Valtioneuvosto tiedotti twitterissä sunnuntai-iltana 5.12.2021:

”Ulkoministeri Haaviston koronatartuntaan liittyvistä varotoimenpiteistä johtuen pääministeri @MarinSanna ja tiede- ja kulttuuriministeri @kurvisentwiit eivät osallistu itsenäisyyspäivän juhlajumalanpalvelukseen liittyviin tapahtumiin.”

Suomen pääministeriä leikkivän Sanna Marinin ymmärryksen mukaan korona-altistunut ei voi istua kirkon penkissä, sen sijaan baarissa bailaaminen on ihan ok tartuntariskistä huolimatta. Marin hallituksineen on opastanut jo pitkään suomalaisia aivan toisenlaiseen tapakulttuuriin, mutta koskapa sosialisti on tehnyt itse, kuten opettaa?

Useat suomalaiset mediat ovat kertoneet Marinin viettäneen aikaa baarissa aamuyöhön asti, vaikka hän tiedosti olleensa aiemmin tekemisissä koronaan sairastuneen Pekka Haaviston kanssa. Kun Seiska-lehti käräytti Marinin, alkoi selittely. 

Tapojensa mukaan Marin syytti toiminnastaan muita ihmisiä, tällä kertaa hän heitti bussin alle valtiosihteerinsä, ay-liikkeessä poliittiset demarikannuksensa hankkineen Henrik Haapajärven. 

Marinin mukaan hän ei ymmärtänyt pysyä pois baarista, koska valtiosihteeri ei ollut niin ohjeistanut.

Kuka uskoo, että pääministeri Marin ei ymmärrä pysytellä pois ihmisten ilmoilta, vaikka oli saanut ennen baariin lähtöään tiedon Haaviston sairastumisesta ja tiesi olleensa Haaviston kanssa tekemisissä?

Todellisuudessa kaikki tiedostavat, että Sanna Marin valehtelee, kun hän selittelee, ettei ymmärtänyt vältellä ihmiskontakteja saatuaan tiedon Haaviston koronatartunnasta.

Erityisen huolestuttavaa on, ettei pääministeriä leikkivä Marin ymmärrä, että hänen tulee olla AINA valtion turvallisuusyksikön tavoitettavissa. Siis yötä päivää joka ainoa minuutti. Marin on kertonut, että hän luki turvallisuusyksikön lähettämän viestin vasta sunnuntai-aamuna, baari-illan jälkeen.

Nähtävästi Marin ei aidosti ymmärrä mitä pääministerinä istuminen vaatii?

Marin on Suomen korkeimmalla poliittisella pallilla istuessaan onnistunut todella tehokkaasti heikentämään pääministeri-instituution arvostusta.

Hän on keskittynyt imagon rakentamiseen sen sijaan, että olisi kyennyt asettumaan pääministerin tittelin vaatimaan rooliin kansakunnan poliittisena johtajana. Erinomaista tukea Marin on saanut valtamedialta sekä erityisesti naistenlehdiltä, jotka ovat olleet täysin kontallaan muita ihmisiä toistuvasti syyttelevän ja äksyilevän ”prinsessan” edessä.

Marinin viimeisimmästä tempauksesta, korona-altistuneena (ja mahdollisena koronan levittäjänä) baariin lähdöstä, syntyy tragikoominen kuva, kun lukee poliittisesti punaisen feministin Anne Moilasen kirjoittaman artikkelin kuvatekstin, jonka mukaan pääministerin valtiosihteeri Henrik Haapajärvi toteaa, että "Sanna on kyennyt johtamaan maata koronakriisissä tavalla, joka on luonut kansalaisiin luottamusta". 

Haapajärven sanoista tulee mieleen Iltalehden toimittaja Lauri Nurmen kirjoittama kirja ”Miten Suomi päätti voittaa koronan”. Nurmen kirjan piti ilmestyä jo viime keväänä (2021), mutta jostain syystä kirjaa ei ole vieläkään näkynyt markkinoilla eikä sitä saa edes tilaamalla.

Esittelytekstin mukaan kirja käsittelee tunteikkaasti ja ihaillen Marinin hallituksen ministereitä, jotka karkottivat koronan Suomen maasta. Nurmen poliittisesta kodista ei synny epäselvyyttä esittelytekstin utopistisen fantasioinnin perusteella. Harmi, että yksikään Nurmen kollega ei ole huomannut kysyä missä kirja viipyy. Hassua Nurmen kirjaprojektin suhteen on myös se, että teosta myydään jo nyt alennuksella (Into-kustannus), vaikka sitä ei ole edes saatavilla.

Ihmetellä täytyy, ovatko Suomi-median toimittajat unohtaneet historiallisen faktan, jonka mukaan Marinin kaltaisten minä itse -samppanjasosialistien tapoihin on aina kuulunut periaate, jonka mukaan kaikkien muiden paitsi heidän itsensä [ja heidän hovinsa] tulee noudattaa ohjeistuksia ja sääntöjä, joita sosialistit kulloinkin valtaistuimeltaan jakavat.

Entä mitä ne meistä jälleen kerran ajattelevat ulkomailla? Uskokaa tai älkää, mutta ulkomailla puhutaan avoimesti siitä, miten on mahdollista, että Suomessa istuu pääministeri, joka puhuu toistuvasti vastoin totuutta.

Suomalaisella medialla on ollut merkittävä rooli sen suhteen, miksi niin monessa suunnassa ihmetellään onko Suomen pääministeri juntannut takapuolensa pysyvästi valtaistuimeen. Juuri se [media] on nostanut Marinin asemaan, jossa hän tuntuu nauttivan täyttä koskemattomuutta, vaikka on rikkonut toistuvasti Suomen perustuslain kirjainta ja henkeä, mitä tulee valtioneuvoston jäsenten rehellisyyteen ja taitavuuteen.

Ymmärtääkö Marin erota? Älkää unta nähkö. Sen sijaan olettavaa on, että lähiviikkoina Yle tai joku muu valtamedian edustaja valkopesee hänet julkisesti tavalla, joka sulattaa jälleen kerran hölmöimpien sydämet.

Valehtelujensa lisäksi Marin muistetaan yhteisten varojen väärinkäytöstä, kun hän ostatti itselleen ja perheelleen aamiaistarvikkeita valtion piikkiin.

Ruotsissa sosialidemokraatti Mona Sahlinista piti tulla 90-luvulla maan ensimmäinen naispuolinen pääministeri, mutta eipä tullut, koska Sahlin jäi kiinni valtion luottokortin käytöstä henkilökohtaisten ostosten suhteen. Sahlinin synti oli tehdä ostoksia noin 5 000 euron edestä, Marin käytti aamiaisiinsa lähes kolminkertaisen rahamäärän.

Eteläisessä naapurimaa Virossa viritellään parhaillaan oikeudenkäyntiä ministerin tehtävästä eroamaan joutunutta Mailis Repsiä vastaan. Repsiä syytetään kavalluksesta ja petoksesta ministerin tehtävässä. Syytteen mukaan hän on käyttänyt 7 500 euroa valtion varoja omiin tarkoituksiinsa.

Viron parlamentti riigikogu poisti äänestyksessä Repsin parlamentaarisen koskemattomuuden, jotta asia etenee oikeuteen.

Painotan, että Repsiä ei ole vielä tuomittu mistään, mutta varsin selvältä vaikuttaa, että hän on toiminut vastoin lakia ja Virossa noudatettuja tiukkoja käytäntöjä, joilla pyritään ehkäisemään korruptiota sekä virkamiesten ja poliitikkojen mahdollisia väärinkäytöksiä.

Karkeasti ottaen voi todeta, että se mikä on korruptio-Suomessa poliittinen normi, johtaa Virossa varmuudella ministerieroon ja usein myös oikeuden eteen.

Viineissä ja valtioissa on eroja. Italialaisia viinejä monet pitävät maailman parhaina. Suomessa puolestaan asuu väitteiden mukaan maailman onnellisin kansa. Virossa sen sijaan kunnioitetaan demokratiaa ja perustuslakia huomattavasti paremmin kuin Italiassa ja Suomessa.

Lisäksi on selvää, että Viron valtiollinen media (ERR / ETV) on Suomen Yleä luotettavampi media. Virossa uutisoidaan lähes aina myös toisinajattelijoiden toimista kohtuullisen neutraalisti toisin kuin Suomessa, jossa Yle jättää poliittisesta valtavirrasta poikkeavan uutisoinnin kokonaan tekemättä tai esittää toisinajattelijoiden viestin äärimmäisen asenteellisesti.

Suomen poliittista elämää ja lepsua valtamediaa seuratessa tulee väistämättä mieleen kuinka monta kertaa Marin saa häpäistä pääministeri-instituution, ennen kuin valtamedia ja eduskunta painostavat hänet pois pääministerin pallilta, jolle Marin tuntuu liimanneen ahterinsa kuin elokapinallinen kätensä liikehuoneiston ikkunalasiin.

Marin on nykyään häpeäksi Suomen valtiolle ja suomalaisille, mutta minkäs teet, kun maan tapana on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta (Juhantalo, Jäätteenmäki, Kaikkonen, huom! kaikki kepulaisia) ollut vallanpitäjien valheiden ja väärinkäytösten lakaiseminen maton alle.

Suomalainen media lienee Euroopan lepsuin ja asenteellisin. Miettikää edes hetki yhtälöä, jonka mukaan Sanna Marin on Suomen prinsessa, joka voi tehdä mitä huvittaa ja persut puolestaan paskiaisia, joista on vaikea löytyä mitään hyvää.

Millä tavoin Ylen ja monen muun median vuosia kestänyt persupoliitikkojen halveksiminen on vaikuttanut esimerkiksi siihen, että perussuomalaisten kolmas varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen on jo kaksi kertaa joutunut väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi?

Varsin surullista on ymmärtää, että Helsingin Sanomien ohella merkittävimpänä kansankiihottajana on toiminut kansalaisten varoilla porskuttava Yle, joka on Jouko Jokisen päätoimittajakaudella vajonnut niin syvälle punavihreään mutaan, ettei sieltä nouseminen taida onnistua ilman Ylen rahoituksen rajua kevennystä.

Ylimieliset toimittajat ovat Yle-veron voimaantulosta ja Jouko Jokisen päätoimittajakauden alusta pitäen oivaltaneet voivansa käyttää valtiollista mediaa omien poliittisten intohimojensa toteuttamiseen piittaamatta siitä, osuuko uutisointi yksiin todellisuuden kanssa.

Suomella on nykyisin ainakin kaksi selkeästi erottuvaa häpeäpilkkua, jollaisia ei sivistyneemmästä Euroopasta löydy:

1) valtiollinen media, joka toteuttaa neuvostoliittolaista uutisointia ja

2) valehteleva pääministeri (+hallitus), jonka toiminta on rikkonut jo useaan otteeseen maan perustuslain henkeä ja kirjainta.

Ja suomalaiset ovat maailman onnellisin kansa?