USA:n presidentin vaihto on näyttäytynyt aika hurjana. Vaalien rehellisyydestä on käyty riitaa ja vaalivilppiä on väitetty tapahtuneen. Meillä on aika vähän keinoja arvioida mitä oikeasti on tapahtunut. Eihän kyseessä ole mikään uusi ilmiö. Pari vuosikymmentä sitten arvottiin ääniä Floridassa ja korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen George W. Bush valittiin lopulta presidentiksi.

Varmaan USA:n presidentin vaihto tulee tapahtumaan normaalisti muutaman viikon päästä. Trumpin kannanotot vahvistavat tämän. Ilmeisesti maailman vanhin demokratia selviää tästäkin kriisistä.

Silti vaalien tuloksesta jää haava USA:n väestöön. Suuri mielenosoitus Washingtonissa päätyi ihmisten tunkeutumiseen kongressirakennukseen ja istunnon keskeyttämiseen. Rauhanomainen mielenosoitus on täysin laillinen, kongressiin hyökkääminen laitonta. Siitä kuka hyökkääjä oli, ei ole tietoa. Oliko kyseessä Trumpin kannattajat vai oliko kyseessä vihervasemmistolainen provokaatio. Kumpikin on mahdollinen. Saa nähdä selviääkö asia myöhemmin.

Kaikesta huolimatta tilanne USA:ssa on äärimmäisen vaarallinen. Maa on pahasti jakaantunut. Suuri osa kansalaisista tuntee, että maan poliittinen koneisto ei aja heidän etuaan vaan joidenkin poliitikkojen taustavoimien etuja. USA:ssa jo vuosikymmeniä keskiluokan asema on kurjistunut ja tuloerot kasvaneet. Toteutettu politiikka on ajanut muiden kuin "tavallisten" amerikkalaisten etuja. Tähän tyytymättömyyteen Trumpin kannatus on nojannut ja tuo asetelma ei ole muuttunut mihinkään. Ketä edustuksellinen demokratia oikeasti edustaa? USA on edelleen vaarallisesti jakaantunut maa ja jos politiikassa ei siihen osata vastata, maailman vanhin demokratiakin on vaarassa.

Entä Suomi? Suomessakin on vastaavat ongelmat. Ne ovat paljolti kotoperäisiä, vaikka suomalainen media onkin suhtautunut USA:han kuin olisimme osapuolia USA:n riidoissa. Ehkä median taustavoimat niin katsovatkin?

Suomi on ollut vakaita eurooppalaisia demokratioita. Se on kestänyt lukuisia kriisejä. 1930-luvulla Suomi säilyi demokratiana yhtenä harvoista eurooppalaista maista. Kylmän sodan ja neukkujen painostuskin kestettiin. Silti kun pahimmat painajaiset ovat Suomessakin ohi, demokratia on nyt ajautumassa vakavaan kriisiin. Kyse on ilmeisestikin laajemmastakin ongelmasta maailmalla.

Tuoreiden tutkimusten mukaan Suomessakin varsin pieni osa väestöstä uskoo, että demokraattinen järjestelmä ajaa heidän etuaan. Syyt ovat varsin hyvin ymmärrettäviä. Suomessa on vallalla maailmanparannus, jossa poliitikkojen taholta suomalaisiin suhtaudutaan kuin alemman luokan kansalaisiin. Tuhotaan elinkeinoja ja työpaikkoja "maailman kunnianhimoisimman ilmasto-ohjelman" nimissä. Tuhotaan suomalaista yhteiskuntaa holtittomalla maahanmuutolla "kolonialistisen velan" vuoksi? Maksatetaan muiden maiden epäonnistunutta ja korruptoitunutta politiikkaa suomalaisia veronmaksajilla "EU:n yhteisvastuun nimissä". Jopa kiireelliseksi muuttuvan rokotusohjelman hidastelua Suomessa jotkut johtavat poliitikot vaativat "solidaarisen rokotusohjelman" nimissä.

Selitykset tuollaiselle politiikalle ovat niin surkeita, että valtaosa kansasta ei niitä usko. Silti tuollaista politiikkaa ajetaan puolueissa ja erityisesti mediassa valtavalla rummutuksella. Ei ihme, että ihmiset eivät usko mediaan eikä poliittiseen järjestelmään. Kenen etua edustuksellinen demokratia nykyään oikeasti ajaa? Ketä se edustaa?

Tuollaisia kysymyksiä olisi syytä miettiä rehellisesti ja kriittisesti niin USA:ssa kuin Suomessa - molemmat vakiintuneita kriisit kestäneitä demokratioita. Tuollainen kriittinen tarkastelu ei varmasti miellytä niitä, joiden piilotettuja intressejä nykymuotoinen toiminta ajaa. Mutta järjestelmän uskottavuus alkaa olla venytetty äärimmilleen.

Tilanne voi muuttua oikeasti vaaralliseksi, jos sama tyyli jatkuu. Yleensä poliitikot ovat käyttäneet kriisejä keinona ajaa kansalaiset halutun linjan taakse. Ja se toimii jonkin aikaa. Esimerkiksi Venäjällä Putin on tällaisilla tempuilla pitänyt yllä hallintonsa uskottavuutta. Mutta se toimii vain aikansa. Jossakin vaiheessa kansalaiset menettävät uskonsa ja omaksuvat "pitäkää tunkkinne" ajattelun. Kuinka pitkällä tuolla tiellä ollaan Suomessa?