Kun Olli Immonen (ps) kirjoitti neljä vuotta sitten otsikon sanat englanniksi facebook-seinälleen, sai hän kimppuunsa paitsi yliopistojen suvaitsevaiset professorit, myös punavihreän ja ruskeansinisen poliittisen eliitin. Merkille pantavaa oli lisäksi, että jopa Immosen omasta puolueesta kuului tuomitsevia ääniä perussuomalaisten eduskuntaryhmää ja ps-median toimitusta myöten.

Suomen valtamedia, erityisesti Yleisradio ja Helsingin Sanomat kiihottivat suomalaisia julkaisemalla poliitikkojen, professorien ja kulttuurielämän edustajien lausuntoja, joissa Immosen sanat tuomittiin jyrkästi. Pohdittiin jopa sitä, onko Immonen syyllistynyt valtiopetokseen tai kirjoittanut kansanedustajana jotain perustuslain vastaista.

Kansakunnan moraalinvartijaa leikkivä punavihreä kerma järjesti pikavauhtia Meillä on Unelma -konsertin, jossa muusikot ja poliittiset agitaattorit paheksuivat kovin sanoin Immosen lausuntoa.

Suomi oli median uutisoinnin siivittämässä intensiivisessä ja voimakkaassa ”neuvostoliittolaisessa tilassa”, jonka myötä toisinajattelijat sysättiin syrjään samalla, kun pyrittiin kaikin tavoin kertomaan hyvyydestä, jota on tarkoitus jakaa kaikille maailman kansoille kulttuurisiin piirteisiin ja ominaisuuksiin katsomatta.

Heinäkuun 28. päivänä 2015 järjestetystä Meillä on Unelma –tapahtumasta on kulunut neljä vuotta. Vaikuttaa siltä, että Unelmaa vaatineet ovat kadonneet koloihinsa juhlimatta lainkaan toiveensa nopeaa etenemistä. Miksi he hissuttelevat hiljaa koloissaan eivätkä juhli näkyvästi, vaikka tuhannet suomalaiset ovat kohdanneet heidän vaatimansa Unelman seuraukset?

Monikultturismi on todellisuudessa toisen ismin, kommunismin serkku. Samalla tavoin kuin kommunismissa monikultturismin on tarkoitus osoittaa maailman kansoille ja ihmisille, että toisilleen vieraat, jopa vihamieliset ja hyvin erilaiset kulttuurit kykenevät elämään sulassa sovussa ”saman katon alla”.

Neuvostokommunismin tavoista poiketen monikultturistisen utopian mukaan toisistaan vahvasti poikkeavat kulttuurit eivät sulaudu yhdeksi kulttuuriksi, kuten neuvostokommunismissa oli tarkoitus, vaan kulttuurit kykenevät säilyttämään ominaispiirteensä ja jopa kehittymään positiiviseen suuntaan.

Kovin ihmeellinen einstein ei ihmisen tarvitse olla ymmärtääkseen, että täysin erilaisten arvomaailmojen ja kulttuurien yhteen sovittaminen ei tule koskaan onnistumaan ilman pakottamista ja väkivaltaa. On täysin selvää, että ajan myötä kulttuurien sekamelskasta nousee esiin yksi ylitse muiden. Yleensä voittajana selviää röyhkein ja väkivaltaisin.

Viimeisen reilun neljän vuoden aikana heikkolahjaisimmankin ihmisen on täytynyt käsittää, millaiseen yhteiskuntaan olemme matkalla, mikäli poliittiset päättäjät eivät paina jarrua ja toteuta maahanmuuttopoliittista u-käännöstä.

Länsieurooppalainen ympäristö, viitekehys, jota Suomen poliittinen johto on matkinut parhaansa mukaan, on pullollaan esimerkkejä siitä, millaisia kauhuja on odotettavissa, jos järjen valo ei syty.

Parhaana lähiesimerkkinä toimii Ruotsi, joka on Euroopan ykkönen raiskauksissa, ampumistapauksissa, kranaatti-iskuissa, autopaloissa ja koulupaloissa. Ruotsalaisessa yhteiskunnassa on poliisin tuoreimman raportin mukaan 60 no go –aluetta, tai kuten Ruotsin poliisi asian ilmaisee, haavoittuvaa aluetta, joilla tarvitaan erityistoimenpiteitä.

Esimerkiksi Tukholmassa on useita ”haavoittuvia alueita”, Älvsjö/Solberga, Bredäng, Hagsätra/Rågsved, Hässelby/Vällingby, Vårberg, Östberga, Husby, Rinkeby/Tensta, joista kaksi viimeisintä ovat Ruotsin poliisin mukaan pahimpia.

Ruotsin no go –alueille on tyypillistä maahanmuuttajaväestön runsas määrä ja lisäksi useilla listalla olevilla alueilla on vahvoja islaminuskoisten keskittymiä. Kansankielellä voi sanoa, että kyse on monikulttuurisista ruutitynnyreistä.

Saksa on Ruotsin lisäksi toinen länsimaa, joka toimii suomalaisen politiikan esikuvana. Aivan samoin kuin Ruotsissa, myös Saksassa on alueita, joilla hallintaa pitävät aivan muut kuin saksalaiset viranomaiset. Islamilaisen [ja arabi]maailman arvo- ja tapakulttuuri on vahvasti edustettuna esimerkiksi Berliinin Neuköllnissä ja Kreutzbergissä, joiden osalta juutalaisia varoitettiin kipan käyttämisestä jo vuosia sitten.

Yleisradio ei kovin usein raportoi Saksan monikulttuurisesta menosta, mutta sen sijaan toimittaja Pertti Rönkkö kirjoittaa aktiivisesti paikallisen valtamedian pääuutisista, jotka käsittelevät varsin usein monikulttuurisuuden tuomia vakavia ongelmia.

Sunnuntaina 28.7.2019 Rönkkö välitti Tagesspiegel-lehden uutisen: 

”Düsseldorfilaiseen Rheinbadin maauimalaan pääsee tästä lähtien enää vain henkilötodistuksen näyttämällä. Uimalan johto päätti Tagesspiegel-lehden mukaan toimenpiteestä sen jälkeen, kun kymmenpäiset pohjoisafrikkalaisten ja arabitaustaisten nuorten joukot olivat saaneet uimalassa aikaan uhkaavia tilanteita ja yleistä levottomuutta. He olivat uhanneet ja solvanneet myös henkilökuntaa. Molemmissa tapauksissa paikalle tarvittiin kymmeniä poliiseja rauhoittamaan „vallan ottaneita“ nuoria.”

Maanantaina 29.7.2019 Rönkkö lainasi Bild-lehden uutista eritrealaismiehestä, joka oli työntänyt lapsen ja äidin junan eteen rautatieasemalla:

”Mies työnsi Frankfurtin asemalla äidin ja hänen 8-vuotiaan poikansa lähestyvän ICE-junan alle. Äiti ehti väistää junaa kiskojen väliin, mutta poika kuoli. Teosta on pidätetty eritrealainen mies. Hän yritti työntää Bild-lehden mukaan junan alle myös kolmatta henkilöä.”

Suomessa mediat ovat puolestaan kertoneet Helsingin Laajasalossa asuvasta, lapsia raiskaavasta ja muulla tavoin seksuaalisesti hyväksikäyttävästä ”Enosta”, jonka oikeaa nimeä valtamedia ei ole hygieniasyistä kertonut kansalaisille. Yleisradion mukaan ”Eno” on 64-vuotias laajasalolaismies. Lisäksi Yle kertoo, että mies on tarvinnut tulkkia ja että hänen nimensä viittaa ulkomaalaistaustaisuuteen.

Internetissä liikkuvan tiedon mukaan ”Enon” oikea nimi on Muhammed tai joku Muhammedin useista versioista. Nimi viittaa islaminuskoiseen henkilöön, joten jonkinmoisesta monikulttuurisesta lapsenraiskaajasta on jälleen kyse.

”Eno” on ollut pidätettynä maaliskuusta lähtien. Ihmeellistä on, että tapauksesta uutisoidaan vasta nyt. Olisiko uutisoinnin ajankohdalla jotain tekemistä sen kanssa, että eduskuntavaalit pidettiin huhtikuussa? Persun pelko on vallannut poliisin tiedotuksen ja valtamedian?

Oulun lapsiraiskaukset paljastuivat ennen vaaleja nettiaktiivin, oululaispoliitikko Junes Lokan ansiosta. On perin outoa, että Helsingin seudulta ei löydy ainoatakaan henkilöä, joka kaivaa esiin vastaavia tapauksia. Pääkaupunkiseudulla on Suomen suurin monikulttuurikeskittymä, jonka lisäksi tiedetään, että etnisesti ei-suomalaisilla on valtava yliedustus pääkaupunkiseudun seksuaalirikosten osalta.

Valtamedian sensuuriin viittaavasta toiminnasta muistetaan lisäksi oikein hyvin, kuinka Yleisradio siirsi Seinäjoen arabikevät –dokumentin vaalien yli.

On äärimmäisen huvittavaa, että Yleisradion toimittajat piipittivät eduskuntavaalien alla Venäjän vaikutusyrityksistä vaalin tulokseen. Yle on Helsingin Sanomien ohella Suomen merkittävin vaalivaikuttaja. Päällimmäisenä tarkoituksena kummallakin tuntuu olevan ehkäistä kehitystä, joka tekisi Suomesta turvallisemman, rauhallisemman ja vauraamman maan.

Tunnettu suomalainen ylikomisario on useaan otteeseen väittänyt, että pääkaupunkiseudulla ei ole maahanmuuttajavaltaisia nuorisojengejä, jotka liikkuvat pahoissa aikeissa. Kentältä ja sosiaalisesta mediasta saamieni tietojen mukaan kyseinen poliisimies lipeää [tapojensa mukaan] totuuden polulta.

Lauantaina 27.7.2019 helsinkiläinen äiti kertoi facebook-seinällään helsinkiläisen ravintolan edustan tapahtumista. Hänen poikansa oli poistunut ravintolasta, jonka edustalla ollut maahanmuuttajajengi oli kiskonut pojan sivuun. Poika oli päässyt hetkellisesti irti käsiksi käyneistä ja pyytänyt apua ravintolan ovimiehiltä. Sen sijaan, että apua olisi annettu, ovi oli vedetty kiinni eikä poliisia hälytetty paikalle. Hetken päästä poika oli pahoinpidelty ja häneltä oli viety puhelin. Auttamaan tulleita, miehiä ja naisia, oli myös pahoinpidelty ja tönitty seurauksella, että yksi auttajista joutui sairaalaan.

Äidin viestin mukaan etnisesti ei-suomalaisia ”jengiläisiä” oli arviolta parikymmentä. Äidin viesti on levinnyt laajasti netissä.

Erään ammattinsa puolesta Helsingin iltaelämää paljon näkevän kommentoijan mukaan samantyyppisiä [lähi-itäläisiltä vaikuttavia] ryhmiä on nähty myös muualla Helsingissä suosittujen paikkojen edustalla, joissa käy paljon nuoria ihmisiä ilta-aikaan.

Olen suhteellisen varma, että viime vuosina yhä useampi suomalainen on haaveillut samasta asiasta kuin Olli Immonen kesällä 2015. Hienoahan se olisi, jos suomalaisista kaivautuisi esiin kansakunta, joka kukistaa omasta maastaan painajaisen nimeltä monikultturismi.

Monikultturismi on ideologiana yhtä mieletön ja väkivaltaa tuottava kuin kommunismi. Sen kukistaminen on mahdollista, mikäli kansalaiset antavat luottamuksen poliitikoille, jotka ovat omistautuneet edistämään suomalaisten etua ja turvallisuutta.