Hesari kirjoittaa, kuinka EU:ssa yritetään jälleen löytää uutta ratkaisua Välimeren yli virtaavalle kansainvaellukselle. Viime vuonna Välimeren yli pyrki Eurooppaan 60 000 ihmistä, joista noin tuhannen epäillään hukkuneen. Asiantuntijoiden mukaan tilanne on nyt kuitenkin sellainen, että miljoonia ihmisiä saattaa lähteä hyvin nopeasti liikkeelle kohti Eurooppaa jopa miljoonia - viikoissa tai kuukausissa. Suomi, eikä Eurooppa ole varautunut asiaan edelleenkään millään tavoin torjuakseen tällaisen massiivisen, Euroopan tuhoksi koituvan muuttoaallon. EU:n uusissa maahanmuuttopoliittisissa pohdinnoissa on jälleen lähtökohtana se, että miten tulijat saataisiin jaettua tasaisemmin kaikkiin EU-maihin ja erityisesti Itä-Euroopan maat vihdoin vastaanottamaan Afrikasta tulevaa väestöä:

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006363230.html?fbclid=IwAR2NTANHiqoqcS6EQJRdUFGSj-jyAvISTgeVFoRYsXqmfbgt2DVteXxUv2E

EU:ssa keskitytään kantamaan huolta yhä ennen kaikkea siitä, ettei Välimereen huku ketään, vaikka ihmiset lähtevät vapaaehtoisesti ihmissalakuljettajien matkaan ja ottavat tietoisen riskin. Tähän asiaan keskittyminen on selkeän ideologista, sillä se on täysin vailla suhteellisuudentajua. Maailmassa kuolee esimerkiksi yli 6,3 miljoonaa alle 5-vuotiasta lasta vuodessa, joiden henki oltaisiin voitu pelastaa panostamalla melko yksinkertaisiin perusasioihin. Näihin asioihin panostamalla vahvan syntyvyyden säännöstelypolitiikan ohella olisi paljon humaanimpaa sen sijaan, että rajallisia resursseja käytetään ihmisten asuttamiseen Eurooppaan, jossa työpaikkoja on erittäin niukasti heikosti koulutetulle väestölle. Millaiset Euroopan kehitysyhteistyöresurssit tulevat olemaan sen jälkeen, jos tänne päästetään miljoonia ihmisiä Afrikasta? Euroopassa on jo nykyisellään valtavia ongelmia yhteiskuntien kaikilla osa-alueilla. 

EU:n uuteen maahanmuuttopolitiikkaan on keksitty nyt uutena ideana sitoa alue- ja kehitysrahoitus maiden halukkuuteen vastaanottaa väestöä, joka tulee Afrikasta. Jos Itä-Euroopan maat eivät halua vastaanottaa uusillakaan ehdoilla turvapaikanhakijoita ja nämä jäävät siten ilman EU:n tukia tämä voi johtaa siihen, että nämä seuraavat Iso-Britannian esimerkkiä. 

Kuka enää uskoo, että EU kykenee vastaamaan Välimeren yli purkautuvan Afrikan liikaväestön aiheuttamiin haasteisiin? Ongelma on jo sinällään haastava ja kun asiaa ei edes yritetä ratkaista oikeasta tulokulmasta siten, että lähtökohtana on laittoman siirtolaisuuden pitäminen EU:n ulkopuolella niin EU muodostaa suuren vaaran Euroopan tulevaisuudelle. Euroopan maat odottavat enemmän tai vähemmän EU:lta ratkaisuja laittoman muuttoliikkeen torjumiseksi, eivätkä siksi varaudu tehokkaasti kansallisella tasolla torjumaan laitonta siirtolaisuutta.

Oli EU:ssa sitten mitä tahansa hyviä puolia niin ne eivät kompensoi sitä uhkaa, minkä EU:n kattava, taakanjakoon perustuva maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa. Suomen on vaikea hyvin vientiriippuvaisena maana erota ensimmäisten joukossa EU:sta, mutta täytyy toivoa, että EU alkaa hajota liitoksistaan ja säilytetään EU:n hyvät puolet, kuten vapaakauppa, yhteistyö terrorismin torjunnassa ja ympäristöyhteistyö. 

Mutta me länsimaalaisinahan olemme pääasiassa vastuussa ilmastonmuutoksesta ja kansainvaellukset johtuvat paljolti siitä välittömästi tai välillisesti? Afrikan väestöräjähdyksen seurauksena kansainvaellukset olisivat alkaneet joka tapauksessa ja Afrikan maat ovat itsenäisinä maina etupäässä itse vastuussa maidensa väestö- ja kehityspolitiikasta. Länsimaatkin ovat harjoittaneet monella tapaa vastuutonta politiikkaa suhteessa kehitysmaihin aikojen saatossa, mutta se taas ei ole meidän lastemme vika, joiden mahdollisuudet hyvään elämään tuhoamme, jos emme torju Euroopan väestönvaihdosta.