Julkisuudessa on viime aikoina puhuttu paljon ihmisen aiheuttamista lajien sukupuutoista. On mainittu jopa miljoonan lajin sukupuutto. Tämän sukupuuton on sanottu johtuvan viidestä tekijästä, jotka ovat tärkeysjärjestyksessä muutos maan ja meren käytössä, organismien suora riisto, ilmastonmuutos, saasteet sekä vieraslajit.

Australiassa taas on tutkittu villiintyneiden kissojen saalistamien nisäkkäiden määriä.  Lopputulokseksi saatiin hurjia lukemia: luonnonmukaisissa ympäristöissä saaliiksi joutuu vuosittain 815 miljoonaa eläintä, joista 56 % saarimantereen alkuperäiseen lajistoon kuuluvia. Lisäksi asutuksen liepeillä kenellekään kuulumattomat kissat tappavat 149 miljoonaa ja ihmisten lemmikit 180 miljoonaa nisäkästä, jotka olivat pääosin saarimantereelle ihmisten mukana kulkeutuneisiin lajeihin kuuluvia.

Australian luonto on eurooppalaisten saapumisen eli vuoden 1788 jälkeen kärsinyt valtavasti: 10 % endeemisistä maalla elävistä lajeista on hävinnyt sukupuuttoon ja lisäksi 21 % uhkaa katoaminen. Siten huoli maanosan luontaisen lajiston säilymisestä on suuri.

Niinpä tutkijat vertasivat villien kissojen tappamien eläinten määriä siihen nisäkkäiden määrään, jonka aiheuttaa edelle kirjaamani listan ensimmäinen kokonaisuus eli maankäytön muutos. Se oli 2.1 miljoona endeemistä nisäkästä, mikä on vajaat puoli prosenttia kissojen aikaansaannoksesta.

Australialaisten tutkijoiden tuloksiin nähden on aika mielenkiintoista, että samalla kun esimerkiksi hallituspuolue Vihreät vaatii metsähakkuiden rajoittamista biodiversiteetin suojelemiseksi kovalla kädellä, en ole koskaan kuullut poliitikkojen puhuvan kissanpidon kriminalisoimisesta. En sen enempää vihreiden kuin muidenkaan.

Toki tässä yhteydessä on huomattava, ettei suomalainen talvi oikein salli villiintyneiden kissojen hallitsematonta lisääntymistä luonnossa. Mutta toisaalta on selvää, että mikäli Suomen ilmasto lämpenee jatkossa kuudella asteella, ei meillä enää parin sukupolven jälkeen ole esteitä myös suomalaisiin nisäkkäisiin kohdistuvaan villikissojen ympärivuotiseen predaatioon.

Onko niin etteivät Vihreät ynnä muut ole ymmärtäneet kissojen aiheuttamaa uhkaa luonnolle? Vai onko sittenkin niin, että urbaaneille vihreille pehmoinen kotikissa on niin paljon suloisempi kuin puita kaatava metsäkone, hakkuuaukkoa laikuttava kaivinkone tai puiden taimia istuttava metsänomistaja, ettei siitä saa puhua pahaa? Ei edes tosiasioiden perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tutkijat rakensivat uuden elämänmuodon

Kuinka paukut tulisi sijoittaa?

Kuinka kissa latkii maitoa?