Helsingin Sanomat teki jutun ranskalaisesta Jacques Attalista, jota se kuvaa "Ranskan yleisälyköksi, kaikkien asioiden kommentaattoriksi ja erittäin kiireiseksi eläkeläiseksi". Sekä presidentti Emmanuel Macronin löytäjäksi.
Attalilla oli näkemys siitä, että Euroopassa pitäisi olla yhteistyötä monella eri alueella kuten aseteollisuudessa, avaruussodankäynnissä, satelliittitekniikassa ja lennokkien kehittämisessä. EU:lla tulisi olla myös Natosta riippumaton oma puolustus.
Hänen mukaansa Eurooppa voi menestyä vain nykyistä tiiviimmän EU:n kautta. Nykyinen on sen sijaan ongelma, koska kansa ymmärtää, ettei se pysty ratkaisemaan ongelmia - ja ihmiset tietävät sen.
Hänellä on myös näkemys, mikä saisi EU:n etenemään kohti hänen toivomaansa suuntaa: se on pelko; pelko siitä, että meidät valloitetaan yksi kerrallaan. Jo nyt hän näkee kaikki kilpailijoinamme: "amerikkalaiset, kiinalaiset, venäläiset".
Attalilla oli näkemys myös EU:n poliitikoista. He ovat hänen mukaansa pelkureita ja ottavat kaiken kunnian itselleen, kun asiat menevät hyvin, mutta kun menee huonosti, on se Euroopan syytä.
* * *
Attalin näkemykset herättivät muutamia ajatuksia, jotka haluan jakaa arvoisan lukijani kanssa.
Ensinnäkin on selvää, että ainakin teoriassa yhdistynyt Eurooppa olisi taloudellisesti ja sotilaallisesti paljon vahvempi kuin nykyinen. Mutta vain siinä tapauksessa, että kaikki poliitikoista ja yritysjohtajista aina mediaan ajattelisivat Europan ja sen kansalaisten parasta. Eivätkä ajaisi omia agendojaan, joiden taustalla ovat poliittis-filosofiset utopiat tai henkilökohtaiset intressit.
Nykyisin tilanne ei ole tämä. Poliittinen järjestelmämme on osin maanosan median ohjaamana tuottanut joukoittain projekteja, joita iso osa kansalaisista vastustaa - ja jotka ilmiselvästi eivät vastaa sen oikeudentajua. Tarkoitan tietenkin kehitysmaalaisten massamaahanmuuttoa, mutta myös varojen siirtoa asiansa hoitamatta jättäneille tahoille sekä unionitasoisen lainsäädännön ulottamista yksittäisten painostustahojen vaatimiin suuntiin.
Itse näenkin, että EU:n tulisi vahvistuakseen keskittyä erityisesti maanosamme talouden vahvistamiseen - markkinoiden avoimuuteen - koko Unionin alueella ja ehkäpä myöskin puolustusyhteistyöhön. Euro-kysymys on erityisen vaikea, sillä taloudellinen tuottavuus eroaa niin paljon eri alueiden välillä, ettei valuuttaunioni voi toimia ilman varojen laajamittaista sisäistä jakamista. Ja se taas kohtaa maksajiksi joutuvien kansalaisten oikeutetun vastarinnan - elleivät he tavalla tai toisella saa (uskottavasti ja todellisuudessa) vastineeksi uhrauksiaan suurempaa hyötyä.
Sanalla sanoen EU:n yhdistymisen tiellä on paljon rakenteellisia ongelmia. Sekä poliitikkojemme yleinen ymmärtämättömyys siitä, ettei maanosaa voi vahvistaa kehittämällä sitä sellaiseen suuntaan, jota ihmiset - tai heidän suuri osansa - vastustaa omista lähtökohdistaan oli kyse sitten sisäisestä tai ulkoisesta turvallisuudesta. Tai muiden maksumieheksi joutumisesta tai maailmankatsomuksen halveksimisesta.
Kääntäen sanottua EU voi menestyä ja yhdentyä, mikäli sillä on siihen kansojen varsin yksimielinen tahto. Sellaisen saavuttaminen ei ole helppoa, mutta ehkä mahdollista mikäli asioistamme olisi päättämässä rehellisiä poliitikkoja, jotka huomioisivat tuon tahdon ja saisivat siitä oikean kuvan rehellisen lehdistön kautta. Ja suuntaisivat päätöksentekonsa sen mukaiseksi.
Juuri nyt asia ei ole näin - eikä edes nähtävissä olevassa tulevaisuudessa - vaan EU:n koneisto on onnistunut tuottamaan aivan liian paljon kansan etujen ja tahdon vastaista politiikkaa. Niinpä unionimme jatkaa hajanaisena ja monilta osin riitaisena ja ehkä jopa rappeutuvana potentiaalisena jättiläisenä muiden suurvaltojen kanssa käytävää kilpailua. Kilpailua, jossa voimme saada menestystä vain muiden epäonnistuessa vielä meitäkin pahemmin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kumpi ompi pahempi: ilmastonmuutos vai sen ehkäisy?
Onko Kreikan kriisi nyt ohi?
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Professori on ammattitutkija, ja tullut valituksi professuuriin 2000-luvun alkupuolella. Kirjoitan blogia nimimerkillä voidakseni kommentoida vapaasti asioita, joista kaikki eivät välttämättä ole oikeaoppisia tai vallitsevan politiikan mukaisia.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Frank Herbertin Dyyni ja tekoälyuhka
la 13.04.2024 00:17Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23Koronapandemialla pieni vaikutus kuolleisuuteen huolimatta mediahypetyksestä
su 21.04.2024 15:30Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Miksi lähdin ehdolle europarlamenttivaaleihin?
ti 23.04.2024 22:16Eläkeindeksin leikkaaminen
ti 09.04.2024 13:56Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44