Tämän blogin nimen alle olen kirjoittanut, että "niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus."

Tämän yhteyden sananvapauden ja yhteiskunnan mädännäisyyden välillä oivalsin jo teinipoikana seuratessani maailmanpolitiikkaa ja tutustuttuani natsi-Saksan historiaan. Mutta erityisesti näkemykseeni vaikutti silloisen itäisen suurvaltanaapurimme todellisuus.

Siellähän toisinajattelijat passitettiin vankiloihin tai mielisairaaloihin vielä 1970-luvulla. Ja aiemmin heitä oli jopa tapettu - etenkin, mikäli heillä sattui olemaan yhteiskunnallisesti merkittävä asema, jonka he menettivät isä Aurinkoisen silmissä.

Siksi on ollut järkyttävää huomata, kuinka sananvapauden vastustaminen elää ja voi hyvin poliittisessa vasemmistossamme. Siitä yhtenä järkyttävänä esimerkkinä nousi esille Vantaan Sanomien mielipidekirjoitus, jossa Vantaan vasemmistonuorten puheenjohtaja vaati yksityishenkilön pihalleen asettaman ja oman näkemyksensä mukaisen banderollin poistamista.

Perusteluksi hän esitti, että "vaikka meillä kaikilla on oikeus mielipiteisiimme, ei sananvapautta saa toteuttaa muiden oikeuksia loukkaamalla... Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta tulee pitää kiinni, koska jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja arvokas."

Nuorelle kommunistien aatteelliselle perilliselle huomautettiin, että banderollissa on esitetty ainoastaan tieteellisiä tosiasioita sekä nettiosoite ja kuva, jossa on mies, nainen, tyttö ja poika. Eikä banderolli tai sen taustalla oleva yhdistys "pyri kyseenalaistamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuden olemassaoloa".

Banderolllissa siis vastustettiin avioliitto-termin virallista käyttöä homoseksuaalien rekisteröidyistä parisuhteista. Perusteluita yhdistys hakee käsittääkseni Raamatusta, jossa avioliitto on määritelty miehen ja naisen väliseksi liitoksi.

Tähän kommenttiin vastatessaan vasemmistonuorten puheenjohtaja sitten osoittikin olevansa puhdasoppinen aatteensa seuraaja. Ensin hän kiisti saamansa vastineen esittäjän näkemyksen rakentamalla olkiukon. Sen mukaan "banderollin sanoma on selvästi se, että se kiistää muunlaisten kuin heteroydinperheiden oikeuden olemassaoloon, vaikka ihmisten ja perheiden moninaisuus on realiteetti".

Sen jälkeen hän veti vielä - taustansa huomioiden käsittämättömän surkuhupaisasti - peliin ihmisoikeudet, jotka hänen mukaansa "eivät ole myöskään mielipidekysymyksiä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimien tuomioissakin katsotaan, että ihmisarvoa loukkaava materiaali ei nauti sananvapauden suojaa."

Lopuksi hän vielä nostaa tikun nokkaan omien aatteellisten juurtensa synkimmät sävyt vaatimalla Vantaan kaupunkia sensuroimaan puheena olevaa yksityisen henkilön pihamaalla olevan banderollin ja tekemällä sen yhteisymmärryksen nimissä.

Tämä tapaus osoittaa, ettei sananvapaus nauti koko suomalaisen poliittisen kentän suojaa. Toki tämä on tiedossa muutenkin aina oikeuslaitosta myöden, mutta siitä huolimatta on huomionarvoista, että yhden maamme suurimman eduskuntapuolueen vantaalainen nuorisopoliittinen vaikuttaja on ominut niin tyylipuhtaasti ne keinot, joilla Neuvostoliitton läpeensä mätä hirmuvalta luotiin.

Vielä surullisemmaksi asian tekee, ettei kyseinen nuori henkilö todennäköisesti edes ymmärrä mikä ongelma hänen kannanotossaan oli. Ainakaan sitä ei ymmärrä se henkilö, joka Uudessa Suomessa olleen kirjoituksensa keskustelussa muotoili, että "on eri asia pyrkiä viemään ihmisoikeuskehitystä parempaan suuntaan, kuin ajaa ihmisoikeuksien rajoittamista".

Siitä tuli hakematta mieleeni Li Anderssonin taannoinen lausahdus erityyppisestä väkivallasta, josta nousi hienoinen häly jota mm. Kansan Uutiset pyrki selittelemään. Valitettavasti alkuperäisen Pravdan suomalaisversio ei selityksellään muuttanut sitä tosiasiaa, että myös Vasemmistoliiton puheenjohtajan mielestä tarkoitus pyhittää keinot.

Summa summarum: meillä elää keskuudessamme ja jopa hallituksessa puolue, jonka piirissä sananvapaus koskee vain heidän omasta mielestään oikeutettuja ajatuksia. Minusta se on masentavaa, sillä viime vuosisadan historia osoittaa tuollaiset ajatukset äärimmäisen vaarallisiksi - suorastaan kuolemanvaarallisiksi etenkin silloin kun niiden omistaja pääsee käyttämään ehdotonta valtaa suhteensa muihin ihmisiin. Onneksi tilanne Suomessa ei ole ainakaan vielä tämä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan
Frankfurtilaisen ja helsinkiläisen sananvapauden ero
Fanatismismi, Pirkko Saisio, HS ja sikaporsas