Minun piti kipittää juuri äsken kirjamessuille mainostamaan uutta tutkimustani KGB:n arkistoista (Suomi hajoavan imperiumin sylissä/Otava) mutta jäin kiinni nettiin.

Ja syystä.

Zavtra-nimisessä lehdessä Mihail Hazin-niminen kirjoittaja oli kirjoittanut yhden pääkirjoituksista (23.10 2019 –http://zavtra.ru/blogs/o_posledstviyah_reform_chubajsa), jossa hän ihmetteli sitä ”miksi me olemme valmiit antamaan meille tärkeät kaasuvarat lojaalien saksalaisten käsistä epälojaaleille suomalaisille?”. Venäläiset ovat kuulemma joutuneet ”oikein hölmöön tilanteeseen” suomalaisten ja saksalaisten energiayhtiöiden välisessä konfliktissa.

Venäläisten hölmö tilanne?

Kirjoittaja kertaa hyvin lyhyesti Venäjän energiapolitiikan historian, jossa hän vyöryttää Anatoli Tšubaisin päälle vastuun siitä, että sähköntuotannon infrastruktuureja on annettu ulkomaisten yhtiöiden omistukseen. Tässä hän viittaa myös Fortumin ostamaan Uniperiin, joka on hankittu 49,9-prosenttisesti suomalaisen yhtiön käsiin. Sen tarkoitus on myös nostaa osuus määrääväksi 70%-seksi, johon tarvitaan kuitenkin Venäjän hyväksyntä Uniperin Venäjän-omituisuuksien vuoksi.

Kirjoittajan juttu muuttuu tässä kohtaa syyttäväksi ja hän viittaa siihen, että Venäjä on samalla luovuttanut tärkeitä kansallisia omistuksia ”liberaalille atlantiselle lobbylle” joka kannattaa mitä tahansa russofobista aktiivisuutta. Siihen kuulemma kuuluvat näkyvästi vihreät liikkeet, joiden vaikutusvallan Suomessa ilmoitetaan koko ajan kasvavan.

Jokapuolella russofobeja

Hazinin henkilökohtaisen mielipiteen mukaan on vaarallista, jos ”maallemme vihamieliset voimat” saavat haltuunsa energiasektorin ja esimerkiksi sulkevat hiilivoimalat remontoinnin perusteella tai jättäisivät käyttämättä venäläisiä kuljetus- ja varastointikanavia. Tämä näyttää heijastavan venäläisten pelkoja siitä, että Suomi on vihreän vaikutuksen ja USA:n painostuksesta suosimassa läntisiä energiavaroja ja siksi voisi ryhtyä sabotoimaan Venäjän energiainfraa. Erityisesti Nordstream 2-hankkeessa.

Suomen ja USA:n ”liberaali ystävyys”

”Liberaali ystävyys” Suomen ja USA:n välillä johtaisi siihen, että Suomi voitaisiin painostaa vahingoittamaan Venäjän kaasukauppaa.

Kirjoittajan vihjaa samalla, että lakimuutoshanke Venäjällä olisi tapahtumassa suomalaisista lahjuksista. Kirjoittaja myös väittää, että Fortumin Venäjän tytäryhtiön toimintaa johtaa henkilö, jolla on USA:n kansalaisuus (!?). Kirjoittaja haastaa lopulta venäläiset miettimään valintaa kansallisen energiapolitiikan ja USA:n etujen puolustamisen välillä.

Suomalaisten veronmaksajien rahat vaarassa – taas!

Suomalaisten omistusta on arvosteltu enemminkin. Edellinen näistä hyökkäyksistä tapahtui vuonna 2018 kun Venäjän hallituksen virallisessa Rossijskaja Gazeta -lehdessä julkaistiin kirjoitus, jossa kerrottiin suomalaisesta energiaomistamisesta tulleen uhan Venäjän kansalliselle turvallisuudelle.  Kirjoittajana oli eräs herra Mihail Deljagin.(https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/artoluukkanen/253937-venalaista-rahahtelya-ja-suomen-paattomat-paattajat/).

Ongelman ydin on siinä, että suomalaiset veronmaksajat ovat Fortumin johdon kautta investoineet valtavasti Venäjälle. Fortum kiinnitti aikoinaan Ural-kauppojen vuoksi Venäjällä kiinni 5 miljardia euroa, joista 2,5 miljardia oli kauppoihin sisältyneitä investointivelvoitteita.

Kauppa ei ollut lainkaan riskitön; kyse oli valtavan suuresta investoinnista, jonka piti maksaa itsensä takaisin pitkän ajan kuluessa. Siihen sisältyi poliittinen riski, josta ei saanut puhua. Investointien maksumiehinä olimme me – suomalaiset sähkönkuluttajat. Zavtran blogi kertoo siitä, että tämä riski on olemassa Venäjän sisäpoliittisten ristiriitojen vuoksi ja sen mahdollisuus kasvaa. Osoittautuuko investointi lopuksi samanlaiseksi syvätyperyydeksi kuin esimerkiksi UMTS-kaupat (Kokoomuksen Olli-Pekka Heinonen) tai Carunan myynti (tulevaan presidentinvaaliin valmistautuva Pekka Haavisto)?

Venäjällä omistaminen on vielä problemaattista ja järjestelmä perustuu ”sulttaanin armoon”. Mikä olet armoissa omistat mutta jos teet väärin tai jos sulttaani sattuu haluamaan sinun omistustasi niin hyvästi vain! Kirjoitin tästä uhasta jo aikoinaan kirjassa ”Kuka omistaa Venäjän”. 2011 kirjoittaessani tutkimuksen: ” Kuka omistaa Venäjän?: Omistamisen ja vallan dynamiikka Venäjällä” (WSOY). (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000126387.html; https://keskustelu.kauppalehti.fi/5/i/keskustelu/thread.jspa?threadID=134359; https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/1992023-arto-luukkanen-varoittaa-sijoituksista-venajalle;  https://keskustelu.suomi24.fi/t/8476061/tutkija-varoittaa-fortumin-venaja-sijoitus).

Kuka kirjoitti ja miksi?

Suomalaiset voivat tietysti Paasikiven tavoin iloita siitä, että kirjoittaja oli vain ”pieni venäläinen”. Kyseinen kirjoittaja on työskennellyt 1990-luvulla taloudellisissa virastoissa ja presidentinhallinnossa. Vuonna 1997 hän joutui vaikeaan konfliktiin vallan kanssa kun vastusti liikkeellä olevan rahan määrän vähentämisestä (talouskriisi). Sen jälkeen toiminut lehdissä ja mediassa ns. patrioottisena talousmiehenä ja ennustellut dollarin imperiumin alkamista. Näyttää selvästi, että hänellä on intressinä puolustaa Venäjän kartelliviraston ”isänmaallisia tahoja” ja mahdollisesti myös Uniperiä (lojaalit saksalaiset).

Mitä tehdä?

Fortumin omistukset ovat Venäjällä aina vaarassa niin kauan kun poliittinen oikeudenkäyttö on vallassa. Siitäkin huolimatta, että parhaillaan Putinin hallinnossa onkin vallassa myötämielinen päälinja. Lakimuutos on ehkä mahdollista saada mutta on selvää, että Fortumin asema herättää kateutta niin saksalaisissa kuin myös ”patrioottisissa venäläisissä”.

Kysymys kuuluu: miten suomalaisten omistajien edut turvataan jos Venäjän valtio konfiskoi Fortumin omistukset? Olemmeko siellä panttivankeina vai teemmekö hyvää bisnestä?

Siiten ei kukaan meidän poliitikoistamme osaa vastata.

Dosentti Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto