YLE julkaisi tänään [20.3.2020] diagrammin, josta ilmenee, että 12.3.2020 alkaen kaikkia potentiaalisia tartuntaepäilyjä ei enää testattu. Kuva kertoo testauksen lopettamisesta ehkä enemmän kuin tuhat sanaa.

Vahvistettujen tartuntojen määrä näyttää tämän jälkeen kasvaneen räjähdysmäisesti. Kun kaikkia tartuntaepäilyjä ei enää testattu, ei myöskään saatu aiempaan nähden vertailukelpoista tietoa sen jälkeisten tartuntojen määrästä ja leviämisestä.

Tartuntojen todellinen määrä kasvoi todennäköisesti suhteellisesti jopa enemmän kuin mihin diagrammi viittaa. Sen jälkeen niiden määrää ei ole tiennyt enää kukaan. THL arvioi muutama päivä sitten, että niitä olisi noin 20-30 kertaa enemmän kuin todettuja tartuntoja.

Miksi testaukset lopetettiin? – Syy on yksinkertainen: virustesteistä oli pulaa eikä testauskapasiteetti ollut riittävä. Se ei riitä edes terveydenhoitohenkilökunnan testaukseen. Testausta pidettiin liian kalliina. Suomessa koronaviruksen testaamiseen ei myöskään ole käytössä pikatestejä toisin kuin monissa muissa maissa.

Ikävän tosiasian rehellisen myöntämisen sijasta eräät terveydenhuollon asiantuntijat joutuvat keksimään puutteelle toinen toistaan huonompia selityksiä: esimerkiksi, etteivät testaukset sovi Suomeen, kuten Etelä-Koreaan, jossa ne olisivat johtuneet siitä, että viruksen oletettiin levinneen tiettyyn uskonlahkoon, johon se pyrittiin rajaamaan. 

Vaihtoehtona tartuntaepäilyjen testaamisen jatkamiselle ei myöskään ole se, että koko kansa olisi pitänyt testata, kuten on annettu ymmärtää. – Jos niitä olisi jatkettu ja katkaistu tartuntaketjut sen mukaisesti, ei välttämättä olisi edes tarvittu niin monien testaamista. Mikään ei tule kalliimmaksi kuin väärässä asiassa säästäminen! "Falskit" selitykset nakertavat asiantuntijoiden uskottavuutta.

Suomen hallitus teki yhden raskaimmista strategisista virheistään siinä, ettei se riittävästi varautunut tartuntaepäilyjen testaamiseen tartuntaketjujen tunnistamiseksi ja pysäyttämiseksi. Koronaviruksen leviäminen näyttää yllättäneen Sanna Marinin (sos.) hallituksen ministerit jakkupukujen housut – ja pari hamettakin – kintuista.

Jämähtikö hallitus oman ohjelmansa vangiksi? Luottiko se sokeasti Euroopan Unioniin ja sen apuun eikä Suomessa sen takia varauduttu kunnolla koronaviruksen torjuntaan? Toivoivatko punavihreät ministerit viruksen leviämisen edistävän hallituksen "kunnianhimoista" ilmastopolitiikkaa? Sehän nopeuttaa tavoiteltua väestökatoa. Heidän riemunaihettaan lisännee se, että päästöt vähenevät toiveiden mukaisesti, elleivät enemmänkin, kun yhteiskunta pysähtyy.

Kuvaavaa irtaantumiselle todellisuudesta on se, että ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) matkusteli vielä kolme viikkoa sitten Washingtonissa kertomassa ulkoministeri Mike Pompeolle, miten hyvin EU ja Suomi ovat varautuneet koronaviruksen leviämiseen. Sen jälkeiset tapahtumat osoittavat, että Haaviston olisi sen sijaan tullut nöyrästi pyytää Yhdysvalloilta apua, jolla viruksen leviämistä olisi voitu Suomessa torjua.

Maahamme ei ole järjestetty riittävästi virustestejä ja testauskapasiteettia eikä ilmeisesti edes hengityskoneita ja suojavarusteita! Ei ole EU eivätkä muut EU-maat niitä meille tyrkyttämässä.

Kun tartuntaepäilyjen virustestaukset 12.3.2020 lopetettiin, tehtiin kauaskantoinen strateginen päätös. Sillä luovuttiin mahdollisuudesta viruksen leviämisen täsmätorjuntaan tartuntaketjujen tunnistamisella ja pysäyttämisellä.

Hallituksessa ei ilmeisesti edes ymmärretty testauksen merkitystä ja hyötyä virustorjunnalle, huolimatta siitä, että sen avustajien armeija on valtava. Määrä ei kuitenkaan korvaa laatua. Sillä ei myöskään voi kompensoida ministerien kyvyttömyyttä.

Tartuntaepäilyt kattavan testauksen ennenaikainen lopettaminen lienee syynä hallituksen väärille tilannearvioille ja sitä seuranneille virheratkaisuille, ellei testauksen lopettaminenkin ollut seurausta sitä edeltävistä virhearvioista. Tinkimällä testauksista pää työnnettiin pensaaseen. Samalla aiheutettiin vahinkoa, jota ei voinut enää korjata.

Strategisen päätöksen seurauksena olisi pitänyt muuttaa radikaalisti myös hallituksen toimintalinja sen mukaisesti koko yhteiskuntaa koskevaksi: sulkea rajoja sekä määrätä Italian ja Ranskan malliin kokoontumis- ja ulkonaliikkumiskieltoja, joilla ihmisten välisiä kontakteja olisi minimoitu. Näin ei tapahtunut. Ei ollut valmiutta.

Epäjohdonmukaisuus osoittaa, ettei päätöksiä ole koordinoitu. Siihen viittaavat myös terveydenhuollon asiantuntijoiden lausunnot. Jos hallitus on johtanut virustorjuntaa koskevaa "prosessia alusta alkaen", kuten pääministeri Sanna Marin väittää, huonompaa johtaminen tuskin voisi olla. Marinin kommentit herättävät säälinomaista myötähäpeää.

Poikkeustoimia ryhdyttiin ottamaan käyttöön vasta 17.3.2020. Suomessa oli kuitenkin jo nostettu kädet ilmaan ja antauduttu koronavirukselle viimeistään 12.3.2020. Tuolloin virus päästettiin riehumaan lähes vapaasti ennen kuin kattavia rajoitustoimia ryhdyttiin ottamaan käyttöön. Se tapahtui vasta noin viikon kuluttua. Silloinkin toimet olivat tilanteeseen nähden riittämättömiä ja huonosti kohdennettuja. Vaikuttaa siltä, että varautumissuunnitelmat oli tykkänään laiminlyöty.

Koronaviruksen torjunta ei näytä missään vaiheessa olleen hallituksen asianmukaisesti koordinoimaa. Ratkaisut ovat olleet väärin ajoitettuja ja väärin mitoitettuja. Useimmiten ne tehdään liian myöhään. Mallia niihin on apinoitu naapurimaista. Osa toimista on ehkä oikeasuuntaisia. Enemmän ne kuitenkin näyttävät olevan jälkijättöistä ilmaan sohimista kuin vastuulliseen varautumiseen perustuvia torjuntatoimia.

Hallitus ei alunalkaenkaan ole keskittynyt suomalaisten turvallisuuteen niin kuin sen olisi pitänyt. Ministerit ovat puuhastelleet toisarvoisten asioiden parissa ja harrastaneet "maailman parannusta" suomalaisten kustannuksella. Tällainen "Suomi viimeiseksi" -politiikka on törmännyt karuun todellisuuteen, josta saamme kalliisti maksaa. Ehkä päättäjiä kannattaisi valita mieluummin henkilökohtaisten kykyjen kuin sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tms. uusvasemmistolaisten kriteerien perusteella.

Olennaista olisi saada viruksen leviäminen kuriin mahdollisimman tehokkaasti ja minimoida huonosta varautumisesta johtuvat vahingot. Valitettavasti tämä hallitus ei näytä kykenevän siihen. Se on jäänyt omaksumansa politiikan ja ideologiansa vangiksi.

Sanna Marinin kannattaisi suosiolla jättää hallituksensa eronpyyntö. Kun harjoitettu politiikka on epäonnistunut, on syytä tehdä johtopäätökset ja antaa toisille mahdollisuus aloittaa uusin eväin heille parempaa menestystä toivoen. Se olisi vastuullista ja isänmaallista.

Marinin hallituksen pitäisi tehdä sama, minkä Cajanderin hallitus 1.12.1939, kun Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen: jättää eronpyyntönsä! Se on epäonnistunut sekä koronaviruksen torjunnassa että sen levimiseen varautumisessa.

Suomeen tarvitaan poikkeusoloja vastaava hallitus, joka keskittyy olennaiseen! Aivan kuten sodan oloissa nimitettiin hallitus, joka keskittyi sota-ajan tilanteeseen ja rauhan palauttamiseen.

Petteri Hiienkoski