Luterilaisen kirkkomme tunnustuskirjoihin lukeutuva Apostolinen uskontunnustuson Raamattuun perustuva vanhakirkollisen yleiskristillinen yhteenveto kristillisen uskon ydinsisällöstä. Toisessa uskonkohdassa tunnustetaan uskoa kolmiyhteisen jumaluuden toiseen persoonaan, Jumalan Poikaan, Herraan Jeesukseen Kristukseen, ja Häneen nojaavaan lunastukseen:

”[Minä uskon…] Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, kaikkivaltiaan Isän, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.”

Sen, mitä tämä tunnustus tarkoittaa, selittää Martti LutherVähässä katekismuksessa, joka sekin on kirkkomme ohjeellisen sitova tunnustuskirja, seuraavasti:

”Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseena elää ja hallitsee, iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.” 

Eilen, 30.5.2019, oli helatorstai, kristillinen juhla, jota vietetään Herran Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisen muistoksi. Helatorstaita vietetään vuosittain neljäntenäkymmenentenä päivänä pääsiäisestä eli Kristuksen sovituksellisen kärsimyksen, kuoleman ja voittoisan kuolleista ylös nousemisen juhlasta. Kristus ei siis vain voittanut kuolemanvaltoja ylösnousemisellaan, vaan Hän myös astui taivaalliselle ja kuninkaalliselle valtaistuimelleen. 

Kristuksen taivaaseenastuminen puolestaan loi perustan helluntain eli Pyhän Hengen vuodattamisen eli kristillisen Uuden liiton seurakunnan synnyn tapahtumille. Helluntaita vietetään kalenterin mukaan kymmenen päivää helatorstain jälkeen.

Apostoli Paavali tiivistää keskeisiä totuuksia Kristuksen hyvityksellisen ja sijaiskärsimyksellisen sovituskuoleman sekä voittoisan ylösnousemuksen seurauksista ja vaikutuksista muun muassa näin, Kolossalaiskirjeensä luvun 2 jakeessa 15 ja Heprealaiskirjeensä luvun 2 jakeessa 14:

”Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.”

”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen.”

Saman sovitusopillisesti keskeisen tosiasian toteaa puolestaan myös apostoli Johannes Ensimmäisen kirjeensä luvun 3 jakeessa 8, seuraavasti:

”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.”

Lääkäri Luukas toteaa Apostolien tekojen luvun 1 jakeissa 9–11 Jeesuksen taivaaseenastumisen historiallisen tosiasian näin:

”Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään; ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: ’Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän.’”

Tässä mainitun Jeesuksen maasta ylös taivaaseen suuntautuneen kohoamisen ja pilvellä matkaamisen tulkitsee, Pyhän Hengen inspiraatiossa ja Apostolien tekojen luvun 2 jakeiden 30–36 mukaan, apostoli Pietari helluntaisaarnassaan siten, että taivaaseenastumisessaan Jeesus Välimiehen tehtävänsä ja virkansa näkökulmasta korotettiin taivaalliselle ja kuninkaalliselle valtaistuimelleen, Isän oikealle puolelle, kuten Daavidin Psalmi 110 Vanhassa testamentissa oli jo Kristuksesta profetoinut. 

Kristuksen ylösnousemus ja etenkin taivaaseenastuminen osoitti julkisesti ja vastaansanomattomasti, että Jeesus todella oli ja on Kristus, Herra ja Kuningas, ja että Hän on aloittanut kuninkaallisen hallintansa taivaalliselta valtaistuimeltaan. Pyhän Hengen vuodatus oli, Pietarin inspiroidun tulkinnan mukaan, julkinen ja voimallinen osoitus ja todistus tästä ja sen myötä alkaneesta Uuden liiton todellisuudesta.

Samaan Jeesuksen ylösnousemuksesta ja taivaaseenastumisesta alkaneeseen kuninkaalliseen hallintaan viittaa apostoli Paavali Ensimmäisen korinttolaiskirjeensä luvun 15 jakeissa 25–27, Pietarin tapaan tukeutuen Psalmin 110 kristologiseen tulkintaan ja tämän mukaisesti todeten, että Kristuksen taivaaseenastumisesta alkanut kuninkaallinen hallinta jatkuu aina ’Siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle’”. 

Tämä hallinta on huipentuva Jeesuksen Kristuksen ruumiilliseen ja historialliseen toiseen tulemukseen, yleiseen ruumiilliseen ylösnousemukseen ja viimeiseen tuomioon ja näiden myötä tapahtuvaan kuoleman ja paholaisen lopulliseen kukistamiseen. Kristuksen ristintyön seurauksena paholaisen ja hänen joukkojensa selkäranka katkesi ja ne kokivat ratkaisevan tappion ja joutuivat oikeudellisesti tuomituiksi häviöön, mutta Jeesuksen toisen tulemuksen todellisuuksien yhteydessä paholaisen toiminta loppuu lopullisesti. 

Paitsi että Jeesuksen taivaaseenastuminen täytti Psalmissa 110 olevan ja aikoinaan kuningas Daavidin kautta ilmoitetun kristologisen ja messiaanisen profetian, täytti Apostolien tekojen luvussa 1 kuvattu ja pilven avulla tapahtunut Jeesuksen astuminen ja matkaaminen maasta taivaaseen myös toisen keskeisen vanhatestamentillisen ja kolminaisuusopillista Jumala-käsitystä epäsuorasti ilmaisevan profetian, nimittäin Danielin kirjan luvun 7 jakeessa 13 olevan valtiomiesprofeetta-Danielin profetianäyn:

”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen.”

Näkemys, jonka mukaan tämä Uuden testamentin kristologian kannalta perustavan tärkeä vanhatestamentillinen Danielin kirjan Ihmisen Poika -näkyjae paitsi viittaa Jeesukseen Kristukseen myös viittaa nimenomaan Hänen taivaaseenastumiseensa ja kuvaa samaa tapahtumaa kuin minkä Daavid Psalmissa 110 ennustaa, on vanha ja perinteisen valtavirtainen kristillinen raamattuteologinen ja profeetalliseskatologinen perusnäkemys. 

Esimerkiksi anglosaksisen reformoidun protestanttisen kristillisyyden historiallista perusteologiaa alaviitteissään edustava Geneven Raamattueli The Geneva Biblevuodelta 1599 selittää viitteessään Danielin kirjan luvun 7 jakeeseen 13, että kyse on kuolleista ylös nousseen Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisesta, pilven ilmaisemasta jumalallisuudesta ja siitä, että taivaaseenastuminen teki julkisen tiettäväksi sen, että nyt Kristukselle on Hänen Välimiehen tehtävänsä kannalta annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 

Merkille pantavaa on, että Danielin kirjan luvun 7 jakeen 13 taivaan pilvissä tulevan ”Ihmisen Pojan kaltaisen” kulkusuunta on todellakin kohti ”Vanhaikäistä” ja tämän valtaistuinta eli kohti taivasta, Isän valtaistuinta. ”Ihmisen Pojan kaltaisen” tulosuunta on tässä näyssä maasta taivaaseen, alhaalta ylöspäin, juuri samaan tapaan, kuin on asianlaita Apostolien tekojen luvun 1 kuvauksessa. 

Siinä missä kristologinen Psalmi 110 profetoi, että taivaaseen astuttuaan ja kuninkaallisen hallintansa aloitettuaan Kristus hallitsee toiseen tulemukseensa saakka eli ”siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle”, jatkuu puolestaan Danielin kirjan luvun 7 taivaaseenastumisprofetia jakeessa 14 seuraavasti ennakoiden, kuten Geneven Raamattukinkyseisen jakeen viitteessään selittää, sitä, mitä maan päällä ajassa ja paikassa eli historiassa tulee kaikkivaltiaan Jumalan oman aikataulun mukaisesti tapahtumaan Uuden liiton ja Kristuksen hengellisen valtakunnan kehkeytymisen näkökulmasta:

”Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.”

Samansisältöisesti Jeesus itsekin ennakoi ja profetoi lopulta tulevan historiassa tapahtumaan Hänen ylösnousemuksensa ja siten myös taivaaseenastumisensa jälkeen, Johanneksen evankeliumin luvun 12 jakeen 32 mukaan:

”Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.”

Näin Jeesus siis profetoi vetävänsä tykönsä eli uusitestamentillisen Kristus-uskon piiriin ”kaikki” eli ”kaikki kansat, kansakunnat ja kielet” eli suuren joukon kaikenlaisia ihmisiä kaikista kansakunnista, kuten Ilmestyskirjankin luvun 7 jae 9 pelastushistorian voittoisaa loppusaldoa ennakoi ja kuten Paavali ilmoittaa Ensimmäisen Timoteus-kirjeensä luvun 2 jakeessa 4 Jumalan tahtovan ”kaikkien” eli kaikenlaisten ihmisten kaikista kansoista pelastuvan ja kuten Paavali ilmoittaa kansallisen Israelinkin tulevan lopulta pelastumaan yhdessä muiden kansakuntien kanssa, Roomalaiskirjeen luvun 11 jakeissa 25–29.

Koska Psalmi 110 ja Danielin kirjan luvun 7 jakeet 13–14 ovat todellisia kristologisia profetioita, jotka täyttyivät historiassa todella tapahtuneessa Kristuksen taivaaseenastumisessa, tulevat myöskin aikanaan täyttymään näiden profeetallisten jakeiden nekin ulottuvuudet, jotka koskevat Kristuksen hengellisen armonvaltakunnan etenemistä kansakuntien keskuudessa Uuden liiton aikakauden edetessä Jumalan säätämien vaiheiden kautta kohti Jeesuksen toista tulemusta. 

Helatorstain viettäminen muistuttaa meitä väkevällä tavalla siitä, että Kristus on nyt taivaaseen astunut ja Psalmin 110 ja Danielin kirjan luvun 7 jakeiden 13–14 mukainen voittoisan elävä Herra ja Kuningas. 

Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että Kristuksen – hieman ennen taivaaseenastumistaan – antaman ja Matteuksen evankeliumin luvun 28 jakeissa 18–20 ilmoitettuna olevan Veren evankeliumin saarnaamisen, sakramenttien toimittamisen ja Jumalan Sanan opettamisen sisältävän lähetyskäskyn täyttäminen lukeutuu edelleen ensisijaisiin velvoitteisiimme ja on myös jotain sellaista, jonka täyttämisen takaamiseen Kristuksella on ”kaikki valta”, maan päälläkin: 

”Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: ’Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti’”. 

Huomaa, että lunastusta käsittelevän toisen uskonkappaleen kannalta erittäin keskeinen ja Herran Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesti antama lähetyskäsky velvoittaa lähetystyön kohteiksi ”kaikki kansat”, jotta ”kaikki kansat, kansakunnat ja kielet” päätyisivät palvelemaan Herraa Kristusta, kuten Daniel 7:14 lausuu. Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyssä käytetään monikkomuotoista kreikan sanaa ethnos, jolla tarkoitetaan lukuisia ja toisiinsa nähden erilaisia etnisiä ryhmiä eli kansakuntia. 

Lähetyskäskyssään Kristus on säätänyt, että evankeliumin julistuksen tarkoituksena on juurruttaa hengellinen kristillinen usko kaikkien kansakuntien keskuuteen. Lähetyskäsky ei suinkaan käske kumoamaan eikä lakkauttamaan kansakuntia, niiden rajoja eikä niiden kansallista erilaisuutta. Lähetyskäsky, kristillisen lähetystyön harjoittamisen ja maailmanlaajan evankeliumin eteenpäin viemisen perustus, edellyttää kansakuntien olemassaolon ja säilymisen Jumalan hyvänä luomisjärjestyksenä. 

Kansakunnat muodostuvat yksilöistä perhekunnissaan ja heimoissaan, kuten Raamattukin alkuluvuistaan alkaen asian esittää. Kun perhekunnat ottavat evankeliumin vastaan eli tulevat uskoon eli kääntyvät kristinuskoon eli pelastuvat, juurtuu kristillinen usko kansakuntien keskuuteen. Tällä tavalla, perhekuntien pelastumisesta alkaen, kansakunnat kokonaisuuksina päätyvät, historian kaitselmuksellisten vaiheiden kautta, palvelemaan Herraa Kristusta.    

Pane myös merkille, että lähetystyön ja evankelioimisen peruskäsky käskee enemmän kuin vain pelkän uskoon tulemiseen tähtäävän julistustehtävän. Lähetyskäsky käskee opetuslapseuttamaan kansat ja velvoittaa ne, Kristus-uskosta käsin, pitämään ”kaikki, mitä minä [Jeesus Kristus, Kuningas] olen käskenyt teidän pitää”, eli etenkin Jumalan yksilö- ja yhteiskuntaeettisen tahdon siten kuin se ilmenee sekä luomakuntaan istutetussa luonnollisessa laissa että erityisesti ilmoitetussa 10 käskyn moraalilaissa. 

Tällaisella pitämisellä ja tällaisessa mittakaavassa on väistämättä myös julkisia seurauksia. Evankeliumin vastaanottamisella, perhekuntien uskoontulolla, on väistämättä julkisia yhteisöllisiä ja yhteiskunnalliskansallisia seurauksia, kuten Jeesus itse opettaa Matteuksen evankeliumin luvun 5 jakeissa 13–16, ”maan suolasta” ja ”maailman valkeudesta” puhuessaan. Jeesus ei määrännyt lähetyskäskyn toimeenpanon kohteeksi atomistista yksilöä eikä ihmiskuntaa universaalina kollektiivina, vaan kansat, kansakunnat, jotka muodostuvat perhekuntien perustukselle. 

Evankeliumi – Herran Jeesuksen Kristuksen taivaaseenastumisen takaama lunastuksemme kuten myös helluntain Pyhän Hengen vuodatuksen takaama pyhityksemme – vahvistaa Jumalan hyvät luomisjärjestykset, ei suinkaan kumoa niitä. Toisen ja kolmannen uskonkappaleen evankeliset uskontotuudet eivät kumoa ensimmäisen uskonkappaleen alaan lukeutuvaa luomisen teologiaa.