Yle kertoi, että vuosi 2019 oli Suomessa 0,9 astetta vuosien 1981–2010 keskiarvoa lämpimämpi. Se ei ole paljon, mutta joulukuun keskilämpö oli maassamme peräti 3–6 astetta tavanomaista korkeampi. Sellaista meillä ei koeta kuin kerran 10-30 vuodessa, joskin viimeksi sama tapahtui Etelä-Suomessa vuonna 2017 ja Lapissa vuonna 2011.

Mistään ennätyksistä ei kuitenkaan ole kyse, sillä Ilmatieteen laitoksen mukaan Helsingin Kaisaniemessä (tilastojen) lämpimin joulukuu koettiin vuonna 2006, jolloin elohopea osoitti keskimäärin 4,0 °C lämpöä (vuonna 2019 "vain" 2,6 °C). Sodankylässä lämpimintä oli vuonna 1929, jolloin keskilämpö oli -2,2 °C, kun viime kuussa se oli -5,6 °C.

Koska Ilmastonmuutos on globaali eikä lokaali ilmiö ja näkyy ilmastotieteilijöiden mukaan parhaiten ja nopeimmin maapallon pohjoisimmissa osissa, tarkasteltakoon tässä samalla lämpötilojen indikaattoriksi hyvin käyvää arktisen merijään pinta-alaa.

Siihen liittyvät tilastot löytyvät täältä, joten piirsin kuvan eri vuosien joulukuisista lukemista.
 

Kuvassa herättää huomiota selvä epäjatkuvuuskohta tilaston alkupuolella. En tiedä mistä se johtuu, mutta se ei näy yhtä selvästi napajään laajuutta koskevassa tilastossa (paitsi vuoden 1987 puuttuvana lukuna), eikä myöskään muiden kuukausien tilastoissa.

Niin tai näin. Jos unohdamme tuon tilaston epäjatkuvan alkupään, huomaamme, että vuoden 2019 joulukuu ei ollut pohjoisella napa-alueella mitenkään erityisen lämmin. Päin vastoin, jään pinta-ala oli keskimäärin suurempi kuin vuosina 2006, 2007, 2010, 2012, 2016, 2017 ja 2018. Lisäksi se oli tilaston mukaan viime joulukuuta suurempi epäjatkuvuuskohtaa edeltävinä vuosina 1984 ja 1985.

Jos kuitenkin tarkastellaan koko vuoden 2019 napajään keskimääräistä kokoa, voimme todeta pohjoisen merijään koon olleen keskimäärin varsin pieni. Seuraavaan kuvaan on piirretty napajään vuosittaiset keskimääräiset pinta-alat (laskettuna kuukausittaisten pinta-alojen keskiarvona).
 

Näemme, että napajää on ollut kulunutta vuotta keskimäärin pienempi vain vuosina 2007 ja 2016. Tämä johtui siitä, että jään pinta-ala oli varsin pieni vuoden 2019 huhtikuusta marraskuuhun, vaikka se ei saavuttanutkaan uutta kuukausittaista minimipinta-alaa yhtenäkään kuukautena. Toisaalta jään pinta-ala oli kohtuullisen suuri tammikuusta maaliskuuhun ja jälleen joulukuussa.

Näyttää siis siltä, että huolimatta Suomen lämpimästä joulukuusta, ei globaali ilmasto viime vuonna ottanut jättiharppausta kohti kuumempaa ilmastoa. Tai ainakaan sellainen ei näkynyt arktisella merijäällä.

Jääkäämme siis jännityksellä odottamaan mitä pohjoisen napa-alueen jää kertoo meille ilmastonmuutoksen etenemisestä alkaneena vuotena. Saavutetaanko esimerkiksi ensi syyskuussa jään uusi minimikoko, jotta 10-20 vuoden kuluttua tapahtuvaksi ennustettu napajään täydellinen sulaminen ja jääkarhujen äärimmäinen ahdinko näyttäisivät hiukan todennäköisemmiltä kuin juuri nyt?

Aiempia ajatuksia samasa aihepiiristä:
2010-luku on ollut mittaushistorian lämpimin vuosikymmen
Mainio uutinen jääkarhuille ja muille huolestuneille
Arktisen merijään laajuus ei ole supistunut vuoden 2012 jälkeen