Helsingin kaupungin palkankorotus lääkäreille on tosiaan kuin hölmöläisten peiton jatkamista. Lääkäripulaan ei auta se, että kunnat lähtevät kilpailemaan lääkäreistä palkankorotuksilla, vaan koulutuspaikkojen lisääminen. Lääkärikoulutukseen pääsi v. 2018 sisään vain vajaa 4 % hakijoista, joten kyvykästä opiskelijamateriaalia varmasti löytyy.

Lääkäripulasta on puhuttu iät ja ajat, mutta koulutuspaikkojen lisäämisen sijaan tuotetaan lääkäreitä ulkomailta usein heikolla suomen kielen taidolla. Eikä niitä ulkomailta tuotettuja lääkäreitä, jotka ovat heikompitasoisia kouluteta helposti laadukkaiksi, kuten J. Sakari Hankamäki siteeraa kirjoituksessaan: ”Lääkärien omassa lehdessä Lääkärilehdessä eräs suomalainen lääkäri kirjoitti, että ”edes keskikokoinen terveyskeskus ei yksin pysty kasvattamaan ulkomaalaisesta, ulkomailla vastavalmistuneesta lääkäristä kollegaa, joka tekee itsenäistä laadukasta työtä hyvällä suomen kielellä.” Aiheesta kirjoitti sellainenkin julkaisu kuin ”Potilaan lääkärilehti”.” Hankamäen kirjoitus:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/hankamaki/laakaripulan-todelliset-syyt/?fbclid=IwAR00udV00yQra_AILcPW0J-vjK-cQeXDrDSvVpR_4y_1nE9MD_Pj8fg4ljU

Pääkaupunkiseudun kaupungeissa on kuulemani mukaan toisinaan jopa puolen vuoden jonot kiireettömään hoitoon. Kuitenkin ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa usein korostetaan ja hyvästä syystä. On selvää, että terveyskeskuksia kuormittaa erityisesti paitsi ikääntyvä väestö myös pääkaupunkiseudulle pakkaantunut maahanmuutto. Tulkkeja tarvitsevat maahanmuuttajat tarvitsevat paljon enemmän aikaa asiointeihinsa kuin kantasuomalaiset ja esimerkiksi Espoon valtuustossa punavihreä laita on ehdottanut heikosti suomea osaaville tupla-aikoja jo ennestään pahoin ruuhkautuneisiin psykologipalveluihin.

On melko raivostuttavaa, että kun pienipalkkaisten sairaanhoitajien palkkakuoppa on ollut pitkään julkisen keskustelun aiheena, niin nyt sitten nostetaankin hyväpalkkaisten lääkäreiden palkkoja. Tässä heikkojen kasvunäkymien ja velkaantumisen tilanteessa palkkoja ei tulisi nostaa ylipäänsä millään aloilla, vaan ennemmin suunnitella, miten työtaakkaa voitaisiin vähentää ja työhyvinvointia kehittää. Esimerkiksi lääkärit ovat valitelleet, että suuri osa työajasta menee nykyään paperityöhön toisin kuin ennen.