Blogi: Juha Ahvio, la 04.01.2020 22:25

Miksi vasemmistoaktivisteja pidetään niin sanotun äärioikeiston asiantuntijoina?

Ylen uutiset avasi uuden vuoden ja vuosikymmenen 1.1.2020 mielenkiintoisella artikkelilla: ”Äärioikeistotutkija näkee nykyajassa merkkejä 1930-luvulta: ’Vietetään tammisunnuntaita ja käydään Eugen Schaumanin haudalla kuin elettäisiin taas valkoisessa Suomessa’”. Artikkeli käsittelee historiantutkija Oula Silvennoista ja hänen akateemisideologisia tutkimushankkeitaan. Artikkeli on kaiken kaikkiaan varsin valaiseva. 

Artikkelista käy ilmi, että Silvennoinen on kotitaustastaan käsin saanut vahvoja vaikutteita Suomen 1900-luvun historian suurten tapahtumien merkityksen arviointiin ja että hänen isänsä ”meni kovin vasemmalle” tulkinnoissaan. Ammattitutkijana Silvennoinen on sittemmin esiintynyt ohjelmallisen ”myyttejä rikkovasti” ja revisionistisesti ja on pyrkinyt pudottamaan jalustaltaan kansallisia sankareita kuten Lauri Törnin

Silvennoinen katsoo, että tutkimuksen on riisuttava sankareilta heidän sädekehänsä. Sankarit eivät saa olla arvostelun yläpuolella. Silvennoiselta voisi toki kysyä, koskeeko tämä myös punavihreitä ja nykypoliittisesti korrekteja narratiiveja, tulkintoja ja sankareita? Ovatko hekin arvosteltavissa? Saako siis esimerkiksi Greta Thunbergiä ja hänen henkilönsä kautta lobattua ilmastonmuutosuskovaista kertomusta arvostella? Vai onko arvostelu oikeutettua vain Törnin ja kaltaistensa kyseessä ollen? 

Silvennoinen toteaa myös erittäin painavan ja perustavan tosiasian, jonka jokainen akateemisen tutkimuksen kanssa jollakin tavalla tekemisissä ollut toki tietää ja ymmärtää, mutta joka usein populaarijulkisuudessa jää taka-alalle: Tutkimusrahoitus, sen määrä ja sen myöntäjät intresseineen ohjaavat tutkijan suuntautumista. Kuten myös välillisesti niitä lopputuloksia, joihin tutkimuksessa mielellään päädytään. Yhteiskunnallisen nykykeskustelun kannalta merkittäviksi koetut aiheet vetävät puoleensa tutkimusrahoitusta. Tämä raaka tosiasia toki ohjaa tutkijaa. Vihreä ilmastonmuutostutkimus on kouluesimerkki tällaisesta rahan avulla tapahtuvasta ohjautumisesta.

Tutkimusrahoituksen saatavuuden ja jatkuvuuden varmistamisen näkökulmasta ei ole lainkaan erikoista, että Silvennoinen on keskittynyt tutkimaan aiheita ja tuottamaan tuloksia, jotka ovat nykyisen poliittisen korrektiuden ja eliitti-ideologian kannalta katsottuna toivottavalla tavalla revisionistisia ja perinteisen kansallisen historiankirjoituksen ”myyttejä” kaatavia.   

Silvennoinen paheksuu häntä ja kirjoittajakollegoitaan kohtaan esitettyä somepalautetta. Silvennoista on syytetty ”kommunistiksi”, ”vihervasemmistolaiseksi” ja ”yliopistovässykäksi”. Tällaista palautetta Silvennoinen kertoo tulleen ”ryöppynä” ja katsoo tämän kertovan siitä, että ”moderni äärioikeisto käyttää mediaa manipuloidakseen ympäristöään”. Silvennoisen luulisi historioitsijana kuitenkin olevan selvillä siitä, että kommunistit Lenin, Stalin ja Willi Münzenberg olivat niitä, jotka jo 1920-luvulla – siis kauan ennen modernia ”äärioikeistoa” – valjastivat tietoisen ideologisesti ja ohjelmallisesti median kommunistisen massamanipulaation välineeksi.

Silvennoinen pitää myös ”lapsellisena” sitä, että kriitikot muistuttavat hänen aktiivisesta vasemmistolaisesta poliittisesta toiminnastaan. Silvennoinen on, kuten esimerkiksi hänen viime eduskuntavaalien aikaiset vaalikonevastauksensa osoittavat, vasemmistolainen punavihreä, joka on tarjonnut akateemisen asiantuntijuutensa vihreän puolueen agendan edistämisen hyväksi. Hän vaikuttaa myös globaalikasvatushenkisessä Rasmus: rasismin ja muukalaispelon vastainen yhdistys ry -verkostossa

Jos Silvennoisen poliittisten ja aatteellisten sitoumusten toteaminen ja niihin viittaaminen on ”lapsellista”, niin silloin on yhtä ”lapsellista” viitata oikeistolaisten, konservatiivisten ja kansallismielisten tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden poliittisaatteellisiin sitoumuksiin asiantuntijan pätevyyden tyhjäksi tekevänä seikkana. 

Silvennoinen on oikeassa, kun hän toteaa, että ”Tutkimuksen heikkoudet osoitetaan analysoimalla lähteiden käyttöä, tulkintaa ja argumentaatiota”. Tämä on juuri näin. Ja juuri tästä syystä esimerkiksi Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen teosta Suomalaiset fasistit: Mustan sarastuksen airuet (WSOY, 2016) voidaan perustellusti arvostella sellaisesta epähistoriallisesta revisionismista, joka lausutaan julki teoksen sivulla 19. Tekijöiden mukaan 1920–30-lukujen Suomea ei todellisuudessa uhannut sellainen Neuvostoliiton ja kansainvälisen kommunismin uhka kuin mitä silloin Suomessa konstruoitu ”uskonnollinen opinkappale” kommunismin ja Neuvostoliiton vaarasta esitti. Tällaisella revisionismilla Silvennoinen kollegoineen pyrkii tukemaan omaa teesiään suomalaisen ”fasismin” – joka itsessäänkin on varsin revisionistinen konstruktio – vainoharhaisuudesta ja patologisesta luonteesta.

Tällainen revisionismi ei kuitenkaan ole perusteltua. Jo esimerkiksi sekin, mitä Kommunismin musta kirja (WSOY, 2001) dokumentoi ”Komintern työssä” luvussaan sivuilla 305–371 ja ”NKVD:n varjo Espanjan yllä” -luvussaan sivuilla 372–394, osoittaa aseellisen kommunistisen vallankumouksen ja kommunistisen subversion uhan olleen erittäin akuutti kautta Euroopan 1920–30-luvuilla. Moskova-johtoisen Kominternin tuolloinen toiminta ja vaikutusmahdollisuudet eivät olleet silloisen suomalaisen ”fasismin” mielikuvituksen tuotetta eikä mikään vainoharhainen uhkakuva. 1920–30-lukujen suomalainen antikommunismi oli inhorealistisen oikeutettu ja perustellun kansallisen itsesuojelu- ja puolustusvaiston sanelema asenne. 

Kannattaa lukea nimimerkki Veijo Varjon eli Aamulehden toimittajan ja kirjakustantajan Matti Arjanteen (1933–2011) kirja Miehet pimeästä: Neuvostovakoilu Suomessa (Kustannuspiste, 1980). Teoksesta käy ilmi, kuinka dramaattisen ja vaarallisen aktiivisesti Neuvostoliiton asiamiehet vaikuttivat Suomessa 1920–30-luvuilla suomalaisen kansallisvaltion tuhoa edistämään pyrkien. Suomen geopoliittinen asema oli mitä uhatuin tuolloin. Kannattaa lukea myös 2.1.2020 päivätty dosentti Markku Salomaan kirjoittama Iltalehden artikkeli ”Tällainen on huippusalainen Putinin nyrkki – Erikoisyksikkö hoitaa salamurhat, vallankaappaukset ja muut likaiset työt”. Subversiivisen tiedustelun askelten kaiku on edelleen sama kuin 1920–30-luvuilla.        

Yllä viitatussa Ylen artikkelissa Silvennoinen katsoo näinkin:

”Mies, joka tutkii työkseen 1920- ja 1930-lukuja, kuulee silti nykyajassa tuttuja kaikuja. – Äärioikeisto on taas nousussa. Autoritaarisia hallintoja on perustettu, etenkin Itä-Eurooppaan…”

Itä-Euroopan hallintojen, sikäli kuin tarkoitetaan Puolaa ja Unkaria, autoritaarisuudesta voidaan olla monta mieltä, mutta mihin unohtuu globalistisen vihreän ilmastotaistelun sankarivaltakunta ja läntisten talousmiesten suosima markkina-alue eli kommunistinen Kiina keskitysleireineen ja totalitaristisine valvontajärjestelmineen? Kiina jos joku on autoritaarinen ja nouseva maailmanmahti, mutta ei huoleta Silvennoista. Kuten eivät EU:n kommunistiset juuretkaan

Silvennoinen ei nosta 1930-luvun kaiku-uhkakuvaksi sitäkään, että silloin kansallismielisyyden vastainen retoriikka ja viha johtivat tehokkaan valtio- ja NKVD-johtoisesti toteutettuun 7 miljoonan ukrainalaisen hengen vaatineeseen kansanmurhaan, holodomoriin.   

Ylen Silvennois-artikkeli osaltaan osoittaa, miten Suomessa harjoitetaan akateemisen tutkimuksen ja sen valtavirtamediauutisoinnin varjolla ja avulla vahvaa vasemmistoliberaalia ja globalistista poliittista ohjausta ja ehdollistamista. Tämä todellisuus ilmenee lähes aina varsinkin silloin, kun aiheena on – kuten nykyään jatkuvasti – niin sanottu äärioikeisto ja sen oletettu nousu. Merkille pantavaa on, että tämän käsitteen, joka on itsessään varsin epämääräinen, asiantuntijoina ja yhteiskunnallisina arvioitsijoina pidetään useimmiten punavihreitä vasemmistoaktivisteja ja jopa vakaumuksellisia kommunisteja. Tällainen asiaintila herättää vakavia kysymyksiä.

Oula Silvennoinen on sinänsä pätevä tutkijana, mutta ideologisesti punavihreästi sitoutunut ja tulkitsee 30-lukua tämän päivän poliittisen korrektiuden mukaisesti ja kommunistisia tulkintoja sympatisoiden.

Vastaavaa voidaan todeta dosentti Jouko Jokisalon osalta. Kuten esimerkiksi Kalevan 28.4.2002 päivätty artikkeli ”Jouko Jokisalo raportoi myös KGB:lle” palauttaa mieleen, Jokisalo ilmoitti oma-aloitteisen julkisesti, että hän toimi kommunistisen DDR:n turvallisuuspalvelu STASI:n agenttina ja vaikuttajana. Jokisalo on siis henkilökohtaisesti osa Suomeen lähihistoriassa kohdistunutta kommunistista kumous- ja solutustoimintaa.

Jokisalolla on erittäin vakaumuksellinen kommunistinen tausta, josta huolimatta myös häntä pidetään niin sanotun äärioikeiston johtavana asiantuntijana ja tämän uudesta noususta varoittelijana maassamme. 

Kommunisteiltako tulee kysyä historiallista ja tämänhetkistä totuutta näistä asioista?

Vastaavanlaisina auktoriteetteina ovat median avustuksella esiintyneet myös nykyinen ministeri Li Andersson ja Dan Koivulaakso, joita pidetään äärioikeiston asiantuntijoina, kuten osoittaa Ylen 31.10.2012 päivätty artikkeli ”Suomalaista äärioikeistoa tutkinut kirja haastaa keskusteluun rasismin arkipäiväistymisestä”. Heidän varsinaisena meriittinään on ensisijaisesti vasemmistoliittolainen ja Koivulaakson taustan osalta lisäksi myös väkivaltavasemmistolainen aktivismi ja maailmankatsomuksellisuus.

Onko todella niin, että äärivasemmistolaiset aktivistit, sekä yliopistollisakateemiset että muut, ovat niitä, joiden tulee hallita sekä Suomen historian tulkintaa että tämän päivän yhteiskunnallisten ilmiöiden valtavirtatulkintaa? Miksi media jatkuvasti nostaa näiden äärivasemmistolaisten ja vihreiden tulkinnat ihmisten tietoisuuteen? 

Pane merkille ja ymmärrä tämäkin, että juuri tällaisen nyt jo vuosikymmeniä kestäneen ja viime vuosikymmenellä entisestään yltyneen äärivasemmistolaisen tulkintamonopolin vaikutusta on sekin, että vuonna 2020 Raamatun teksti ja sen julkinen lainaaminen on rikostutkinnan kohteena Suomessa. Aivan kuten 1930-luvun Neuvostoliitossa. 

Tällaiseen on tultu EU-Suomessa. Historioitsija Silvennoinen saattaa sittenkin olla oikeassa. Me kuulemme ja koemme yhteiskunnassamme 1930-luvun kaikuja, silloisesta neuvostokommunismista tuttuja kaikuja.

 

 

 

Juha Ahvio la 04.01. 22:25

Juha Ahvio

Juha Ahvio, teologian tohtori, dosentti, Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja

tuoreimmat

Onko historialla merkitystä?

su 18.02. 17:41

Suomen presidentinvaalien asetelma

pe 26.01. 22:32

Trump jälleen USA:n presidentiksi?

su 17.12. 11:50

Napoleon Bonaparte

ke 13.12. 23:51

Presidenttiehdokkaiden turvallisuuspolitiikka

pe 22.09. 00:24

Lääketeollisuus, huumeet ja bioaseet

ma 21.08. 11:14

Todisteet: Väitteet Trumpin Venäjä-kytköksistä olivat valheita

la 27.05. 12:08

J. V. Snellman ja suomalaisuusaate

to 11.05. 20:37

Raamatun alkutekstiä ei ole vaietusti sensuroitu

to 27.04. 23:12

Teologia: Oppia ihmisestä vai Jumalasta?

ti 28.03. 20:16

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44