Blogi: Vieraskynä , la 02.02.2019 00:40

Miten Amerikan eliitti jakoi kansan kahtia

Miksi Yhdysvallat valitsi presidentikseen Donald Trumpin? Eihän kukaan näyttänyt uskovan niin voivan tapahtua. Trump saattoi olla karkea  ja tietämätön, mutta hän ei ainakaan ollut vastuussa kaikista epäonnistuneista hankkeista, joissa Amerikan johtajat olivat olleet mukana. Vallassa olijat olivat osoittautuneet kuuroiksi kansan äänelle, ja Trump tarjosi ainakin mahdollisuuden tulla kuulluksi.

Tucker Carlsonin teos Ships of fools  : How a selfish ruling class is bringing America to the brink of revolution kuvaa USAn hallitsevaa eliittiä kansasta vieraantuneena omassa kuplassaan etsimässä syyllistä, koska se ei näytä oppineen tästä läksystä mitään. Valeuutiset harhauttivat äänestäjät; Venäjä pääsi vaikuttamaan tulokseen; Sydänmaat häikäistyivät Trumpin menestyksestä liikemaailmassa; Voitto tuli rasismin vuoksi; Kaikki selitysyritykset kuvaavat kuitenkin enemmän esittäjäänsä kuin kohdetta.

Carlson toteaa, että hyvinvoivat onnelliset kansat eivät valitse Trumpin kaltaista ihmistä presidentiksi, epätoivoiset valitsevat. Kirja ei kerro Trumpista, vaan siitä raha- ja poliittisesta eliitistä, joka on syössyt maan onnettomuuksiin, ja joka on menettänyt kosketuksen todellisuuteen kyetäkseen muuttamaan suuntaa. Eliitti on kuin Narrilaivan miehistö, joka on tuuliajolla eikä edes halua tietää, kuinka matkustajien on käynyt. Narrilaiva pitää sisällään niin johtavia demokraatteja kuin republikaanejakin, journalisteja ja akateemista väkeä.

Konservatiivi Carlson kaipaa sitä Amerikkaa, missä politiikot ymmärsivät kansakunnan edun, liberalismi pysyi aisoissa, eikä ollut ajautunut holtittomaan moninaisuus- ja identiteetti-politiikkaan, ja missä puolueet toimivat toistensa vastavoimina etsien yhtenäisyyttä ja yhteistä etua. Poliitikot eivät tuolloin kiistelleet transsukupuolisten vessoista, vaan puhuivat taloudesta, veroista ja työvoimapolitiikasta. Liberaalit puuttuivat vakavasti kapitalistien ylilyönteihin ja puolustivat vähäosaisten sosiaalipoliittista asemaa.

Kirjan sisältö käy pääpiirteissään ilmi lukujen otsikoista: poliittisen eliitin näkökannat lähenevät toisiaan; orjaluokan maahantuonti; tyhmät sodat; suu kiinni; moninaisuuteen harhauttaminen; eliitti tunkeutuu makuuhuoneeseen; eikä roskia enää kerätä.  Amerikka on viime vuosikymmeninä käynyt läpi merkittäviä muutoksia, joista ei ole paljon puhuttu julkisuudessa, vaikka ne ovat kaikille näkyviä. Keskiluokka on kutistunut, ja rikkaat ovat rikkaampia kuin koskaan ennen. Demokratia tarvitsisi voimakkaan itsensä elättävän porvarillisen keskiluokan.  Teollisuus on supistunut, ja finanssikapitalismin kukoistus kaatui 2008 lamaan. Suhteellisen tasa-arvoisesta maasta, joka oli mahdollisuuksia täynnä, on tullut uudenlaisen luokkajärjestelmän omaksunut valtio.

Demokraatit ovat yhä kiihkeämmin identiteetti-politiikkaa harjoittava, suurkaupunkien ammatti-ihmisten ideoita kuunteleva, teknologia-yrittäjien asioita ajava varakkaiden ihmisten puolue. Republikaaneilta on jäänyt huomaamatta köyhien tukala asema, Amerikka ei ole enää maa, joka pystyy täyttämään ihmisten unelmia. Amerikan varallisuuden eriytyminen jatkaa kasvuaan, ja poliitikkojen tulisi olla huolissaan suunnattomien rikkauksien kasautumisesta. Lisäksi demografian nopea muutos tekee maasta yhä epävakaamman. Kun eri puolueiden näkemykset kohtaavat, jotta hallitsevat luokat voisivat säilyttää vallitsevan tilanteen saavutettujen etujensa turvaamiseksi, niin kansan tyytymättömyys ja pahoinvointi kasvaa.

Markkinakapitalismin avioliitto progressiivisten sosiaalisten arvojen kanssa on ehkä kaikkein tuhoisin liitto Amerikan taloushistoriassa. Olemme tilanteessa, missä heikkoja voi murskata miten tahtoo, ja vasemmisto itkee toisarvoisia asioita kuten seksismiä, ja taistoon noustaan vasta kun kysymys on turvatilojen saamisesta vihapuhehäirintää vastaan. Tänään liberaalit nostavat sankareikseen suuryritysten johtajia, ylistävät korporatiivisen teknologia-bisneksen pidäkkeetöntä maailmanvalloitusta, tärkeintä on asettua Trumpia vastaan, viis näiden yritysten työntekijöiden surkeista oloista.

Nykyrikkaat yritysjohtajat eivät ole koskaan eläneet sen eliitti-kulttuurin ulkopuolella, mikä on tuottanut heidät. Arvostelulta heitä suojelee identiteetti-politiikka. Esimerkiksi Facebookin perustaja Mark Zuckerberg on alusta asti osoittanut halveksuntaa asiakaskuntaansa kohtaan nauttien vallasta mitä yhtiö hänelle antaa. Asiakkaat ovat FB:n tuote, hyödyke, mitä se tarjoaa. Monille käyttäjilleen FB on addiktio. Koukuttavia tuotteita myymällä tullaan rikkaaksi, Instagramista tehtiin tarkoituksella riippuvaisuutta aiheuttava, mikä paljastettiin avoimesti. Kun tupakkateollisuus aikoinaan alkoi tehdä enemmän riippuvuutta aiheuttavia savukkeita, ja asia tuli ilmi, niin siihen puututtiin heti.

Presidentti Barack Obama kutsui Zuckerbergin Valkoiseen Taloon keskustellakseen haluamastaan sensuurista. Zuckerberg on asettunut tukemaan massamaahanmuuttoa, Black Lives Matter -liikettä, ja on ollut jatkuvasti valmis avustamaan ulkomaiden autoritaarisia johtajia heidän sensuuripyrkimyksissään. V. 2008 Instagram antoi periksi Venäjän vaatimuksille poistaa Aleksei Navalnyin video.

Jokaiselle kehityksessään jämähtäneelle hallitsevalle luokalle on ominaista keskinkertaisuuksien suosiminen. Sen on USA saanut karvaasti ja kalliisti kokea eri puolilla maailmaa käymissään sodissa. Todellisista sodista kokemusta vaille jääneet yliopistojen älypäät ovat antaneet neuvojaan niin demokraattien kuin republikaanien johtajille.

Max Boot, tutkinnot sekä Yalesta että Berkeleystä, johtava aseellisten konfliktien asiantuntija, sai neuvoillaan Irakin kaaokseen ja Afganistanin ratkaisemattomaan tilaan, eivätkä hänen muutkaan demokratian vientiyrityksensä onnistuneet. Trump ei republikaanien presidenttiehdokkaaksi tullessaan ollut kuullutkaan Strategisten tutkimusten kansainvälisestä instituutista, eikä hän aavistanut, kuinka merkittävä tekijä Boot oli. Trump sai Washingtonin haukat vihollisekseen asettuessaan vastustamaan sekaantumista Lähi-idän konflikteihin.

Trump katkaisi vuosikymmenien mittaisen USAn presidenttien kiintymyksen sodankäyntiin. Edellinen oli ollut demokraattien presidenttiehdokas George McGovern v. 1972, joka halusi noudatettavaksi politiikkaa, mitä nyt kutsuttaisiin käsitteellä America first. Obama oli tosin voittaakseen ehdokkuuden pahimmalta kilpailijaltaan Hillary Clintonilta lupaillut joukkojen kotiin kutsumista Irakista, ja ehti saada jo rauhanelkeistään Nobelin palkinnon, mutta unohti lupauksena, ja lopulta hän oli ensimmäinen presidentti, joka palveli kaksi kautta, ja oli sodassa niiden jokaisena päivänä jossain päin maailmaa.

Eliitti löysi myös konsensuksen ulkomaalaispolitiikassa. Maassa on jo 15 miljoonaa laitonta siirtolaista, demokraatit pyrkivät saamaan heille äänioikeuden, republikaaneille kelpasi heidän halpatyönsä. Presidentti Bill Clintonin aikaan rajavalvontaa kiristettiin ja siirtolaisten sosiaalitukia alennettiin, pelättiin maahanmuuttajien polkevan amerikkalaisten palkkatasoa ja työn laatu-standardeja. George W. Bushin presidenttikaudella demokraatit käänsivät kelkkansa täysin ja hylkäsivät amerikkalaisten työläisten suojelun, ja kun he v. 2016 asettuivat Donald Trumpia vastaan maahanmuuttoa ei voinut enää millään tavalla kritisoida ellei halunnut tulla kutsutuksi rasistiksi ja kiihkoilijaksi. Trumpin siirtolaisuuden vastainen asenne oli kova paikka republikaaneille, edustajainhuoneen puhemies Paul Ryan teeskenteli kuin olisi ollut valmis rakentamaan muurin Meksikon rajalle, mutta käytti rahat arabivaltioiden avustamiseen, ja puhui muslimien maahanmuuton puolesta.

Eliittiä ei latinojen virtaaminen maahan häiritse, eivät he tule asumaan vauraisiin esikaupunkeihin, vaan sotkevat monien pienien paikkakuntien ja köyhien asuinalueiden elämisen edellytyksiä, madaltavat koulujen tulostasoa, lisäävät rikollisuutta ja julkisia sosiaalimenoja sekä muuttavat kielijakaumaa. Hyvin ansaitseville amerikkalaisille halpa kotitalousapu on mieleen. Omien kansalaisten syrjäytyminen ei merkitse hallitsevalle luokalle mitään, koska maahanmuuton salliminen on moraalinen hyvä teko.

Eliitille sopii, että identiteetti-politiikasta on tehty politiikan pelialusta. Valkoiset ovat ainut ryhmä, jolle ei sallita sinne pelimerkkejä, vastuun sukupuolipolitiikasta ovat ottaneet feministit, eri vähemmistöryhmät kilpailevat eduistaan, aikoinaan kamppailtiin  koulujen rotuerottelua vastaan nyt taistellaan jotta saataisiin lisää eriyttämistä ja valkoisia suljettua pois yliopistojen kampuksilta ja koulutusohjelmista. Valkoisista uhkaa tulla maassa vähemmistö, ja joillain paikkakunnilla espanjasta on tullut jo pääkieli. Eliitti on mennyt mukaan tukemaan tribalismia, ja nostamaan vähemmistöjen vähemmän onnistuneita tapauksia ihailun kohteeksi.

Tieteellisestä pätevyydestä tingitään oikeaoppisuuden takia. Sananvapaus maassa, joka on ollut vapaan sanan johtotähti, on vaarassa. Yliopistot ja Piilaakson teknologia-jätit kulkevat tukahduttamistoimien eturintamassa. Eletään pelon ilmapiirissä.

Feministit ovat voittaneet, he ovat saaneet naiset ja tytöt enemmistöksi kouluissa ja yliopistoissa, naisille pitemmän elinajanodotteen ja jopa ajokortti on useammin naisella kuin miehellä. Avioliitoissaan he ovat kuitenkin onnettomampia kuin koskaan. Maahanmuutto islamilaisista maista uhkaa vaurioittaa niin naisten asemaa kuin perheitä ja yhteiskuntaa laajemmin, jo nyt on koettu kunniamurhia ja sukupuolielimien silpomisia, mutta feministit marssivat ylpeästi plakaateissaan hijabiin pukeutunut nainen Trumpin vastaisissa mielenosoituksissa.

Työväenluokan miesten olot ja palkat ovat huonontuneet. Miehet elävät viisi vuotta lyhyemmän elämän kuin naiset, ovat lihavampia, käyttävät alkoholia, huumeita ja lääkkeitä enemmän, kärsivät työttömyydestä useammin. Miesten ahdinko ei mediaa eikä hallintokoneistoa tunnu huolettavan, vaikka se vaikuttaa perheen perustamiseen, avioeroihin, yksinhuoltajuuden yleistymiseen; eikä yhteiskunta, joka täytetään joutilailla miehillä ole yleensä vakaa, parhaimmillaankin se on surullinen ja aloitekyvytön.

Ympäristöliike kerää aktivistinsa ilmastonmuutosaatteen ympärille, ja jättää luonnonsuojelun retuperälle. Ympäristönsuojelu häviää aina eliitin prioriteeteissa maahanmuutolle, mistä siitäkin ollaan kiinnostuneita vain teoreettisella abstraktilla tasolla monimuotoisuuden palvontana. Laitonta siirtolaisuutta ei vastusteta, vaikka Kalifornian tuhoisissa metsäpaloissa ja muissa ympäristötuhoissa on osoitettu tekijöiksi rajan yli laittomasti tulleita. Obaman hallinto muutti ympäristöliikkeen pyynnöstä lainsäädäntöä vapauttaen tuulimylly-yhtiöt vastuusta kotkien kuolemiin, ja kondorikotka on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kaupunkien sotkuiset ja roskaiset kadut, luonnonpuistojen ja rantojen jätevuoret eivät saa puhdistajia ylevämpään ilmastonmuutostyöhön ja siisteihin ja rahallisesti hyvin tuettuihin toimistotiloihin tottuneista.

Sukupolvien ajan journalistit uskoivat, että heidän tehtävänsä oli ylläpitää vastuullista tasapainoa vallan suhteen. Tähän kuului vaaleilla valitsemattomien byrokraattien näkymättömien syntien kaivaminen liittovaltion piilotetuista lokeroista. Kirjoitettiin hallinnon väärinkäytöksistä, nyt journalisteista on tullut vallan palvelijoita, useimmat heistä halveksivat Donald Trumpia, joten heitä ei haittaa vaikka hallituksen viranomaiset olisivat vakoilleet Trumpin neuvonantajia vaalikamppailun aikana. Suurin syy siihen, että lehdistö on lakannut kantamasta vastuuta vallan väärinkäytöstä, johtuu siitä, että journalisteilla on enemmän yhteistä Washingtonin vallan kanssa kuin muun maan kanssa. He jakavat samat elämänkokemukset ja kulttuurisen maun, heistä on tullut erottamattomia.

Tunnettu toimittaja Tucker Carlson on kirjoittanut hätähuudon amerikkalaisten puolesta myötätunnon ja järjen herättelemiseksi. Kirjoittaja tekee linjanvetoja maan hajoamisprosessista, hallinnon piittaamattomuudesta, kansalaisten vetämisestä mukaan liberaalien moninaisuuden ja sukupuolisekoilun kiemuroihin, ympäristöliikkeen tekopyhyydestä ja maahanmuuton nostamisesta moraaliseksi velvollisuudeksi amerikkalaisten kustannuksella. Teos on saanut osakseen kehuja, ja sitä on myyty hyvin.

 

Carlson, Tucker, Ship of fools : how a selfish ruling class is bringing America to the brink of revolution. New York: Free Press, 2018.

 

Kirjoittaja on Hilkka Axelsen, eläkkeellä oleva kirjastonhoitaja, FM yleinen historia.

 

Vieraskynä la 02.02. 00:40

Vieraskynä

Oikean Median vieraskynä -blogiin poimitaan mielenkiintoisia kirjoituksia henkilöiltä, jotka kirjoittavat harvemmin tai eivät voi omalla nimellään kirjoittaa valitsemistaan aiheista.

tuoreimmat

Tanskan sosiaalidemokraattinen hallitus lipsuu lupauksistaan

to 25.07. 21:43

Kansallismielisten liittouma ry/188 -kukkavirta - terrori-iskun uhrien muistokulkue Turussa

ma 08.07. 22:05

Alexandria Ocasio-Cortez ja punavihreä vallankumous

ke 03.07. 23:00

Kirkko ja Pride - Miksi homoteologiset argumentit eivät vakuuta

to 27.06. 00:12

Päivi Räsäsen avoin kirje arkkipiispa Luomalle

ti 18.06. 23:56

Globalisti Paavi ja kapinalliset papit

ma 10.06. 23:35

Ei palata pakkoruotsiin, vaan tähdätään tulevaisuuteen

ma 03.06. 23:35

Hölmöläisten hommaa

su 02.06. 12:34

Maahanmuuttoahdistus koskettaa monia suomalaisia

to 23.05. 01:36

Suomalaisille jatkossakin maitoa ja bensaa!

to 16.05. 22:33

blogit

Vieraskynä

Tanskan sosiaalidemokraattinen hallitus lipsuu lupauksistaan

to 25.07.2019 21:43

Juha Ahvio

Sananvapaus on entistäkin uhatumpi Suomessa

pe 16.08.2019 00:09

Professorin Ajatuksia

Suomalaiset nihkeitä Välimeren taksiliikenteen tukemiselle

ke 21.08.2019 23:08

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Kant: monikulttuurisuuskriittinen filosofi ajallemme

ma 29.07.2019 23:29

Petteri Hiienkoski

Kunnioitetaanko koululaitoksessa enää ihmisoikeuksia?

ti 13.08.2019 00:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Rauhan projekti ei etsi vihollisia omistaan

ti 30.07.2019 17:12

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Monikulttuurisuus lisää rikollisuutta

su 18.08.2019 04:14

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Putin tulee rauha käsissään?

ke 21.08.2019 23:10

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Hussein Al Taee, Taqiya ja muslimipoliitikkojen perimmäiset lojaliteetit

su 18.08.2019 09:12

Heikki Porkka

Nerouden riivaamiin uusia jäseniä?

ma 19.08.2019 12:18

Tapio Puolimatka

Asetun ehdolle Suomen Kristillisdemokraattien varapuheenjohtajaksi

ma 12.08.2019 22:21

Olli Pusa

Uusi Eurooppa tuhoon tuomittu?

su 18.08.2019 11:57

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Orpon moraaliposeeraus osui omaan nilkkaan

ke 21.08.2019 17:15

Jessica Vahtera

Tapaus vihreä poliisi

to 15.08.2019 14:00

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Liberalismin siunaukset

ke 21.08.2019 23:09

Matti Viren

Työpaikat eivät synny itsestään

ke 21.08.2019 23:13