EU järjesti keskustelutilaisuuden Unkarin oikeusvaltiotilanteesta. Sen tuoksinassa pääministerimme Antti Rinne (sd) kertoi, että esimerkiksi suomalaiselle on vaikea selittää, miksi rahaa menee maille, jotka eivät noudata EU:n perussopimuksessa listattuja arvoja.

"Asia on yksinkertainen. Jos suomalaiset maksavat enemmän kuin saavat takaisin, rahan on mentävä sellaisiin asioihin, joita he arvostavat", Rinne sanoi.

Olen pääministeriin kanssa pitkälti samaa mieltä. Ja juuri siksi edellytän, että hänen mainitsemansa periaate on yleinen, eli koskee kaikkea julkista rahankäyttöä, jota ei voi katsoa itsensä takaisin maksavaksi sijoitukseksi. 

Otan asiasta kolme esimerkkejä.

Tuoreen kyselyn mukaan puolet vastaajista olisi valmis vähentämään pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden sijoittumista kotiseuduilleen. Vain vajaa viidennes ottaisi heitä lisää. Maamme viherpunamultahallituksen on siis pääministerin mainitseman periaatteen perusteella toimittava tehokkaasti humanitaarisen maahanmuuton vähentämiseksi.

Vähän vanhemman kyselyn mukaan kolme neljästä suomalaisesta haluaa, että ruotsin kielen opiskelu olisi vapaaehtoista. Maamme viherpunamultahallituksen on siis pääministerin mainitseman periaatteen perusteella muutettava Ruotsin kielen opiskelu vapaaehtoiseksi.

Suomalaiset kannattavat myös kehitysyhteistyötä. Ja siinä nimenomaisesti naisten ja tyttöjen aseman ja oikeuksien kohentamista sekä koulutusta. Maamme hallituksen päätös rajuista kehitysyhteistyövarojen lisäämisestä on siis lähtökohtaisesti pääministerin linjausten mukainen.

Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava vanha sanonta, jonka mukaan "ei kannettu vesi kaivossa pysy". Sen osoitti jälleen kerran todeksi tämän aamun Ylen uutinen, jonka mukaan Yhdysvaltain johdolla tapahtuneen Taleban-hallinnon syrjäyttäneen liittoutuman on ollut nöyrtyminen äärijärjestön edessä ja ryhtyminen neuvotteluihin sen paluusta takaisin valtaan. Näin siitä huolimatta, että sillä on - ainakin Ylen jutun mukaan - vain vähäinen kannatus maan väestön parissa, vaikka se hallinnoikin 43 prosenttia pinta-alasta.

On siis syytä toivoa, että hallituksen kehitysapuvarojen nostaminen noin sadalla miljoonalla - samoin kuin muutkin tähän tarkoitukseen syydettävät verovarat - käytetään nimenomaisesti tyttöjen asemaan ja oikeuksiin sekä koulutukseen. Ja että sille on vastaanottavissa yhteiskunnissa selkeä väestön hyväksyntä, jotta veronmaksajien piikkiin tapahtuva lainanotto - noin 600 euroa nelihenkistä lapsiperhettä kohden vuodessa - niiden auttamiseksi ei valu hukkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset ovat hassusti epäloogisia
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan