Neuvostoajalla (suomettuminen) suomalainen media täyttyi neuvostomielisistä toimittajista. Samalla uutisointi alkoi vääristyä, koska neuvostovastaisuudesta rankaistiin syrjimällä eli syrjään työntämällä ja unohtamalla aktiivisesti henkilöt, joilla oli vääriä mielipiteitä.

Neuvostoajalla maassa oli kuitenkin oppositio, jota edusti ns. porvarillinen media.
Nyt tämä aiemmin porvarilliseksi nimetty media istuu arvomaailmaltaan samassa junassa manipulatiiviseen ja vasemmistolaiseen uutisointiin neuvostovuosien aikana urautuneen median kanssa.

Suomalaisen median toimintaa seuratessa ei voi välttyä ajatukselta, että Suomi on Euroopan taantumuksellisin maa mitä tulee valtamediaan. Suomen eri valtamedioissa on edelleen henki, jonka mukaan jossain on isoveli, jota täytyy palvella tai muussa tapauksessa taivas putoaa niskaan.

Suomi ei joutunut koskaan Neuvostoliiton miehittämäksi, mutta se ei tarkoita, etteikö Suomi olisi ollut vahvasti Neuvostoliiton puristusotteessa. Naapurin mielipiteet ohjasivat voimakkaasti Suomen sisäpolitiikkaa ja myös mittavat valtaoikeudet omanneen presidentin valintaa.

Loikanneiden neuvostoagenttien mukaan kaikki merkittävät suomalaismediat oli ”miehitetty” siten, että median sisällä oli vähintään yksi neuvostojen maan hyväksi toiminut henkilö. Yleisradio taisi olla ylivoimainen ykkönen neuvostojen maan palvonnassa, eikä asennetta pyritty edes salaamaan millään tavoin.

Entä miten median "neuvostoliittolainen” taantumus, kaipuu ison veljen turvalliseksi koettuun syliin, näkyy edelleen Suomessa?

Siten, että KAIKKI valtamediat ovat tietyistä asioista samaa mieltä. EU, Donald Trump, Vladimir Putin, Viktor Orban, Marine Le Pen, Ruotsidemokraatit, AfD, perussuomalaiset, Tanskan kansanpuolue, Matteo Salvini jne.

Tarkoittaa sitä, että koko valtamedia edustaa linjaa, jonka mukaan itsenäisyys on menneen talven lumia, samoin itsenäinen päätösvalta maan sisäisistä asioista, kuten siitä, keitä saa asua Suomessa.

Tarkoittaa myös sitä, että suomalainen valtamedia on karkeasti ottaen kuin moniin osiin hajonnut Pravda, neuvostoajan media, jonka nimi tarkoittaa totuutta.

Suomalainen media pyrkii toistuvasti kaventamaan kansalaisten käsitystä siitä, millainen maailman tulisi olla ja mitä ihmisten tulisi mistäkin asiasta ajatella.

Metodina käytetään vain sopivien asioiden kertomista uutisoinnissa. Sen sijaan kaikki, mikä ei palvele päämäärää, jätetään vähälle huomiolle tai kokonaan kertomatta. Periaatetta on yleensä noudatettu sotatilassa olevassa valtiossa, kun kansakunnan moraalia on pyritty pitämään yllä.

Saman metodiikan käyttöön ohjeistettiin myös opettajia Opetushallituksen toimesta siihen asti, kunnes Kempeleen raiskaus tapahtui vuoden 2015 lopulla.
Kempeleessä tapahtunut 14-vuotiaan tytön raiskaus, jonka turvapaikanhakija toteutti, sai aikaan ketjureaktion, jonka myötä Opetushallituksen ohjeistus muuttui ja pääministeri unohti vaivihkaa Kempeleessä sijaitsevan talonsa luovuttamisen turvapaikanhakijoiden käyttöön.

Opetushallituksen ohjeistus pyrki ohjaaman lapset ja nuoret ”sokean positiivisen ajattelun” tielle. Psyykkisen aivopesun tarkoitus oli hyväksyttää lapsilla ja nuorilla asioita, jotka eivät todellisuudessa ole kivoja ja oikeita, mutta jotka täytyy hyväksyä, jotta monikultturismi etenee.

Monikultturismin edistäminen on uuskommunismia. Samantyyppistä kansalaisten aivopesua toteutettiin Neuvostoliitossa, jossa erilaisia kulttuuritaustoja edustavista ihmisistä pyrittiin kasvattamaan neuvostoihmisiä, ahkeria ja uskollisia systeemin palvojia. Pyrkimyksenä oli sulauttaa kulttuurit toisiinsa, muodostaa yhtenäiskulttuuri, suuri sateenvarjo, jonka sisällä  kullekin kulttuurille ominainen liikkumavara on lopulta olematon, koska jokainen toimiva yhteiskunta vaatii yhteiset pelisäännöt sekä moraalikoodiston, jota kaikki noudattavat lain määrittämissä puitteissa.

Ja kuten läntisen Euroopan kehityksestä havaitsemme, toisilleen vieraiden kulttuurien yhteensovittaminen ei tule onnistumaan ilman väkivaltaa ja vahvaa kurinpitoa. Jo tämän asian oivaltamisen pitäisi herättää kansalaiset laajasti.

Monikultturismin edistäminen palvelee suurempaa tavoitetta, internationalismin päämäärää, rajatonta maailmaa, jollaiseen sosialistiset ja kommunistiset internationaalit ovat aina tähdänneet.

Toimittajien enemmistöstä on tullut internationalismin saarnamiehiä ja –naisia, joita ei tunnu kiinnostavan tavallisen ihmiset asiat. Yhteiskunnan lopulta monokulttuuriksi kuristavan monikultturismin käsitteeseen kiinni liimattu ”kansainvälistyminen” on päivän sana, eikä mikään, mikä ei palvele toimittajakunnan ja poliittisen eliitin käsitystä kansainvälistymisestä, jää vaille toimittajien murskatuomiota.

Toimittajakuntaa ei kiinnosta, vaikka moni suomalainen joutuu maksamaan terveytensä ja jopa henkensä internationalismiin tähtäävässä kansainvälistymisprosessissa. Yksittäinen ihminen on pelkkä hyödyke, jonka voi uhrata ”hyvän asian” puolesta. Kommunismin ja natsismin vanha periaate ei näytä hävinneen minnekään, se on vain puettu kauniimpaan kaapuun.

Samalla kun toimittajakunta unohtaa aktiivisesti ”kansainvälistymisen” seurauksena syntyneen kasvavan uhrien joukon, se nostaa esiin henkilöitä, joiden olettaa edustavan median ja poliittisen eliitin tarjoamaa hienoa kansainvälisyyttä.

Hienoksi kansainvälisyydeksi katsomaansa toiseutta palvoessaan media kaivaa esiin toinen toistaan paremmaksi katsomiaan ”kansainvälisyyden” ja hyvyyden edustajia.
Ja kuten kaikessa valheellisuuteen viittaavassa toiminnassa on lopulta tapana, median kaapin päälle nostamat ”kansainvälisyyttä” edustavat henkilöt putoavat yksi toisensa jälkeen maan rakoon, kun heidän toiminnastaan paljastuu rikoksia tai demokratian sekä länsimaisen elämäntavan ja yhteiskunnan vastaista toimintaa.

Toimittajakunnan enemmistön kylmyyden ja suomalaisvastaisuuden (toiseuden palvonnan) asteesta saa käsityksen siitä, millä tavoin he suhtautuvat ”turvaa hakemaan tulleiden” tekemään rankkaan rikollisuuteen.

Useita suomalaisia on tapettu turvapaikan saaneiden tai sitä hakeneiden toimesta jo ennen vuoden 2015 invaasiota. Vuoden 2015 syyskesästä lähtien, invaasion myötä tulleet ovat puolestaan surmanneet eri tavoin ainakin neljä suomalaista, jonka lisäksi osa on vammautunut loppuelämänsä ajaksi ja sadat ovat tulleet raiskatuiksi viimeisen kolmen vuoden aikana. Muusta rikollisuudesta, väkivallasta, ryöstöistä ja varkauksista puhumattakaan.

Tausta-ajatuksena täytyy koko ajan muistaa, että kyse on "turvaa hakemaan tulleista", jollaisia olivat myös suomalaiset sotalapset, joita vietiin arviolta 80 000 Ruotsiin ja Tanskaan talvi- ja jatkosodan aikana. Tietämykseni mukaan suomalaiset [aidot] sotalapset eivät syyllistyneet sotien aikana rankkoihin rikoksiin.

Mikään ei kuitenkaan horjuta toimittajakunnan käsitystä, jonka mukaan Suomen tulee seurata eurooppalaista ”kansainvälisyyskehitystä”, koska muussa tapauksessa ”Suomi sulkeutuu”, kuten poliittinen eliitti väittää presidenttiä myöten.

Suomalaisten olisi vihdoin ja viimein ymmärrettävä, että maahanmuutto ei ole luonnonvoima, jolle emme voi mitään.

Maahanmuutto on poliittinen päätös, johon kansa voi vaikuttaa vaalien kautta. Uudenlaista politiikkaa on kuitenkin turha odottaa, jos tukee vaalista toiseen samoja ihmisiä ja puolueita, jotka ovat toteuttaneet suomalaisia ankarasti runtelevaa politiikkaa.

Neuvostoliittolaisen ajatusmallin ja siihen liittyvän eliitin kumartelun soisi jo loppuvan, sillä suomalaiset ovat väitteiden mukaan koulutettua ja älykästä väkeä.
Eikö näiden ominaisuuksien olisi hiljalleen puhjettava esiin myös yhteiskunnallisia asioita pohdittaessa?
Toistaiseksi suomalaisten enemmistö on pääsääntöisesti käyttäytynyt kuin lammaslauma, jota houkutellaan kauraämpärin avulla teuraalle.