarismin kumartaminen siihen uskomatta on kuitenkin aika helppohintaista.

On toinen asia käyttäytyä omassa elämässään säädyllisesti ja toisia ihmisiä kunnioittavasti ja toinen asia on kannattaa ääriliikettä. Fiksun käytöksen tai humaanien asenteiden lukeminen feminismiksi tai feminismin ansioksi on yhtä helppohintaista kuin aikoinaan oli oikeaoppisen stalinismin pyrkimys panna omalle tililleen kaikki ihmiskunnan edistys.

Feminismi ei ole pieniä tekoja, vaan isoja sanoja, jopa elämää suurempia. Siinä suhteessa se on samaa sukua kaikkien maallisten ja uskonnollisten lahkojen kanssa.

Jokaisellahan on lupa määritellä asiat ja päättää, mitä mieltä he mistäkin asiasta ovat.

Käytännössä kaikki hihhulit määrittelevät asiat tiukasti omalla tavallaan, eivätkä anna periksi ennen kuin todellisuuden ankara koura osoittaa, mistä oikeastaan olikaan kysymys. Jäljelle jää vain ansaittu nolous.

Tämän tarinanhan me jo olemme nähneet ja luulisi siitä voivan ottaa oppiakin.

Itse ainakin aion niin tehdä ja totean, etten ole minkään sortin feministi, enkä aio sellaiseksi ruvetakaan.

 

Timo Vihavainen ti 16.10. 22:34

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Entropia kasvaa

la 17.11. 23:54

Muistoja Saksasta

pe 16.11. 23:34

Teatteri-ilta Moskovassa

ke 14.11. 23:17

Harmaa eminenssi

ti 13.11. 23:09

Muistoja lännestä

ma 12.11. 23:09

Mitä maailma ajattelee?

su 11.11. 01:10

Jätkäsaari

pe 09.11. 23:56

Erikoinen neitsyt

to 08.11. 22:28

Ätläke

ke 07.11. 23:21

Alatyylin ylösnousemus

ti 06.11. 22:17

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Kiinalainen juttu

su 18.11.2018 00:00

Juha Ahvio

YK:n GCM-sopimus uhkaa sekä kansallisia rajoja että sananvapautta

to 15.11.2018 23:38

Professorin Ajatuksia

Susanna Koski havaitsi kaksinaismoralismia

la 17.11.2018 23:52

Jukka Hankamäki

Mikä GCM? Vähemmän on enemmän myös maahanmuuttopolitiikassa

pe 16.11.2018 23:36

Petteri Hiienkoski

Kuka pelkää natseja?

su 09.09.2018 06:07

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Synnytyssairaalassa näet Suomen tulevaisuuden

ti 13.11.2018 23:33

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Eduskunnan stalinistinen Unkari-ryhmä?

ke 14.11.2018 23:17

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Tönis Mägi täyttää tänään 70 vuotta

su 18.11.2018 13:40

Olli Pusa

EU-liittovaltio

la 10.11.2018 14:24

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

"Eurooppalaiset arvot" on osoitus uudesta suvaitsemattomuudesta

to 08.11.2018 23:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Entropia kasvaa

la 17.11.2018 23:54

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40