Strateginen isku

Opiskellessani aikoinaan maatilataloutta, esitelmöi opettajamme, majuri evp., metsäpalojen sammuttamisesta.

Muiden hyödyllisten näkökohtien ohella jäi mieleeni se kantava perusajatus, jonka mukaisesti sammutus oli organisoitava: ”Jos joku mies hyökkää kohti, ei sitä pysty taltuttamaan taputtamalla vähän sinne ja vähän tuonne. Ei se mitään vaikuta.” Kaikki voimat on sen sijaan koottava iskuun, joka annetaan suoraan silmien väliin ”Se vaikuttaa varmasti!”, murahti vanha tykistömies vakuuttavalla äänellä.

Tämä on monet kerrat tullut mieleeni, kun tolkullisina esiintyvät ihmiset ja mediat laskeskelevat ihmisyksilöiden syömiä lihamääriä, pyöräilyä ja ties mitä. En muuten ole huomannut, että ihmisten uloshengityksen ja metaanipäästöjen vaikutusta olisi noteerattu. Eivät ne niin pieniä ole.

Mutta eivät ne ole suuriakaan. Lapsikin ymmärtää tai ainakin hänen pitäisi, ettei ilmastonmuutoksen mittaista maastopaloa sammuteta sellaisilla toimilla, joiden merkitystä ei voi todeta edes elektronimikroskoopilla.

Näpertely voi jonkun mielestä olla moraalisesti palkitsevaa, mutta jos ja kun se näyttää aiheuttavan sen, ettei itse asioiden muuttamiseen suhtauduta vakavasti, voi siitä olla suurtakin haittaa.

On yhtä tyhjän kanssa, syökö koko Suomi kovia juustoja vai pehmeitä, ostaako se viinansa pulloissa vai pusseissa ja pyöräileekö se töihin vai lentää. Edes sillä ei ole merkitystä, montako lasta itse kukin tänne laittaa. Mahdollisimman monta on nyt juuri täällä eri syistä hyvin toivottavaa.

Jotta kasvihuonekaasujen syntyyn voitaisiin vaikuttaa -ja sitä kautta toivon mukaan myös ilmastonmuutokseen-  on annettava strateginen isku. Yksilöllisillä moraalisen ylevyyden tunteilla on tämän asian kanssa hyvin vähän tekemistä eikä mitään tehoa.

Sähköä me tarvitsemme ennen muuta, jos aiomme pitää elämänmuotomme modernina ja kehittää sitä edelleen, vaikkapa sitten ja miksipä ei juuri ympäristöystävälliseen suuntaan.

Ainoa tapa tehdä tämä suuressa mitassa on ydinvoima. Hirviömäiset tuulipuistot, kuten myös maalämpö,  voivat auttaa asiassa, mutta mikäli halutaan tämäkin asia ratkaista eikä näperrellä, on ydinvoima se, joka toimii. Kosket voi jo jättää rauhaan ja palauttaa luonnontilaan, mikäli mahdollista.

Lapselliset kuvitelmat ydinvoiman vaaroista ovat melko järkyttäviä kaikessa yksinkertaisuudessaan: radioaktiivisuus säilyy kauan! No, säilyyhän se, mutta ketäpä se siellä varastossa haittaa, sen enempää tulevaisuudessa kuin nyt?

Ja miten monta ihmistä onkaan kuollut ydinvoimaonnettomuuksissa? Niin, montako niissä ja montako hiilen käytön takia? Nuo luvut esitetään yhä uudelleen, mutta irrationaaliselle lapsenmielelle asialla ei vain näytä olevan mitään merkitystä.

Strateginen isku vaatiikin meillä ennen muuta löperön, pehmoilevan vihermentaliteetin voittamista ja järkiajattelun ottamista ohjenuoraksi.

Toinen asia on haja-asutuksen suosiminen, huolimatta siitä, ettei siinä samassa määrin synny niin sanottuja värinöitä kosmopoliittiselle nuorisolle. Sen sijaan resilienssi ja kriisiturvallisuus lisääntyvät olennaisesti, jos niin halutaan.

Halvan ja päästöttömän sähkön runsas saatavuus on meidän oloissamme siis asia numero yksi. Autojen siirtyminen pois polttomoottoreista taas on maailmanlaajuinen trendi. Näpertely autoilun haittaverojen kanssa on meidän oloissamme yhtä tyhjän kanssa.

Kaikkein oleellisin strateginen isku on joka tapauksessa suunnattava hallitsematonta väestön lisääntymistä vastaan.

On aivan ilmeistä, etteivät mitkään valistusmissiot Saharan eteläpuolella, enempää kuin sen pohjoispuolella, tehoa ainakaan merkittävästi. Onhan se jo nähty.

Kansainvälisen yhteisön on yksinkertaisesti säädettävä sellaiset sanktiot liiasta lisääntymisestä, että valtiot ja niiden kansalaiset todella tajuavat, ettei muuta mahdollisuutta ole. Kovuutta tässä tarvitaan eikä pehmoilua.

Sen lisäksi on estettävä väestövirta -kansainvaellus- matalan kulutuksen ja suuren syntyvyyden alueilta korkean kulutuksen ja matalan syntyvyyden alueille.

Niin sanottu kehitysapu on suunnattava siten, ettei se tapa takapajuisten maiden omaa yritteliäisyyttä, vaan kannustaa siihen ja rankaisee sen laiminlyönnistä. Kiina taitaa tässäkin olla oikeilla jäljillä.

 On tehtävä selväksi, että hukkuvien pelastaminen on heidän omissa käsissään, kuten aikoinaan merkittävä ajattelija Kozma Prutkov esitti. Ulkopuolelta sitä ei voida tehdä millään rahalla.

New Yorkin Times Squarella (?) pyöri aikoinaan ja ehkä vieläkin numerosarja, joka kertoi USA:n valtionvelan kasvusta. Taitaapa olla olemassa myös jonkinlainen tuomiopäivän kello, joka kertoo siitä, miten ihmisen elinolosuhteet heikkenevät.

Nyt olisi aika käydä suureen vastahyökkäykseen ja ruveta myös raportoimaan strategisen tilanteen kehityksestä eri rintamilla.

Tarvitaan vaikuttavia iskuja, kuten suurta ydinvoimaohjelmaa koko maailmassa ja tietenkin sen mahdollistamaa oheistoimintaa, kuten siirtymistä pois polttomoottoreista. Sillä alalla on muuten Kiina johtava maa.

Väestönkasvun rajoittaminen on toinen asia, jossa Kiina myös on näyttänyt ihmeitä muulle ihmiskunnalle. Kasvukäyrät on muuallakin saatava alenemaan nopeasti etenkin siellä, missä on niukasti elinmahdollisuuksia.

Mitäpä takapajuiselle islamilaisella maailmalle mahtaakaan jäädä sen jälkeen, kun öljyn hinta on lopullisesti romahtanut? Siihen on valmistauduttava jo nyt, erityisesti hyökkäämällä sitä takapajuista ideologiaa vastaan, joka pitää naisen poissa koulusta, loputtomasti lapsia synnyttämässä. Sitä ei yksinkertaisesti saa suvaita.

Sellaista ideologiaa kannattavien maiden suuri äänivalta ns. ihmisoikeuskysymyksissä ei ole vain naurettavaa, vaan moraalinen skandaali. Tosin on odotettavissa, että se hupenee öljymiljardien myötä.

Nykyinen tilanne on kaiketi melko selkeästi hahmoteltavissa: parannuksia syntyy pikkuhiljaa, mutta oikeastaan vain kehittyneissä maissa. Mikä on niiden merkitys suurpalon raivotessa, onkin jo toinen juttu.

Saksa on varoittava esimerkki maasta, jossa löyhä emotionaalisuus ja toiveajattelu ovat päässeet määräämään asioista, joissa olisi tarvittu jämäkkää otetta ja realismia. Se sopii koko Euroopan vertauskuvaksi kaikkine ruskohiilivoimaloineen.

Voimme kaikin mokomin suihkutella kotikasvejamme spraypullolla ja tuntea sen johdosta moraalista tyydytystä, mutta noiden suihkujen merkitys suurelle metsäpalolle on plus miinus nolla.

Mikäli tuohon korviketoimintaan sitten vielä liittyy ydinvoiman vastaisuus, kansainvaellusmyönteisyys ja urbanismin hehkutus, onkin koossa vaarallinen cocktail, joka tehokkaasti haittaa strategisen iskun suorittamista täällä Suomessa.

Ehkäpä esteet tiellä ratkaisuun täällä meillä ovat ennen muuta korvien välissä? Näen tässä ennen muuta hennot ja sinänsä söpöt naisen korvat.